sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Jyväskylä KV x2

Tämä viikonloppu vierähti kokonaisuudessaan näyttelyissä, onneksi kerrankin paikallisissa sellaisissa. Oli vuoro perinteisen Jyväskylä KV:n, joka oli tänä vuonna kaksipäiväisen inttinäyttelyn sijaan kaksi erillistä inttinäyttelyä. Vaikka aavistelin, että Leialla saattaisi olla karvanlähtö, ilmoitin silti molemmille päiville, kun matkaa näyttelypaikalle on kotiovelta vain kilometrin verran.

Lauantaille ranskalaisen herrasmies Jean Jaques Dupasin arvosteltavaksi oli ilmoitettu 30 tervuerenia. Leia oli nuorten luokassa 4 muun nartun kanssa. Arvostelu oli oikein mukavaa luettavaa "Feminine, excellent size. Very good head. Excellent dark eyes. Excellent ears. Excellent neck. Nice topline. Excellent bone & chest. Excellent coat. Moves true." ja sillä saatu tulos ERI2 SA varsin mukava! Muutkin ketunpolkulaiset saivat hienoja tuloksia ja kaiken kruunasi kasvattaja ryhmämme ROP.

Kuva: Tiina Kantelinen
Isossa kehässäkin pääsin pyörähtämään kahteen kertaan. Ensin Jolli-malinoisin kanssa 1 ryhmän kilpailussa ja lopuksi vielä Minin kanssa veteraanikehässä. Vaikka kyseessä olikin kotinäyttely eikä matkoihin mennyt yhteensä kuin 20 minuuttia koko päivän aikana, muodostui lauantaista kiitettävän pitkä päivä. Olimme aamulla jo puoli 9 aikaan Pavilijongilla, kotona sen sijaan hiukan ennen 7 illalla. Siitä jatkuikin ilta suoraan K-S Belgien pikkujouluihin!

Kuva: Tiina Kantelinen
Tänä aamuna suuntasimme takaisin Pavilijongille aamulla 10 jälkeen. Tänään tervuja oli yhteensä 28 ja tuomarina toimi Leif-Herman Wilberg Norjasta. Kyseinen herra olikin huomattavan tiukka. Ainoastaan neljä narttua 16 sai tänään SA:n, ketunpolkulaisista ei valitettavasti yksikään. Leian arvostelu oli seuraavaa: "Excellent type. Good size, prefer her shorter. Very nice, feminine head. Nice shaped & set ears. Prefer darker eyes. Good neck. Good body & angulations. Good bone & feet. Typical, efficient movement. Topline should be firmer. Rather pale in color, but good charbonnage.". Kyseisellä arvostelulla Leia sai tuloksen ERI3.

Kuva: Tiina Kantelinen
Tiukka tuomari, mutta kohtuullisen hyvä tulos. Pettynyt en missään nimessä ole, sillä ERItkin olivat varsin tiukassa tänään. Leia tiputti kaiken pohjavillan kyljistään pari viikkoa sitten, mutta onneksi muten on tukka pysynyt. Tästä on hyvä jatkaa kohti vuoden viimeisiä näyttelyitä ja samalla koko vuoden kohokohtaa - Messaria. Joulukuun ensimmäisenä viikonloppuna suuntaamme siis kohti Helsinkiä, jossa on luvassa paljon kauniita koiria, hyvää seuraa ja shoppailua. Tervuja on ilmoitettuna lauantaille 60 ja sunnuntaillekin yli 50. Varmasti siis huikea viikonloppu tulossa!

tiistai 17. marraskuuta 2015

Rally-tokoilua Heinolassa

Lauantaina oli vuorossa meidän toinen rally-tokokilpailu. Luonnollisesti onnistuin hankkimaan kunnon flunssan alkuviikosta, joka kypsytteli itsensä täyteen iskuun sopivasti viikonlopulle. Olo ei siis todellakaan ollut hyvä, mutta pakkohan se oli kisaamaan päästä, kun paikka kerran oli. Onneksi Heinolaan on suhteellisen lähellä ja alokasluokka oli vieläpä päivän viimeisenä, joten lähtökin oli vasta aamulla 11 aikaan.

Lauantain alokasluokkaan oli ilmoittautunut 21 koirakkoa. Kisan tuomarina toimi Minna Hillebrand, joka tuomaroi myös Pieksämäen kilpailun. Nyt mukana oli lisäksi harjoitustuomari, joten odotettavissa oli tiukkaa arviointia.


Kisarata oli sopivan haasteellisen näköinen. Jälleen osana Minnan rataa oli temmon vaihto, joka Pieksämäellä oli istumisesta juoksu ja nyt hidas kävely. Luonnollisestikaan hidasta kävelyä en ole juuri harjoitellut Leian kanssa, joten vasta vähän ennen omaa vuoroamme testailin kuinka se luonnistuu. Kohtuullisestihan se. Oma kävelyni tuntuu vain todella tönköltä, kun hidastan vauhtia normaalista kävelyvauhdistani ja videolta katsottuna se myös näyttää juuri siltä miltä se tuntuukin - oudolta.

Kisasuorituksemme voi katsoa jälleen kokonaisuudessaan Vimeosta!

Kisapaikkana toimi suuri teollisuushalli, jonka perällä oli tekonurmella varustettu kenttä. Ennen vuoroamme pelkäsin miten käy vireen, kun tuon koiran halliin, joka on täynnä häiriötä enkä pysty leikittämään enää sen kummemmin. Kaikki huoleni olivat kuitenkin täysin turhia! Leia oli paljon paremmassa vireessä nyt, kuin Pieksämäellä.

