maanantai 14. joulukuuta 2015

Helsinki Winner 2015 & Voittaja 2015

Viikko sitten koitti yksi vuoden kohokohdista - Messariviikonloppu! Vuosi sitten Voittaja-näyttelyssä Leia kävi pentuluokassa pyörähtämässä ROP-pennuksi, tänä vuonna oli vuorossa kaksi esiintymistä erikoistuomareiden arvioitavana nuorten luokassa.

Tuloksien suhteen odotuksia ei juuri ollut, sillä lauantaille oli ilmoitettuna 60 tervua ja sunnuntaillekin 54. Tarkoituksena oli viettää vain hauska viikonloppu nauttien hyvästä seurasta sekä kauniista koirista!

Lauantaina tshekkiläiselle z Kovarny -kennelin kasvattajatuomarille Hana Pisarcikovalle oli ilmoitettuna 31 urosta ja 29 narttua. Leian kanssa nuorten luokassa kilpaili neljä muuta narttua. Luokka oli erittäin hyvätasoinen ja neljä narttua viidestä saikin laatuarvosanakseen ERIn, Leia mukaanlukien. Kilpailuluokan alkaessa tuomari juoksutti ensin kaikki neljä narttua kehän ympäri, jonka jälkeen hän viittilöi Leian toiseksi. Jälleen juostiin lisää, kun ensimmäisenä ollut narttu ja Leia saivat juosta myös edestakaisin uudemman kerran. Ja niin hetken (joka mielestäni tuntui lyhyeltä ikuisuudelta) seisottamisen jälkeen Leia osoitettiin ensimmäiseksi!

En ollut uskaltanut toivoakaan luokkavoittoa Messarissa, jossa kilpailu on aina niin kovaa ja upeita koiria on paljon. Onnenkiljahdukset varmasti raikasivatkin ympäri hallia, kun meinasin haljeta ilosta!


Mikä upeinta, Leian äiti Näpsä voitti myös valioluokan, joten paras narttu -kehässä nähtiin sekä äiti että tytär. Vain viisi koiraa otettiin jatkoon kaikista SA:n saaneista nartuista kun sijoittaminen alkoi, Leian ollessa yksi valituista ja Näpsän ollessa toinen. Juoksuttamisen jälkeen Näpsä viittelöitiinkin ensimmäiseksi ja Leia ohjattiin jonon perälle, mutta kuten olin jo hetkeä aiemmin tajunnut - Leia saisi sertin! Näin ollen Leialle tulokseksi Helsinki Winner -näyttelystä ERI1 SA sekä epävirallinen tulos "PN5", ja lisäksi seitsemäs serti. Näpsis puolestaan korjasi koko potin ollen paras narttu ja lopuksi vielä koko rodun kaunein!


Huuma oli aikamoinen, kun suuntasimme Piian kanssa ottamaan viralliset voittokuvat tytöistä. Päivä oli aivan upea ja yhtäkkiä "aamun" kello 3.30 herätys olikin kaiken arvoista. Ryhmiin emme jääneet, sillä ryhmätuomarista oli aiempaa kokemusta eikä hänestä ollut juurikaan hyvää sanottavaa. Olimme myös Piian kanssa samaa mieltä siitä, että koirillekin on parempi päästä lepäämään, sillä sunnuntaina olisi jälleen pitkä päivä edessä. 

Meillä oli varattuna hotellihuone Töölöstä, joten Messukeskukselta ei ollut matkaa kuin 10 minuuttia seuraavan yön majapaikkaan. Onneksi niin, sillä kun pääsimme hotellille viiden aikaan, olimme olleet reissussa jo yli 12 tuntia ja hereilläkin lähes 14 tuntia. Vaikka juhlan aihetta olikin hirmuisesti, syömisen jälkeen ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin painua nukkumaan. Hyvinhän se uni sitten maistuikin melkein 10 tunnin ajan.

