MH-luonnekuvaus

Pitkin kevättä olin katsellut Virkusta järjestettäviä MH-luonnekuvauksia, sillä toiveissa ja ajatuksissani oli saada Leialle kuvaus suoritettua kahden ikävuoden lähestyessä. Kävin katsomassa noin puolitoista vuotta sitten Sennan MH-kuvauksen ja mietin jo silloin, että olisi mukava käydä Leiankin kanssa MH-luonnekuvauksessa saamassa vähän mielikuvaa siitä mitä luonnetestiltä voi odottaa myöhemmin. Olen alusta asti miettinyt, että luonnetestille sopiva aika voisi olla 3-4 vuoden iässä, joten nyt kahden vuoden kieppeillä oli hyvä hetki päästä MH-kuvaukseen.

Kuvauksia ei harmillisesti tänä keväänä Keski-Suomen alueelle juurikaan ollut suunnitteilla, joten ajattelin että jos parin sadan kilometrin säteeltäkin paikan saisimme olisi se ihan hyvä. Ilokseni sainkin täsmällisellä keskiyön ilmoittautumisella Leialle paikan Suomen Lancashire heeler yhdistyksen järjestämään MH-kuvaukseen Mäntsälään sunnuntaille 17.4. Vaikka matkaa kertyikin hiukan ajateltua enemmän, ajattelin että parempi mennä nyt kun mahdollisuus on, sillä ikää oli sopivasti ja todennäköisesti Leian seuraava juoksu alkaa touko-kesäkuulla, jolloin ei kuvaukseen ole asiaa.

Ennen omaa vuoroamme ehdimme tutustua yhden heeleriuroksen kuvausta seuratessamme Mäntsälän koirakerhon koulutuskentälle rakennettuun kuvausrataan ja kuvauksen kulkuun. Pidin testipaikasta kovasti ja mielestäni rata toimi erinomaisesti. Leian vuoron lähestyessä tunsin kuitenkin jännityksen kasvavan kovasti, vaikka kasvattaja olikin lohduttanut ajatuksiani sillä, että nyt jos koskaan oli edessä tilanne, jonka tapahtumille en voisi yhtään mitään joten jännittäminen olisi täysin turhaa. Jännitys onneksi hälveni kunhan kävelimme kuvauksen ohjaajan luo ja kuvaus käynnistyi.

Sampo pääsi kuvaamaan Leian suorituksen kokonaisuudessaan ja vieläpä sopivan läheltä jokaista suorituspaikkaa, joten videosta on oikeasti iloakin. Kuvaus meni kokonaisuudessaan todella hienosti, eikä Leialle varmasti jäänyt traumoja radan tapahtumista. Päinvastoin taisi vain miettiä, että johan oli hassu lenkki!

Mielestäni MH-kuvaus oli varsin mukava tapa nähdä nuoren koiran sosiaalisuutta, rohkeutta, reaktioita ja palautumista erilaisista tilanteista. MH-kuvaus on kuitenkin huomattavasti vähemmän kuormittava kuin luonnetesti, joten siksikin se sopii hyvin nuoremmillekin koirille. Ikäraja MH-kuvaukseen on 18 kuukautta ja ainakin Leian kohdalla viikkoa vajaa 2 vuotta oli oikein ovallinen ikä kuvauksessa käymiseen. Hauska päivä kokonaisuudessaan ja voin kyllä suositella MH-kuvauksessa käyntiä muillekin!

Mainio mätsäripäivä Hyvinkäällä

Sunnuntaina lähdimme Leian kanssa huvin vuoksi kasvattajan mukana Hyvinkäälle mätsäriin. Tarkoituksena oli lähinnä se, että itse pääsen treenaamaan ennen toukokuun virallisia näyttelyitä Leian veljen Miron kanssa kehäilyä ja Piia puolestaan pääsisi oman galgo-tyttösensä Ellan kanssa treenaamaan ennen ensi viikonlopun Vaasan näyttelyä. Kyllä vähintään kerran keväässä pitää päästä myös mätsärissä käymään ja koska Leialla alkoi juuri karvanlähtö oli nyt hyvä hetki käydä pyörähtämässä myös epävirallisissa kehissä, kun ulkomuoto ei vielä lähentele silakkaa.

Paikalla oli varsin mukava Ketunpolun edustus, sillä mukana menossa Leian ja Miron lisäksi oli myös H-lapsista Riesa (K. Hirmuriesa), J-lapsista Raiku (K. Just About Perfect) ja turistina mukana ollut Vixi (K. Jeanne D'Arc) sekä K-lapsista Masi (K. Kind of Trouble) sekä Vuki (K. Kin of Wolves).

