sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Keskiviikon pentubailut

Keskiviikkona Piia ajeli Nallen, Ellun ja Näpsän kanssa kaupunkiin, jotta pennut pääsisivät yhdessä kaupunkikävelylle ja lopuksi peuhaamaan. Kaupunkikävely muuttui pelkäksi puistoiluksi, jossa Nalle ja Leia pääsivätkin heti ottamaan ensimmäiset painit. Iltapäivällä Sini, Senna ja Sisu liittyivät seuraan ja lapset pääsivätkin Sennan juoksutettaviksi. Tällä kertaa Senna ei vieraskoreillut vaan keilasi pentuja ja naureskeli maassa maakaville pennuille. Kunnon reality check pennuille, että millaista meidän porukassa on, jossa vain vahvat pärjäävät! Kaikki kuvat ovat Piian ottamia:



Ehdittiin myös ottamaan joitain poseerauskuvia välillä sekä äiti-tytär kuvia. Pentujen kanssa se onkin melkoista taiteilua, kun paikallaan viitsitään olla korkeintaan kaksi sekunttia. Onneksi joitain onnistuneita otoksia mahtui kuitenkin mukaan. Ei liene ihme, että päivän jälkeen Leia oli aivan poikki ja nukkui kuin tukki koko illan vain voidakseen bailata jälleen yöllä lelujensa kanssa.

Leia 8,5 viikkoa


Leia olisi halunnut antaa äidille rakkautta - äiti ei ollut ajatuksesta yhtä innoissaan :D
Tämä viikko meni myös todella nopeasti ja paljon ollaan ehditty taas tekemään. Viikonlopun kruunasi neitikoiran sunnuntaiaamun oksentelut, joita saikin siivota kello kuudesta eteenpäin. Onneksi Leian olo parantui nopeasti, kunhan vatsa vain tyhjeni ja iltapäivällä pentu meinasikin mennä jo pitkin seiniä, kun ulkoilut olivat jääneet aamupäivällä vähemmällä, jottei Leia jatkaisi kaiken mahdollisen syömistä ulkona. Toivotaan, että yhden päivän paastoilulla selviämme tästä ja neitikoira saadaan pian kuntoon!


On Wednesday Piia came to visit us with Nalle and the mums Ellu and Näpsä. The puppies had a blast, they ran and had a real party together. In the afternoon Sini, Senna and Sisu also joined us and Senna had the chance to do some bowling with the pups. I guess the introduction had was done last time and now it was time to show how things really are. It was a reality check for the puppies how it really is being part of "our pack", where only the strong ones survive! We also had some time to take photos of everyone. It is a true challenge to take photos of puppies who stay still for no more than two seconds. Luckily there were a few good shots!

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Leian ensimmäinen juhannus


Meidän ensimmäinen juhannus oli varsin tapahtumarikas! Juhannuksen vietto alkoi torstai-iltana, kun suuntasimme Mäntyharjulle mökkeilemään. Leia oli maalla heti kuin kotonaan, onnellisena kirmaili vapaana ja tutki innolla kaikkia metsän hajuja. Miten helppoa elämä voikaan olla, kun pentua ei tarvitse pitää kiinni juurikaan ja tekemistä riittää mökin etuovelta lähtien vaikka kuinka. Perjantai-iltapäivänä Leian pääasiallinen tehtävä oli vartioida grilliä, ettei ruoka vain karannut muualle. Neitikoira otti tehtävän haltuun vähintäänkin sen vaatimalla vakavuudella, eikä juuri suostunut muualle liikkumaan, kunnes ruokailu oli saatu päätökseen. Vahingossa muurikasta maahan pudonneet hirvenlihasuikaleet katosivat ennätysvauhtia parempiin suihin. Teräsvatsaisen Leian elämäntehtävä tuntui juhannuksena olevan ”syö kaikki mikä eteesi tulee”. Sen verran aktiivisesti pikkuneiti naposteli kaikkea maasta löytyvää, että onneksi oli Tehobaktia pakattuna mukaan matkaan!



