Ratkiriemukas kyläilylauantai

Puolitoista viikkoa sitten suuntasimme aamusta Leian kanssa kohti juna-asemaa. Neitikoira pääsi ensimmäistä kertaa matkustamaan junalla, sillä suuntana meillä oli Jämsä. Leia seuraili kiinnostuneena muita koiramatkustatija ja junan tapahtumia, mutta malttoi kuitenkin rauhoittua varsin nopeasti. Muut matkustajat ja konduktööri rapsuttelivat Leiaa, joka nautti jälleen kerran täysin rinnoin saamastaan huomiosta.

Jämsässä hyppäsimme Piian kyytiin ja ajelimme Padasjoelle Joyn (Ketunpolun Joy of Life) lauman vieraiksi. Piialla oli mukanaan Nalle, Mini (Minea Deabei) ja Gayda-galgo. Heti alkuun oli kuvien oton vuoro, kun pennut olivat vielä puhtaita. Olimme siis kaukaa viisaita! Joyn omistaja Mari Rissanen on ottanut kaikki alla olevat upeat kuvat. Kuvien jälkeen oli leikin vuoro. Gayda juoksutti pentuja ympäri pihaa ja Mini puolestaan uitti järvessä. Päivä oli täydellinen lasten riekkumiselle, lämmin muttei liian kuuma ja aurinko paistoi suurimman osan ajasta.

Kuva: Mari Rissanen

Kuva: Mari Rissanen

Kuva: Mari Rissanen 

Kuva: Mari Rissanen

Kuva: Mari Rissanen

Lapset riekkuivat "tätiensä" johdolla koko päivän. Loppupäivästä valkoisten paimenkoirien laumassa elävä Joykin alkoi hiukan lämpenemään "hullujen belgien" riekkumiselle. Välillä porukka tarvitsi laittaa autoon rauhoittumaan, jotta todella malttoivat olla hetken aloillansa.

Kuva: Mari Rissanen

Kuva: Mari Rissanen

Kuva: Mari Rissanen

Kuva: Mari Rissanen

Kuva: Mari Rissanen

Kuva: Mari Rissanen

Kuva: Mari Rissanen

Päivä oli todella hauska! Kuvien perusteella ei liene vaikeaa arvata, että kotimatkamme junassa oli vielä rauhallisempi kuin menomatka. Väsynyt mutta varsin onnellisen oloinen neitikoira keikahti kyljelleen vetämään sikeitä välittömästi junaan päästyämme ja oli täydessä unessa ennen kuin juna ehti edes lähteä liikkeelle. Suuri kiitos vielä Mari ja Esa, että saimme tulla vieraiksenne!

A week ago we took the train with Leia to Jämsä. It was her first time on a train, but she acted as if she'd been traveling with the train all of her life. My brave girl. From Jämsä Piia picked us up and we drove to visit Joy (Ketunpolun Joy of Life) and her pack. We had a wonderful day at their summer cottage, where the puppies could run, play and swim all day as much as they liked. No wonder she was totally exhausted, but supper happy when we took the train back home.

Todistetusti kauniit vanhemmat

Leian isikoira Jaro valittiin eilen Ranskan erikoisnäyttelyssä jalostukseen suositeltavien listalle. Miksikö sitä hehkutan täällä, koska se on kerrassaan upea kunnia koiran omistajille sekä kasvattajalle ja yksinkertaisesti mahtava tulos suomalaiselta koiralta! Tätä listalle pääsyä pohjusti hieno käyttöluokan eli classe travail excellent 2. tulos. Itse olin kaksi vuotta sitten jännittämässä Näpsän kanssa kehässä jalostuslistalle valintaa ja nyt on niin, että Leian molemmat vanhemmat ovat Ranskan jalostuslistalla olevia koiria eli todistetusti erittäin kauniita yksilöitä. Onneksi Piia oli kaukaa viisas ja ymmärsi Jaron ulkomuodon päälle jo ennen virallista pätevöitymistäkin ja valikoi Jaron I-pentueensa isäksi jo samaisen Ranskan erkkarireissumme päätteeksi.