Sunnuntaina suuntasimme jälleen aamusta Messukeskukselle ja ehdimmekin hyvin tekemään ostokset ennen narttujen arvostelun alkua. Messarissa oli tosi hyviä ruokatarjouksia, joten mukaan lähtikin nappulaa varmasti ainakin riittävästi. Toiveeni oli, että mukaan tarttuisi myös se jokin taikanappula, joka uppoaisi neitikoiran vatsaan ilman nenän nyrpistelyjä.

Narttuja oli ilmoitettuna sunnuntaille lauantaita vähemmän, 24 koiraa ja nuorten luokassakin oli Leian lisäksi vain yksi toinen narttu. Sunnuntain tuomarimme Deborah Fleming Penniston oli huomattavasti tiukempi ja EH:ta saikin selkeästi useampi koira. Kyseinen tuomari arvosteli belgejä Suomessa viimeksi vuoden 2005 erikoisnäyttelyssä, jolloin hän antoi ainoastaan kahdelle tervueren nartulle erinomaisen, loppujen saadessa EH:ta ja H:ta.. 

Nyt sentään hiukan useampi narttu sai ERIn, mutta paras narttu -kehässä oli ainoastaan neljä koiraa. Leiankin oli tyytyminen EH-arvosanaan, vaikka arvostelu olikin ihan mukavaa luettavaa. Tuomari kuitenki toivoi Leialle enemmän korkeutta, joten näin napsahti ensimmäinen EH Suomen näyttelyistä. Näpsä kuitenkin varasti jälleen koko shown ollen taas rodun kaunein ja keräten tittelit molemmista näyttelyistä nimensä jatkeeksi!


Niin me pakkasimme tavarat kasaan ja lähdimme tyytyväisinä kohti Keski-Suomea, vaikkei sunnuntain menestys lauantain tasolle yltänytkään. Olimme Leian kanssa kotona vasta illalla kymmnen jälkeen, joten maanantaina oli mukava mennä töihin "hyvin levänneenä ja sopivan rentoutuneena" viikonlopusta.. Kokonaisuudessaan Messari-viikonloppu oli kuitenkin aivan mahtava: meillä oli huippuhauskaa, näin pitkästä aikaa kaikkia tuttuja, sain nauttia hotelliyöstä ja -aamupalasta sekä meillä oli kotiintuomisina upea serti-ruusuke. Siispä ensi vuotta odotellessa!

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Jyväskylä KV x2

Tämä viikonloppu vierähti kokonaisuudessaan näyttelyissä, onneksi kerrankin paikallisissa sellaisissa. Oli vuoro perinteisen Jyväskylä KV:n, joka oli tänä vuonna kaksipäiväisen inttinäyttelyn sijaan kaksi erillistä inttinäyttelyä. Vaikka aavistelin, että Leialla saattaisi olla karvanlähtö, ilmoitin silti molemmille päiville, kun matkaa näyttelypaikalle on kotiovelta vain kilometrin verran.

Lauantaille ranskalaisen herrasmies Jean Jaques Dupasin arvosteltavaksi oli ilmoitettu 30 tervuerenia. Leia oli nuorten luokassa 4 muun nartun kanssa. Arvostelu oli oikein mukavaa luettavaa "Feminine, excellent size. Very good head. Excellent dark eyes. Excellent ears. Excellent neck. Nice topline. Excellent bone & chest. Excellent coat. Moves true." ja sillä saatu tulos ERI2 SA varsin mukava! Muutkin ketunpolkulaiset saivat hienoja tuloksia ja kaiken kruunasi kasvattaja ryhmämme ROP.

Kuva: Tiina Kantelinen
Isossa kehässäkin pääsin pyörähtämään kahteen kertaan. Ensin Jolli-malinoisin kanssa 1 ryhmän kilpailussa ja lopuksi vielä Minin kanssa veteraanikehässä. Vaikka kyseessä olikin kotinäyttely eikä matkoihin mennyt yhteensä kuin 20 minuuttia koko päivän aikana, muodostui lauantaista kiitettävän pitkä päivä. Olimme aamulla jo puoli 9 aikaan Pavilijongilla, kotona sen sijaan hiukan ennen 7 illalla. Siitä jatkuikin ilta suoraan K-S Belgien pikkujouluihin!