Ennen vuoroamme oloni oli kohtuullisen rento, liekö flunssalääkityksellä vaikutusta asiaan tai sillä, että pää oli kirjaimellisesti täynnä räkää.. Olimme viides suorittava koirakko, joten heti kun ensimmäinen koirakko oli suorittanut radan, lähdin hakemaan Leiaa autosta. Leikitin aluksi patukalla, jotta sain virettä nostatettua mukavasti. Sen jälkeen tein hiukan lyhyitä seuruita ja kontaktia nakilla.

Leia söi lauantaiaamuna pitkästä aikaa huonosti aamuruokaansa, joten nakit nähdessään Leia oli valmis tekemään suunnilleen mitä vain, jotta palkka matkasi hänen suuhunsa. Nakkia sai syöttää kentän portille asti, joten meitä edeltävän koirakon tullessa pois suorittamasta otin vielä viimeiset perusasennot sekä kontaktit ja palkkasin reilusti. Ja koirahan todella kuunteli sen jälkeen!

Rata meni kokonaisuudessaan hyvin. Pieksämäellä ongelmia aiheutti kiristyvä remmi, joten tällä kertaa ongelmia aiheutti liian löysä remmi. Kuinkas muutenkaan. Selvisimme radasta kuitenkin kunnialla loppuun asti. Maaliin päästyämme minulla ei ollut kuitenkaan minkäänlaista käsitystä pisteistä. Yllätys oli suuri, kun tuloslistoille iskettiin lukemat 89! Paransimme Pieksämäen kilpailusta 9 pisteellä ja tekeminen oli muutenkin paljon parempaa fiiliksen osalta.

Saatuamme arvostelulomakkeet kilpailun päätteeksi meinasin kuitenkin lyödä pääni seinään. Olin omalla huolimattomuudellani vienyt meiltä 10 pistettä, laskemalla väärin askeleet peruutustehtävässä. Tarkoituksena kun on peruuttaa ensin yksi, sitten kaksi ja lopuksi kolme askelta, niin itse peruutin kaavalla yksi, yksi, kolme. Kotimatkalla ärsytti. Mutta ei se auta kuin jäädä odottelemaan seuraavaa kisaa, jos siellä saisimme kunnon onnistumisen. Liekö kolmas kerta toden sanoisi.. Loppusijoituksissa olimme 89 pisteellä kuitenkin varsin mukavasti sijalla 6/21. Rata oli siis aiheuttanut haasteita muillekin. Nyt siis vain metsästämään uutta kisapaikkaa ja sitä puuttuvaa tulosta RTK1-koulariin!


maanantai 9. marraskuuta 2015

Maailman parhaat uutiset!

Kaksi viikkoa sitten ajelimme Leian kanssa Kankaanpäähän eläinlääkäri Kari Ventelän luokse luustokuviin. Leian sisaruksista velipoika Simba oli käynyt Ventelällä muutamaa viikkoa aiemmin kuvissa ja saanut Kennelliitosta tulokset B/B lonkat ja 1/0 kyynärät. Itse halusin myös kuvauttaa Leian Ventelällä, sillä otatin samalla epäviralliset selkäkuvat ja halusin saada selkäspesialistilta tämän hetkisen tuomion.

Kuva: Päivi Mattila
Koko kuvaaminen oli nopeasti ohi ja oli aika ensiarvioiden. Katselin kuvia näytöltä ja omaan silmääni kaikki näytti suhteellisen hyvältä. Jännitys päättyi kuitenkin vasta siinä kohtaa, kun Ventelä itsekin arvioi lonkkien olevan A:t, kyynärien täysin puhtaat ja selän hienossa kunnossa. Lonkat ja kyynärät lähtivät Kennelliittoon, mutta virallisen selkälausunnon pyydän myöhemmin, kun uudet selkäkuvat otetaan parin vuoden päästä. Selkä oli Ventelän mukaan täysin terve, mutta siitä virallista lausuntoa vielä saatu, sillä Leia on alle 2-vuotias. Tämä oli kuitenkin myös tärkeä tieto harrastuksia ajatellen.

Ventelä mainitsi Kennelliitossa olevan ruuhkaa, joten jäimme odottelemaan virallisia tuloksia. Meni viikko ja pikkuhiljaa jännitys alkoi jälleen nostamaan päätään. Viime perjantaina huomasin iltapäivällä, että voisin maksaa Omakoirassa lausuntomaksun. Heti maksun suorituksen jälkeen tulivat näkyviin kyynärtulokset 0/0. Lonkkatuloksia ei kuitenkaan tullut näkyviin, vaikka tasaiseen tahtiin pitkin perjantaita päivitin selainta. Meni lauantai ja meni sunnuntaikin, eikä lonkkatuloksia näkynyt vieläkään. Tänään en kuitenkaan pystynyt enää odottamaan vaan soitin Kennelliittoon. Ja kuinka ollakaan, tulosten kirjaamisen yhteydessä oli tapahtunut jonkinlainen tallennushäiriö, mutta vihdoin soittoni jälkeen viralliset tulokset saatiin kokonaisuudessaan näkyviin A/A lonkat ja 0/0 kyynärät! 

Päivä muuttui parhaaksi maanantaiksi hyvin pitkään aikaan. Minulla on luustoltaan terveeksi todettu koira, jonka kanssa voin hyvillä mielin harrastaa. Launtaina suuntaammekin rally-tokoilemaan Heinolaan!