Jaro kesäkuun FBMM-erkkarissa

Lapset täyttävätkin tänään jo tasan 4 kuukautta! Niin vain on tarvittavat rokotukset jo haettu ja kunhan Leia saa vielä hampaidenvaihdon päätökseen (toivottavasti täysin kunnialla), niin voin tosissaan suunnitella myös pikkuneidin näyttelystarttia. Kahdesta todistetusti kauniista vanhemmastahan ei voi ainakaan rumaa tulla vaan pelkkää priimaa, eikö niin?

Both of Leia's parents are now Sujet Recommandee. Her dad Figaron Orpheus took part to the French Specialty Show (Nationale 'd Elevage 2014) last weekend and was 2nd excellent in working class and also chosen to the French breeding list. I am so happy for his owners and breeder, it's an great honor to receive results like that! Leia's mum Näpsä became Sujet Recommandee two years ago when we were in France. Leia and her brothers turn four months today, soon I can start planning her dog show start too!

Mätsäri-turisti

Leia pääsi viikko sitten turisteilemaan ensimmäiseen mätsäriinsä. Tarkoituksena oli vain lähteä kannustamaan team Ketunpolun Jyväskylän jaostoa, joka otti osaa Keski-Suomen Collieiden mätsäriin Tikkakoskella. Selvennetään vielä, että Jyväskylän jaostoon kuuluvat Sisu&Senna ja tervu-uros Roni (Ketunpolun Edward). Luokkajako tapahtui tiimin osalta seuraavanlaisesti: Sisu pääsi Ellan kanssa lapsi ja koira -kilpailuun, Senna ja Roni puolestaan isoihin koiriin. Leialla jäi tyytyminen vielä maskotin virkaan, tarvittavien rokotusten puuttuessa. 

Palkintotilin tiimin osalta aukaisivat heti kärkeen Ella ja Sisu sijoittumalla 4. lapsi ja koira -kisassa. Vaikka ajatuksenani oli ollut lähteä vain katselemaan, niin kuinka ollakaan, löysin pian itseni Sennan kanssa kehästä juoksemasta. Senna yllätti misseilemällä itsensä punaisten 1. pallille! Roni sai myös punaisen, mutta ei sijoittunut. Bis-kehässä alkoi kisaväsymys jo painamaan sekä handleria että missiä, mutta saimme silti hienon Bis 2-sijoituksen. Tämän postauksen kuvat ovat Pilvi Putaansuun ottamia.

Jyväskylän jaoston edustajat

Leia 16-viikkoa 

Leia 16-viikkoa & Ella 6-vuotta

Eilen pyörähdimme vuorostaan Keski-Suomen Kennelkerhon mätsärissä turisteilemassa. Sama tiimi oli jälleen paikalla ja näin ollen menestys taattu! Ella ja Sisu voittivat lapsi ja koira -kisan. Senna puolestaan pelleili itsellensä punaisen nauhan, muttei sijoitusta. Sen sijaan Roni ryöväsi palkinnot vuorostaan olemalla isojen sinisten 1. ja lopuksi vielä Bis-3! Siispä jälleen sai tuuletella Jyväskylän jaoston menestystä, hyvä meidän tiimi! Leia puolestaan toimitti jälleen varsin mallikkaasti maskotin virkaa. Onneksi mekin saadaan muutaman viikon päästä avata Leian misseilyt, kunhan rokotusten varoajastakin on päästy. Jännittävää!

During the past week, I've taken Leia with me to two unofficial dog shows. Since she doesn't have the necessary vaccinations yet, she's just been a tourist and the mascot of the team Ketunpolun. Both times our team representatives have gotten a placement in the Best in show ring. First it was Senna, who became Bis-2 last Thursday and yesterday Roni (Ketunpolun Edward) was placed third in the Best in show ring. Way to go team Ketunpolun and especially the Jyväskylä section!