Kuva: Tiina Kantelinen
Tänä aamuna suuntasimme takaisin Pavilijongille aamulla 10 jälkeen. Tänään tervuja oli yhteensä 28 ja tuomarina toimi Leif-Herman Wilberg Norjasta. Kyseinen herra olikin huomattavan tiukka. Ainoastaan neljä narttua 16 sai tänään SA:n, ketunpolkulaisista ei valitettavasti yksikään. Leian arvostelu oli seuraavaa: "Excellent type. Good size, prefer her shorter. Very nice, feminine head. Nice shaped & set ears. Prefer darker eyes. Good neck. Good body & angulations. Good bone & feet. Typical, efficient movement. Topline should be firmer. Rather pale in color, but good charbonnage.". Kyseisellä arvostelulla Leia sai tuloksen ERI3.

Kuva: Tiina Kantelinen
Tiukka tuomari, mutta kohtuullisen hyvä tulos. Pettynyt en missään nimessä ole, sillä ERItkin olivat varsin tiukassa tänään. Leia tiputti kaiken pohjavillan kyljistään pari viikkoa sitten, mutta onneksi muten on tukka pysynyt. Tästä on hyvä jatkaa kohti vuoden viimeisiä näyttelyitä ja samalla koko vuoden kohokohtaa - Messaria. Joulukuun ensimmäisenä viikonloppuna suuntaamme siis kohti Helsinkiä, jossa on luvassa paljon kauniita koiria, hyvää seuraa ja shoppailua. Tervuja on ilmoitettuna lauantaille 60 ja sunnuntaillekin yli 50. Varmasti siis huikea viikonloppu tulossa!

tiistai 17. marraskuuta 2015

Rally-tokoilua Heinolassa

Lauantaina oli vuorossa meidän toinen rally-tokokilpailu. Luonnollisesti onnistuin hankkimaan kunnon flunssan alkuviikosta, joka kypsytteli itsensä täyteen iskuun sopivasti viikonlopulle. Olo ei siis todellakaan ollut hyvä, mutta pakkohan se oli kisaamaan päästä, kun paikka kerran oli. Onneksi Heinolaan on suhteellisen lähellä ja alokasluokka oli vieläpä päivän viimeisenä, joten lähtökin oli vasta aamulla 11 aikaan.

Lauantain alokasluokkaan oli ilmoittautunut 21 koirakkoa. Kisan tuomarina toimi Minna Hillebrand, joka tuomaroi myös Pieksämäen kilpailun. Nyt mukana oli lisäksi harjoitustuomari, joten odotettavissa oli tiukkaa arviointia.


Kisarata oli sopivan haasteellisen näköinen. Jälleen osana Minnan rataa oli temmon vaihto, joka Pieksämäellä oli istumisesta juoksu ja nyt hidas kävely. Luonnollisestikaan hidasta kävelyä en ole juuri harjoitellut Leian kanssa, joten vasta vähän ennen omaa vuoroamme testailin kuinka se luonnistuu. Kohtuullisestihan se. Oma kävelyni tuntuu vain todella tönköltä, kun hidastan vauhtia normaalista kävelyvauhdistani ja videolta katsottuna se myös näyttää juuri siltä miltä se tuntuukin - oudolta.

Kisasuorituksemme voi katsoa jälleen kokonaisuudessaan Vimeosta!

Kisapaikkana toimi suuri teollisuushalli, jonka perällä oli tekonurmella varustettu kenttä. Ennen vuoroamme pelkäsin miten käy vireen, kun tuon koiran halliin, joka on täynnä häiriötä enkä pysty leikittämään enää sen kummemmin. Kaikki huoleni olivat kuitenkin täysin turhia! Leia oli paljon paremmassa vireessä nyt, kuin Pieksämäellä.