Kaikki kehät pyörähtivät käyntiin yhtä aikaa ja niin Leia, Miro, Riesa ja Raiku pääsivät vuorollaan esiintymään isojen aikuisten -kehässä ja Masi sekä Vuki puolestaan isojen pentujen -kehässä. Tuomarina meillä oli oikein mukava, ilmeisesti pitkäkarvaisia collieita kasvattava nainen. Miron kanssa kävimme kehässä ensimmäisenä pokaamassa punaisen nauhan varsin mukavalla esiintymisellä, vaikka viime kerrasta olikin kulunut jo lähes vuosi. Riesa oli vuorossa seuraavaksi saaden myös punaisen nauhan ja lopuksi samassa parissa kilpailivat Leia ja Raiku. Leian saadessa punaisen ja Raiku sinisen nauhan.

Punaisten nauhakehässä seisoikin kolme Ketunpolun tervua vierekkäin. Näistä kolmesta tuomari valitsi Leian edustamaan kaikkia tervuja jatkoon, karsiessaan porukkaa pienemmäksi. Kehään jäi vielä meidän lisäksemme mm. irlannin susikoira, venäjän vinttikoira, kultainennoutaja, tiibetinterrieri ja muutama muu. Samaan aikaan pentukehässä Vuki sai punaisen nauhan ja Masi sinisen, voittaen myös sinisten nauhakehän. 

Leialla riitti varsin mukavasti virtaa, sillä kulunut viikko oli mennyt selkäjumien takia ainoastaan ravilenkityksillä eikä riekkumaan ollut päässyt. Kauniisti malttoi kuitenkin ravata kehässä ilman turhia ryntäilyjä ja otimmekin kaiken irti mukavan suuresta kehästä. Ja niin alkoi koirien sijoittaminen. Neljänneksi tuomarimme osoitti espanjanvesikoiran, kolmanneksi tiibetinterrierin ja siitä kävelikin suoraan kultaisennoutajan luo viittoen sen toiselle sijalle - Leian tullessa ensimmäiseksi luokassaan!

Me jäimme näin ollen odottelemaan BIS-kehää. Siellä riittikin koiria, sillä tavallisten isot & pienet aikuiset sekä isot & pienet pennut -luokkien lisäksi mätsärissä oli myös veteraanit, joten myös vetskujen punaisten ja sinisten 1. olivat mukana BIS-kehässä, kaikkinensa 10 koiraa. Aluksi eri kehien tuomarit kävivät kokeilemassa vielä muiden luokkien voittajia, ja sitten alkoi juoksuttaminen. Jos luokkien kehät olivat mukavan suuret niin BIS-kehä vasta suuri olikin! Ja me juoksimme ja juoksimme ja juoksimme. Itseltä meinasi jo loppua kunto Leian ravatessa koko ajan vauhdikkaasti narun mitan edelläni.

Juoksuttamisen jälkeen tuomarit rajasivat porukan neljään sijoitettavaan ja siellä me yhä seisoimme Leian kanssa kehässä, tai seisoimme hetken, kunnes meidät laitettiin taas juoksemaan! En ole koskaan juossut mätsärikehässä yhtä paljon kuin Hyvinkäällä juoksin. Juoksimme kirjaimellisesti koko rahan edestä ja enemmänkin. 

Viimen kuitenkin oli lopullisten sijoitusten aika. Kultainennoutaja viittoiltiin neljänneksi, ihana tervupentu kolmanneksi, veteraanit voittanut cairnterrieri toiseksi ja jälleen me jäimme viimeisiksi riviin - Leia valittiin koko mätsärin Best In Showksi! Palkinnoksi saimme mm. mökkiviikonlopun 1-4 henkilölle, joten kyllä todella kannatti lähteä Hyvinkäälle asti mätsäröimään. Hyvä Leia ja hyvä koko Ketunpolun tiimi hienosta tervuedustuksesta! 

Valitettavasti koko päivältä ei ole ainoatakaan kuvaa, joten kuvituksena toimivat edelleen hyväntekeväisyyskuvauksesta saadut kuvat, onneksi niitä vielä riittää.

Hyväntekeväisyyskuvaus - Leian päivä valokuvamallina

Viikko sitten Leia osallistui valokuvaaja Annamari Sundgrenin järjestämään hyväntekeväisyyskuvaukseen, jonka tuotot ohjattiin Espanjaan, Esperanza - Refugio para perrosin hyväksi. Kuvat tipahtivat juuri sähköpostiin ja tässä esimakua omista suosikeistani.

Lisää kuvia seuraa myöhemmin... Kuvaajan oma Facebook-sivu löytyy täältä! Me olimme oikein tyytyväisiä lopputulokseen ja kuvia sain yhteensä 36 kappaletta omaan käyttööni. Suuri kiitos Annamarille kuvista ja kuvauksen järjestämisestä!

Me suunnataan huomenna Hyvinkäälle mätsäriin harjoittelemaan Leian velipoika Miron kanssa kehäilyä. Samalla päästään tapaan paljon muitakin Ketunpolkulaisia, kiva päivä siis varmasti tulossa!