Maailman Voittaja 2014 Helsinki

Viime sunnuntaina suuntasimme aamulla jo laittoman aikaisin kohti Helsinkiä ja Maailman Voittaja 2014 -näyttelyä. Meitä lähti matkaan sekalainen kokoonpano, sillä minulla oli mukanani Inka (Foxy Atunka), Sinillä Senna (Golden Queen) ja lisäksi kyydissä oli vielä heidän agilitykouluttajansa. Suuria odotuksia näyttelytulosten suhteen ei ollut, lähinnä itse tapahtuman takia matkaan lähdettiin. Yllätykseksemme Piialle yhtäkkiä tipahti kasvattajaluokan numerolappukin, kun Ketunpolun tiimiä oli näyttelyssä lisäksi edustamassa Riesa (Hirmuriesa) ja FCI:n näyttelysäännöillä kasvattajaluokan saa kolmella koiralla.

Sennan kanssa kehässä. Kuva: Tom Suoranta

Tervuja oli ilmoitettu yhteensä 55 kappaletta; 2 pentua, 27 urosta ja 24 narttua. Ulkomaalaisiakin tervuja oli muutama ilmoitettuna kisaamaan suomalaisia vastaan titteleistä. Tuomarina meillä oli hollantilainen herra, jonka englanti oli vähintäänkin onnetonta ja arvostelut kolmen lauseen mittaisia. Ei siis todellakaan ilmoittautumismaksun arvoista. Meidän porukan tulokset eivät liiemmin mairitelleet, mutta mainitaan sentään Sennan hieno ERI 2 tulos junioriluokassa sekä kasvattajaluokan tulos 4 KP kovassa kisassa. Leian isikoira Jaro voitti myös upeasti käyttöluokan urokset!

Ketunpolun Foxy Atunka,  Golden Queen & Hirmuriesa. Kuva Dina Johansson 

Figaron Orpheus. Kuva: Dina Johansson

Kaiken draamailun jälkeen, kun kehä vihdoin saatiin päätökseen, oli viimeinkin shoppailun aika. Ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin kunnolla shoppailemaan koirajuttuja omalle pikkuketulle. Mukaan tarttuikin näyttelypanta Leialle, harja, uusi treenipanta (syödyn tilalle), Nutrolin öljyä pennulle ja paljon herkkuja! Kyllä oli tyytyväinen neitikoira, kun näki miten isot säkit luita ja muita herkkuja tuliaiskassista löytyikään.

Vaikka tulokset eivät päätä huimanneetkaan, niin päivä oli silti mitä mukavin! Mahtavaa seuraa, hienoja koiria ja upea, kansainvälinen tapahtuma. Järjestelyt toimivat meidän kohdallamme moitteettomasti, ei tarvinut jonottaa minnekään ja ulkokehät olivat vallan toimiva paikka mielestäni. Olisi ollut varmasti hienoa nähdä ison kehän tapahtumat paikan päällä, mutta kiitos live streamin, ison kehän tapahtumat pystyi katsomaan myös etänä ja jälkikäteen. Vuonna -98 en ollut kokemassa ensimmäistä Helsinki MV -näyttelyä, mutta Helsinki MV nro 2 oli ehdottomasti onnistunut tapahtuma. Toivottavasti Helsinki olisi joskus lähitulevaisuudessa esimerkiksi Euroopan Voittaja -näyttelyn isäntänäkaupunki.

What a show! And by that I mean of course the World Dog Show (WDS) 2014, where all the best males and females got the title World Winner -14.  We left to Helsinki last Sunday early in the morning. There were 55 tervuerens registered to the show, which was a lot less than what I had expected. Our judge was a gentleman from Belgium with really bad english and no idea of the show rules. What a combination. Due to those facts, it was no surprise that there was some drama when it was finally time to choose the best female. Even though our results weren't anything great, I still had a really nice day thanks to the awesome company, fine dogs and a great event! Hopefully Helsinki will host a big dog show sometime soon again, since everything worked out so smoothly.  

Missä mennään?