Leia 8 viikkoa
Perjantaina ajattelin tarjota Leian pääkopalle hiukan haasteita ja niinpä tallasin ensimmäisen, toki hyvin lyhyen, makkarajäljen, jonka päässä odotti iltaruoka. Alkuun Leia ei ymmärtänyt, että mitä siltä odotetaan, mutta kun se hoksasi maassa olevat kinkkupalaset, niin johan tuli nenään ja koiraan vauhtia! Sain hidastella ja rauhoitella vauhtia, jotta Leia huomaisi jokaisen askelman. Mutta kyllä oli pikkukoiralla hauskaa. Sunnuntaina tein vielä toisen saman moisen jäljen ja nyt oli meno jo paljon mallikkaampaa. Edelleen täytyi toppuutella kovasti, mutta tällä kertaa nenä imaisi maahan välittömästi. Leia käyttää hyvin aktiivisesti nenäänsä muutenkin ja on naurettavan ahne, joten jäljen treenaamisesta saamme varmasti hauskan harrastuksen. Joka päivä treenattiin myös pikkusen perustottista.



Sosialisoinnin kannalta juhannus oli todellinen menestys, Leia makoili milloin kenenkin jaloissa rapsuteltavana eikä ujostellut ollenkaan, vaikka uusia ihmisiä oli paljon. Rohkeasti se tutustui kaikkiin ja nautti selvästi saamastaan huomiosta. Hyvin nopeasti tottui myös täysin vieraaseen ympäristöön ja nukkui jopa kiltisti yhden yön teltassa meidän kanssa. Minun hieno pentukoira! Huomasi kyllä, että päivät olivat sen verran tapahtumarikkaita, että Leia oli aivan puhki iltaisin ja uni maittoi erittäin hyvin öisin.


Tuliaisiksi maalta Leia sai yhden punkin, jonka Sampo onneksi löysi. Punkki oli melkoisen ikävässä paikassa leuassa ja kun sitä yritettiin ensimmäisen kerran poistaa, niin neiti draamakuningatar kiljui tietysti täyttä kurkkua. Se oli toki odotettavissa eläinlääkärin tarkastuskäynnin perusteella.. Ei muuta kuin apteekkiin ostamaan kunnon punkkipihdit ja johan sai verenimijä lähtöpassit!


We spent last weekend on the countryside at a summer cottage. Leia loved that she could run around without being in a leash and she could explore the surroundings as much as she liked. Her motto for last weekend was ”eat everything that comes to your way” and that was exactly what she did. Leia guarded the barbecue when we were cooking, to make sure that all the food wouldn’t just disappire. I also wanted to do a little bit of tracking with her and made two different, short tracks. She loved it once she realized that there was ham on the ground. She used her nose very well, but was in a terrible rush and sloppy. It was my job to calm her down and make sure that she smelled every step on the track. She really likes to use her nose and she is ridiculously greedy, so I think that tracking will be a great hobby for us. Even though there were a lot of new people spending the weekend with us Leia wasn’t shy at all. She wanted to get to know everybody and enjoyed the attention she got. My awsome puppy!

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Ensimmäinen viikko tuli ja meni

Niin vain tuli ja meni ensimmäinen viikko elämää Leian kanssa yhdessä hujauksessa. Alkuviikko meni opeteltaessa talon tapoja ja tutustuessa lähiympäristöön eli puistoihin ja naapurimetsikköön. Aloitin myös heti käyttämään naksutinta Leian ruokailun yhteydessä, joten ruokailut ovatkin meillä koulutustuokioita. Pieni eläin oli melkoisen väsynyt päivisin, eikä ihme, kun kaikki oli uutta. Hienosti neitokainen kuitenkin kulkee puistoissa jo häntä tötteröllä rohkeasti uusiin asioihin totuttautuen. Ohi meneviin ihmisiin ja koiriin emme tutustu, sillä haluan tehdä lenkkeilystä sujuvaa puuhaa. Vieraisiin koiriin tutustumiseen liittyy aina toki myös tautiriski, joten Leia pääseekin leikkimään vain tiettyjen koirakavereiden kanssa.