Ennen vuoroamme oloni oli kohtuullisen rento, liekö flunssalääkityksellä vaikutusta asiaan tai sillä, että pää oli kirjaimellisesti täynnä räkää.. Olimme viides suorittava koirakko, joten heti kun ensimmäinen koirakko oli suorittanut radan, lähdin hakemaan Leiaa autosta. Leikitin aluksi patukalla, jotta sain virettä nostatettua mukavasti. Sen jälkeen tein hiukan lyhyitä seuruita ja kontaktia nakilla.

Leia söi lauantaiaamuna pitkästä aikaa huonosti aamuruokaansa, joten nakit nähdessään Leia oli valmis tekemään suunnilleen mitä vain, jotta palkka matkasi hänen suuhunsa. Nakkia sai syöttää kentän portille asti, joten meitä edeltävän koirakon tullessa pois suorittamasta otin vielä viimeiset perusasennot sekä kontaktit ja palkkasin reilusti. Ja koirahan todella kuunteli sen jälkeen!

Rata meni kokonaisuudessaan hyvin. Pieksämäellä ongelmia aiheutti kiristyvä remmi, joten tällä kertaa ongelmia aiheutti liian löysä remmi. Kuinkas muutenkaan. Selvisimme radasta kuitenkin kunnialla loppuun asti. Maaliin päästyämme minulla ei ollut kuitenkaan minkäänlaista käsitystä pisteistä. Yllätys oli suuri, kun tuloslistoille iskettiin lukemat 89! Paransimme Pieksämäen kilpailusta 9 pisteellä ja tekeminen oli muutenkin paljon parempaa fiiliksen osalta.

Saatuamme arvostelulomakkeet kilpailun päätteeksi meinasin kuitenkin lyödä pääni seinään. Olin omalla huolimattomuudellani vienyt meiltä 10 pistettä, laskemalla väärin askeleet peruutustehtävässä. Tarkoituksena kun on peruuttaa ensin yksi, sitten kaksi ja lopuksi kolme askelta, niin itse peruutin kaavalla yksi, yksi, kolme. Kotimatkalla ärsytti. Mutta ei se auta kuin jäädä odottelemaan seuraavaa kisaa, jos siellä saisimme kunnon onnistumisen. Liekö kolmas kerta toden sanoisi.. Loppusijoituksissa olimme 89 pisteellä kuitenkin varsin mukavasti sijalla 6/21. Rata oli siis aiheuttanut haasteita muillekin. Nyt siis vain metsästämään uutta kisapaikkaa ja sitä puuttuvaa tulosta RTK1-koulariin!


maanantai 9. marraskuuta 2015

Maailman parhaat uutiset!

Kaksi viikkoa sitten ajelimme Leian kanssa Kankaanpäähän eläinlääkäri Kari Ventelän luokse luustokuviin. Leian sisaruksista velipoika Simba oli käynyt Ventelällä muutamaa viikkoa aiemmin kuvissa ja saanut Kennelliitosta tulokset B/B lonkat ja 1/0 kyynärät. Itse halusin myös kuvauttaa Leian Ventelällä, sillä otatin samalla epäviralliset selkäkuvat ja halusin saada selkäspesialistilta tämän hetkisen tuomion.

Kuva: Päivi Mattila
Koko kuvaaminen oli nopeasti ohi ja oli aika ensiarvioiden. Katselin kuvia näytöltä ja omaan silmääni kaikki näytti suhteellisen hyvältä. Jännitys päättyi kuitenkin vasta siinä kohtaa, kun Ventelä itsekin arvioi lonkkien olevan A:t, kyynärien täysin puhtaat ja selän hienossa kunnossa. Lonkat ja kyynärät lähtivät Kennelliittoon, mutta virallisen selkälausunnon pyydän myöhemmin, kun uudet selkäkuvat otetaan parin vuoden päästä. Selkä oli Ventelän mukaan täysin terve, mutta siitä virallista lausuntoa vielä saatu, sillä Leia on alle 2-vuotias. Tämä oli kuitenkin myös tärkeä tieto harrastuksia ajatellen.