Meillä onkin ollut melkoisen vauhdikasta menoa viimeiset 2,5 viikkoa. Maanantaisin ollaan käyty pentutottiksessa ja tiistaisin Leia on päässyt pulikoimaan Mairen kanssa. Lisäksi toissa viikolla Leia pääsi pitkästä aikaa bailaamaan lomalta palanneiden Sennan ja Sisun kanssa. Leia on ehtinyt myös treenailla jälkeä muutamaan otteeseen.

Pentutottiksessa 4.8.2014 kuva: Elli Kinnunen/Etoelävä

Aloitin viikko sitten maanantaina uudessa työpaikassa, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että Leia on viettänyt nyt päivisin ensimmäistä kertaa elämässään työpäivän mitan itsekseen kotona. Sampo pääsee onneksi ulkoiluttamaan ja ruokkimaan Leian omilla ruokatunneillaan, joten aivan yhtäjaksoisesti kahdeksaa tuntia pikkuneidin ei tarvitse olla. "Mukavia pieniä askarteluyllätyksiä" onkin löytynyt lähes joka päivä, kun olemme kotiin palanneet. Esimerkiksi tv:n antennijohto on syöty jo kolmesti poikki. Lisäksi Leia on maiskutellut kotiteatterikaiutinten johtoja, nettipiuhaa, nakertanut lattialistaa sekä keittiön tuoleja. Kirsikkana kakun päällä on kuitenkin ehdottomasti viime tiistaina tapahtunut painiottelu eteisen porttia vastaan, jonka seurauksena lista on revennyt seinästä irti ja tehnyt mukavan suuret reiät seinään, joita ei pelkällä listalla peitetä. Tälläiset tilanteet ovat kuulemani perusteella myös niitä koiranomistamisen kruunun jalokiviä (Bepanthen-episodin lisäksi tietysti, josta enemmän täällä mikäli se meni ensimmäisellä kerralla ohi).

Palataanpa kuitenkin tarkemmin vielä toissa viikonloppun tapahtumiin, jolloin teimme kauan odotetun reissun pohjanmaalle serkkuni Hannan perheen luokse. Hanna on se henkilö, jonka ansiosta olen tänä päivänä belgianpaimenkoiran omistaja ja monen monta kokemusta rikkaampi belgi-ihminen. Tällä hetkellä Hannalla on kaksi koiraa, 5-vuotias lapinporokoira Sisu sekä Piian F-pentueesta pian 2,5-vuotias uros BH Ketunpolun For You "Ruuti". Kyseessä ei siis ollut vain minun ja Hannan serkkutapaaminen vaan Leian ja Ruutin myös, molempien äidinäiti on Piian kantanarttu Viira (Mustantuiskun Wanilla Twist).

Viikonlopun aikana ehdimme mökkeilyn lisäksi ajamaan myös jälkeä (johon sainkin loistavia vinkkejä Hannalta, kiitos vielä niistä, käytäntöön on jo otettu!) sekä ottamaan poseerauskuvia Leiasta ja Ruutista. Taas saimme huokailla sitä, miten helppoa olisi elämä, kun asuntomme yhteydessä olisi oma piha, jonne koiran voisi päästää takaovelta. Onneksi mökille pääsee kuitenki alle puolessa tunnissa, jossa neiti voi riekkua vapaana. Mutta annetaan reissukuvien puhua puolestaan, kun niitä kerrankin taas on!

Ketunpolun For You & Inspired by Wanilla

It's been super busy during the past weeks, after I started in a new job. Leia is alone during the days when we are at work and she has been very efficient decorating our apartment on her own. There has been "nice" surprises almost every day.. That's why I've tried to do as much as I just can with her in the evenings. We've been going to puppy obedience and also done some tracking. She has been swimming a lot too. Two weeks ago, we spent the weekend with my cousin and her family. She also has a Ketunpolun dog and she is the one to be thanked for me being an owner of a belgian shepherd now. We had a totally relaxing weekend together and Leia got to spend some time with her "cousin" too.