Maanantai-iltana Leia tapasi ensimmäistä kertaa Sinin ja Sennan. Leia ja Senna leikkivät ensin sisällä, minkä jälkeen kaksikko pääsi kirmailemaan vielä toviksi ulos. Voi sitä lystin määrää! Senna oli tosi hienosti Leian kanssa ja lähinnä vain iloitsi uudesta bailukaverista, jonka kanssa sai remuta ja rellestää. Leia jaksoi Sennan menossa mukana tunnin verran, minkä jälkeen neitikoira olikin aivan raato. Oli mahtava katsoa miten pikkukoiran naama kirkastui, kun se pääsi leikkimään oikein antaumuksella toisen belgin kanssa.

Kuva Mari Rissanen
Keskiviikkona Leia tapasi vanhaherra Vilhon, iäkkään petit basset griffon vendeen uroksen. Hetken kummasteltuaan outoa naamaa Leia alkoi haastamaan Vilhoa leikkiin minkä ehti. Se juoksi ja haukkui Vilhon ympärillä, mutta valitettavasti Vilhon energia ei riittänyt pikkuneidin perässä menemiseen, vaan se tyytyi vain heiluttamaan häntäänsä Leialle ja merkkailemaan pihaa. Teräshermoinen herrasmies tarjosi myös Leialle varsin mukavan uuden koirakokemuksen, joten tästä on oikein hyvä jatkaa uusien koirakavereiden tapaamisia!

Viikon aikana meillä kävi myös useampana päivänä kyläilemässä ihmisiä, joten Leia sai myös varsin kiitettävästi uusia ihmiskontakteja. Uudet ihmiset nuuskitaan ensin ja kun kosketusetäisyydelle päästään, niin onkin jo hyvä hetki heittäytyä selälleen maahan, jotta ihmiset voivat rapsutella vatsaa. Se on Leian mielestä aivan parasta. Melkoisen luottavainen pikkukoira on vieraidenkin ihmisten kanssa. Vallan hieno siis kaikin puolin!


First week with Leia went so fast. We've been going to parks near us, getting to know new dog friends and people. She loved to play with her new friend Senna, a one-year-old tervueren girl. They had a great party together and Leia's face was all smiles. She also met a petit basset griffon male, who liked her a lot, but who was too old to run with her. Instead he just waved his tale to her. If first week went this fast, I can't imagine how fast the upcoming weeks will go. She is super, in every way.

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Kotona ollaan!

Niin vain selvittiin ensimmäisestä viikonlopusta Leian kanssa. Olo on vieläkin melko epätodellinen koko tästä koiranomistajuusjutusta, mutta eiköhän se tästä iskostu kunnolla, kun arkeen päästään kiinni. Rytmiä ja rutiineja on haettu viikonlopun aikana ja tutustuttu molemmin puolin toisiimme sekä kaupunkielämän ihmeisiin.

Kuten aiemmassa kirjoituksessani jo kerroin, niin perjantaina oli suuntana Espoo ja pentujen testaus. Aamulla olimme jo seitsemän aikaan Orituvalla, josta hyppäsimme Piian kyytiin. Pennut kiljuivat vuoron perään lähestulkoon koko automatkan ajan, joten menomatka oli vähintäänkin "miellyttävä". Perille päästyämme pentulauma pääsi ulkoilemaan hetkeksi, jonka jälkeen ne pian simahtivatkin rankan matkan uuvuttamana. Se tarjosikin hyvän hetken meille ihmisille juoda rauhassa kahvit ja tutustua toisiimme! Mukana päivässä oli meidän lisäksi isikoira Jaron ja Leian punaisen velipojan, joka nykyisin tuntee nimen Miro, omistajat Pia ja Risto, vaalean sinisen pojan eli Kimin omistaja Janne, vihreän pojan eli Hugon omistajat Sara ja Joona, "pikkupojan" Caron omistaja Sari tyttärineen, tumman "Minkki" pojan eli Tikin omistaja Janni sekä Jaron kasvattaja Päivi sekä testaaja Ani ja hänen poikansa. Viidentoista ihmisen ja 10 pennun voimin vietimme todella mukavan päivän.