Ventelä mainitsi Kennelliitossa olevan ruuhkaa, joten jäimme odottelemaan virallisia tuloksia. Meni viikko ja pikkuhiljaa jännitys alkoi jälleen nostamaan päätään. Viime perjantaina huomasin iltapäivällä, että voisin maksaa Omakoirassa lausuntomaksun. Heti maksun suorituksen jälkeen tulivat näkyviin kyynärtulokset 0/0. Lonkkatuloksia ei kuitenkaan tullut näkyviin, vaikka tasaiseen tahtiin pitkin perjantaita päivitin selainta. Meni lauantai ja meni sunnuntaikin, eikä lonkkatuloksia näkynyt vieläkään. Tänään en kuitenkaan pystynyt enää odottamaan vaan soitin Kennelliittoon. Ja kuinka ollakaan, tulosten kirjaamisen yhteydessä oli tapahtunut jonkinlainen tallennushäiriö, mutta vihdoin soittoni jälkeen viralliset tulokset saatiin kokonaisuudessaan näkyviin A/A lonkat ja 0/0 kyynärät! 

Päivä muuttui parhaaksi maanantaiksi hyvin pitkään aikaan. Minulla on luustoltaan terveeksi todettu koira, jonka kanssa voin hyvillä mielin harrastaa. Launtaina suuntaammekin rally-tokoilemaan Heinolaan!

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Ensimmäinen kilpailukirja korkattu, rally-tokosta se kaikki lähti..

Viime sunnuntaina se tapahtui - meidän ensimmäinen virallinen kisa ja lajina todellakin rally-toko. Edellisenä iltana ja aamulla jännitti. Ei pahasti, mutta kyllä sen tunsi. Sunnuntaiaamuna pysähdyimme menomatkalla Leian kanssa ulkoilemaan yhteen meidän vakiolenkkipaikoista. Ajattelin puolen tunnin lenkin olevan ihan hyvä ratkaisu, kun meidän vuoromme oli heti aamusta. Kello 10 oli aikataulutettu rataan tutustuminen ja kello 10.15 ensimmäinen koirakko.

Pieksämäellä olimme tasan yhdeksältä, juuri sopivasti ilmoittautumiseen ja tuomarin mittaukseen. En edes tiennyt, että rally-tokossakin tuomari ottaa virallisen mitan koirasta. Leialle kuitenkin luonnollisesti tulos yli 50 cm ja ruksi oikealle paikalle kilpailukirjaan.


Virallisten asioiden jälkeen oli hetki aikaa katsella päivän rataa. Rata koostui 13 kyltistä ja vaikutti mielestäni ihan mukavalta. Ainoana täysin uutena asiana meille tulisi kuitenkin juosten seuraaminen. Ei siis muuta kuin nopeasti parkkipaikalle katsomaan pysyykö koira mukana menossa, kun liikkeessä onkin enemmän vauhtia.

Olimme Leian kanssa koirakko nro. 7, joten meidän vuoromme tulikin varsin nopeasti. Meidät kutsuttiin lähtöalueelle, kun edellinen koirakko oli suorittanut kaksi ensimmäistä tehtäväkylttiä. Lähtöalueella sai antaa koiralle kyllä nakkeja, mutta leikittäminen ei ollut mahdollista. Olin saanut Leian hallin ulkopuolella hyvään vireeseen patukan avulla ja ajattelin sen kantavan radalle asti. Meitä ennen tehnyt koirakko kuitenkin uusi tehtäväkylttiä numero 3 moneen kertaan, eikä päässyt etenemään. Näin ollen meidän odotusaikamme lähtöalueella vain venyi ja venyi. Kun vihdoin tuli meidän vuoromme siirtyä radalle, Leia jo katseli ympäri hallia ja oli selvästi hiukan muissa maailmoissa.