Pennut testattiin kahdessa erässä, sillä välillä uni vei taas voiton lapsikoirista. Testin osioita olivat muun muassa sosiaalisuus, dominanssi, uteliaisuus ja saalisvietti ym. Leia oli ensimmäisessä erässä ja jännitin kovasti miten neiti testin osioihin suhtautuu. Leia osoittautuikin olevansa äitinsä tytär eli harkitsevainen ja hiukan hitaasti eri asioille lämpenevä. Olin todella tyytyväinen, että Leia kuitenkin oli ystävällinen tuntemattomalle ihmiselle ja taipui käsittelyyn mukisematta. Vinkkejä jatkolle tulikin vahvistaa neidin omaa päätöksentekokykyä käyttämällä naksutinta koulutuksessa ja älypelien avulla. Mutta varsin kelpo koiranalku on kyseessä, jonka kanssa pääsemme varmasti harrastamaan tulevaisuudessa.

Alkuillasta kävimme vielä jättämässä Ellun tytön Joyn (viininpunainen) Marin luokse, jonka jälkeen alkoi pitkä kotimatka takaisin päin. Onneksi pennut olivat lopenuupuneita päivän jännityksistä, joten paluumatka oli huomattavasti hiljaisempi kuin menomatka. Illalla kymmenen aikaan kotiuduimme  vihdoin Leian kanssa. Yö oli hiukan levoton, kun neiti nukkuin vain 1-2 tunnin pätkiä ja aina herättyään hiukan itkeskeli. Ruoka kuitenkin maistui hyvin, mihin olen myös varsin tyytyväinen.



Lauantaiaamusta meillä oli jo aivan kuin uusi koira, joka innokkaasti tutki uutta kotiaan ja leikki mielellään kaikilla leluilla. Kaupungin äänet eivät neitiä hetkauta, vaan kaikki on ihan jees. Autot ja pyöräilijät eivät myöskään pahemmin ihmetystä aiheuttaneet, joten varsin sujuvasti neiti on sopeutunut kaupunkiin. Kävimme päivällä Leian kanssa läheisessä metsässä, missä neiti pääsikin kirmailemaan vapaana ja nautti selvästi olostaan. Kaikkea piti tietysti maistella kepeistä ja kävyistä lähtien.




Eilen lähdimme käymään mökillä, jossa Leia pääsi jälleen rallattelemaan oikein urakalla. Myöskään ruohonleikkurin ja trimmerin äänet eivät härinneet, eikä niitä tarvinut kauankaan kummastella. Reippaasti Leia tutki paikkoja ja opetteli mökkeilyn saloja. Leia kävi puolivahingossa jopa kahlaamassa järvessä vatsaa myöten, saa nähdä millainen vesipeto neidistä vielä kuoriutuu! Illalla neitikoira oli melkoisen väsynyt, eikä mikään ihme, kun päivä oli taas sisältänyt paljon uutta. 




We have our puppy girl finally home! On Friday we first travelled to Espoo, where all the pups were tested what kind of temperaments they have. Leia is very similar to her mom, she thinks first and acts then. She is social and let the stranger in the test handle her very nicely without trying to escape. We got some good tips how to courage her to make decisions on her own by using a clicker in training. Overall I was very happy with how she behaved in the test. She has potential to be a good working dog, totally suitable for me. After a super long day we finally arrived home and Leia could start discovering how her new home looked like. She cried a little bit during the night, but settled and fell asleep quickly after every wakening. On Saturday morning when we woke up she was a totally different puppy. Very confident and happy, she played with her new toys and ran around the apartment. She doesn't pay attention to different noises and thinks cars and bikers are totally fine. Already she is happy living in a city. We took her to a forest to play on Saturday and she loved it. She ran around and ate everything that was on her way. Yesterday we took her to the summer cottage where she went around bravely and played with grass, sticks, flowers and waves. It was obvious that she enjoyed it from the bottom of her heart. No wonder we had a very tired girl at home last night after an exciting weekend!

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Jaksaa jaksaa..

4 päivää luovutukseen..

...odottaa siis! Vielä pitäisi neljä päivää malttaa mielensä, ennen kuin perjantaina prinsessa pulleropallero saapuu kotiin. Kuten edellisessä postauksessa kirjoittelin, viime perjantaina oli pentujen sirutus ja eläinlääkärin tarkastus, jossa minun oli tarkoitus olla mukana. Auto kuitenkin päätti toisin ja tuolla se edelleen seisoo parkkiruudussa eikä änähdäkään. Onneks Tiina oli myös lupautunut Piian avuksi kyseiselle päivällä ja kunnialla olivat selvinneet kera 15 pennun aamupäivästä eläinlääkärissä! Leia oli kuulemma ollut todellinen drama queen ja kiljunut täysillä, kunnes toimenpide oli ohi ja neiti alkoi vetämään sikeitä lattialla. Odotan jo innolla mitä kynsien leikkuu tuo tullessaan.. 
Ainoa lohtu viime loppuviikossa oli, että torstaina ajelimme isäni kanssa Mänttään katsomaan vauvoja, jolloin ehdin edes pikaisesti nähdä vielä kaikkia. Siltä päivältä löytyy myös kuvia, joissa Leia on päivää vaille kuusi viikkoa vanha:






Viikonloppuna Ellun lapsista ensimmäiset neljä lähtivät jo uusiin omiin koteihinsa ja tällä viikolla lähtee kolme muuta. Perjantaina suuntaamme aamusta Espooseen isikoira Jaron luo, jossa pennut testataan ja josta myös 6/7 pentua tullaan hakemaan. Hauska päivä on varmasti tiedossa ja todella mukava nähdä kaikkia uusia sekä vanhoja tuttuja, joista nyt tulee Leian velipoikien omistajia.

Kielletty rappusilla kiipeily on parasta
Leian velipoika v.sininen



Nyt täytyisi vielä jaksaa kituutta muutama päivä ja sen jälkeen noutaa neiti pikkukettu kotiin! Punaista pikkukettua ei kyseisestä neidistä taida koskaan tulla, mutta sehän ei meitä haittaa, sillä kyseessä on silti koko galaksin kauneinen koiraprinsessa Leia, jota on odoteltu 15 pitkää vuotta taloon saapuvaksi. 


Four more days to go anymore and then we'll get our girl home! I went to see the pups last Thursday, it was the last time I saw the entire puppy pack together. Last weekend four of Ellu's babies left to their new homes and three of them leave this week. On Friday we'll travel to Espoo, to Jaro's home, where all I-puppies will be tested by a professional puppy tester to get some insights what kind of temperaments the puppies have. Six puppies out of seven will be picked up after the test and we'll get to see almost all the new owners of Leia's brothers. I'm really looking forward to it already, can't wait for Friday to come!

torstai 5. kesäkuuta 2014

Kahdeksan päivää luovutukseen


8 päivää luovutukseen..


Huh hei, taas on uusi lähtölaskenta käynnistynyt. Enää alle 10 päivää luovutuspäivään, joka on tosiaan perjantaina 13. kesäkuuta. Leialla oli eilen aamuna noussut oikea korva pystyyn, mutta valitettavasti siitä ei ole vielä kuvatodisteita. Sen sijaan saatte katsella Pia U:n ottamia kuvia viime sunnuntailta, kun molemmat korvat olivat vielä alhaalla. Silloin useampi kuvaaja räpsi pennuista kuvia, toivottavasti siis saan Leiasta vielä lisääkin kuvia!







Huomenna onkin vuorossa kaikkien pentujen eläinlääkäritarkastus ja sirutus. Menen mukaan auttamaan, jotta varmasti kaikki 15 pentua saadaan kyytiin! Ensimmäiset Ellun pennut lähtevätkin uusiin koteihinsa jo viikonlopun aikana, kun niillä tulee 7 viikkoa ikää täyteen ja Näpsän lapsista lähes kaikki lähtevät uusiin koteihinsa virallisena luovutuspäivänä. Näin se vain alkaa pentujen pikkupentuaika lähestyä loppuaan ja pentulauma huveta. Yhdessä hujauksessa on pian mennyt seitsemän viikkoa J-pentujen ja kuusi viikkoa I-pentujen syntymästä. Pikkukoirien seikkailut ovat kuitenkin onneksi vasta alkamassa!


Again there’s a new countdown. Now it’s only eight days till the I-puppies turn seven weeks and they can move to their new homes. Leia had her right ear up this morning, but unfortunately I don’t have any pictures to prove it yet. We had several people taking photos of the puppies last Sunday, so you’ll get to see those pictures now. On Friday the pups are going to be checkd by a vet, to make sure that everything is okay and they’ll get microships. First J-puppies leave to their new homes during next weekend and almost all Näpsä’s I-puppies leave to their new homes on Friday 13th when they turn seven weeks. 

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Näyttelyviikonlopusta selvitty

1,5 viikkoa luovutukseen...


Niin meni supernäyttelyviikonloppu yhdessä hujauksessa. Lauantaiaamuna kello herätti 3.30, jonka jälkeen oli vuorossa pentujen perinteinen aamurumba. Kun pennut oli ruokittu, leikitetty ja väsytetty, ei muuta kuin kamat kasaan ja nokka kohti Tuusulaa! Päivä oli harmaa ja pari sadekuuroakin saatiin, mutta suhteellisen kuivana säilyttiin loppujen lopuksi. Oli tosi mukavaa nähdä kaikkia tuttuja, vaikkakin lähinnä vain vilaukselta, kun kehien välillä ja kehissä sai taas juosta pitkin päivää. Onneksi ehdittiin kuitenkin nopeasti käydä katsomassa myös agilitya ja ipoa. Kehät venyivät todella myöhälle ja me päätimmekin poistua paikalta tervunarttujen junnukehän jälkeen. Illalla oltiin takaisin Mäntässä seitsemän maissa ja olo oli todella sen mukainen. Jälleen penturumban pyöritys, päivän ensimmäinen lämmin ruoka meille ihmisille ja ennen iltayhdeksää jo sänkyyn. Erkkaripäivät ei koskaan päästä osallistujia helpolla, mutta kylläpä ne silti aina sen arvoisia ovat. Kyseessä on kuitenkin vain yksi päivä vuodessa!

Sunnuntaiaamuna oli herätyskello soittamassa "vasta" 7.00. Onneksi takana oli kuitenkin pitkät yöunet! Tällä kertaa ei tarvinnut suunnata kovinkaan kauas, kun päivän ohjelmassa oli Keuruun ryhmänäyttely. Kehä alkoi 10 gronttujen arvostelulla ja heti perään tervujen arvostelulla. Grontuissa voiton nappasi ihana pikkuneiti Ice Cream of Jet Black "Kelly" ja tervuissa meidän Inka (K.polun Foxy Atunka), joka nappasi viimeisen sertin (yli 2-v) heti ensimmäisessä näyttelyssään vielä ROP:in ja RYP4-sijoituksen kera! Sain käydä pokaamassa isosta kehästä toisenkin neljännen sijan, kun pian 13-vuotias turbomummo Rina (Mustantuiskun Xandrina) kirmasi itsensä veteraanien BIS4:ksi. Kehän ja ryhmäkehien välissä käytiin vielä vellomassa pentuja isolla porukalla. Eilinen oli siis melkoisen hieno päivä ja siihen oli hyvä päättää vaiherikas näyttelyviikonloppu.

Sen verran mitä ylimääräistä luppoaikaa jäi, toisin sanoen hyvin vähän, yritin viettää Leian kanssa. Pikkuinen pulleropallero rakastaa edelleen kovasti syömistä ja halailua. Seikkailu myös maistuu ja oppipa Leia tuossa viikonlopun aikana sujuvasti hyppimään portaitakin ylöspäin, vaikka kyseistä touhua yritettiinkin minun ja Piian toimesta kaikin tavoin estää. Neiti sisukkaasti päätti menevänsä portaat ylös ja niin siinä todella kävi. Mutta niinhän se on, että se kielletty homma on parasta puuhaa! Alla Netan ottamia kuvia Leiasta viime torstailta:



Leiaa oksetti olla pöydällä poseemassa tihkusateessa ja sen kyllä huomaa!


Last weekend was very exhausting, but really nice! On Saturday we left to Tuusula, to take part to the Finnish Specialty Show and FMBB event. The day was super long, but company was excellent and weather was okay. Luckily we had time to watch briefly also agility and protection. On Sunday we didn't need to travel that far, since the group show was held in a city near by. Results were superb, "our team" had both the best groenendael and tervueren. In finals, the terv girl Ketunpolun Foxy Atunka was placed as Best of Group 4! So a happy ending to a nice dogshow weekend. Leia is already a big girl, her true passions are still eating and cuddling. She looks like a teddy bear with her thick furry coat! My princess. It's only one and a half week left till I get to take her home!