Rataa en spekuloi sen suuremmin, voitte katsoa sen kokonaisuudessaan Vimeosta. Alussa Leia selvästi haahuili, eikä seuraaminen ollut tiivistä. Jouduin myös antamaan useita lisäkäskyjä, jotka eivät onneksi rally-tokossa tarkoita pistevähennyksiä. Radan edetessä homma kuitenkin parani huomattavasti ja maaliin päästyämme olin tyytyväinen tekemiseemme. Eikä edes jännittänyt kovasti vaan yllättävän rennosti pystyin menemään.

Myöhemmin illalla alkoi kyllä ärsyttämään kohtuullisen paljon viimeinen tehtäväkyltti, jossa ohjasin koiraa todella huonosti ja kiirehdin vain maaliin pääsyä. Nyt muutaman päivän jälkeen olen kuitenkin vain vilpittömän iloinen, että saimme ensimmäisestä kisastamme hyväksytyn tuloksen pistein 80/100! Parannettavaa jäi, joten taidamme tavoitella kisapaikkoja vielä loppu vuodelle..



Leian 6,5-vuotias eno Urho oli myös paikalla kisaamassa ensimmäistä kertaa rally-tokossa. Urho ja Sari saivatkin upean tuloksen 94 pistettä, joten molemmat Ketunpolun ketut saivat ensimmäiset rally-toko tuloksensa. Kisaurakkansa jälkeen Leia ja Urho pääsivät vielä yhdessä rallattelemaan metsään, mikä taisi olla se paras palkka!

maanantai 12. lokakuuta 2015

Tuulos RN ja esineruutua

Viikko sitten suuntasimme tämän vuoden viimeiseen ryhmänäyttelyyn Hämenlinnan kupeeseen, Tuulosen kauppakeskukselle. Olin kuullut erilaisia tarinoita kyseisestä paikasta ja sen soveltumattomuudesta näyttelynpitopaikaksi. Aikataulujen tultua kauhua herätti myös ilmoitettujen koirien määrä - 30 tervuerenia yhteensä. Missään muussa näyttelyssä tänä vuonna, erkkaria ja Lahti KV:ta (jossa 31 tervua) lukuunottamatta, ei ole ollut yhtä montaa koiraa ilmoitettuna.  Odotukset ja kiinnostus lähteä taas tien päälle näyttelypäivän aamuna olivat jossain hyvin syvissä pohjamudissa.


Niin vain klo 7 starttasi auto kuitenkin kohti Tuulosta. Tuomarina tervuilla toimi Jaana Hartus. Uroksissa Leian isoisä Bono oli ainoa, joka sai SA:n ja oli näin automaattisesti paras uros. Linja oli siis tiukka, toki se oli tiedossa jo ennakkoonkin ja yksi syy, miksi Hartukselle halusimme myös lähteä. 

Olin ilmoittanut Leian nuorten luokkaan, sillä arvelin junioreita olevan paikalla. Niinhän niitä olikin kolme kappaletta, kun taas nuortenluokassa koiria oli vain yksi Leian lisäksi. Leia voitti nuorten luokan, sai SA:n ja jäimme odottamaan paras narttu -kilpailua.


Paras narttu kilpailussa oli 7 narttua. Pienen hässäkän jälkeen Leia osoitettiin paras narttu kilpailussa sijalle 4 ja meille ojennettiin kuudes serti! Arvosteluksi Leia sai seuravaa: "Pienehkö, erinomaista tyyppiä oleva, erittäin tasapainoinen, lupaava narttu. Kokoon sopiva luusto. Oikea ryhti ja ylälinja. Hyvä pää, jossa voisi olla aavistus enemmän pituutta. Aavistuksen vaaleat silmät. Tehokkaat, joustavat liikkeet." Oikein mukava arvostelu varsin tiukalta ja tarkalta tuomarilta.


Tuulosen kauppakeskuksen parkkihalli ei mielestäni ollut mitenkään huono näyttelypaikka, se oli vain tavallinen parkkihalli. Leia ei ollut millään tavoin levoton tai reagoinut, vaikka paikassa haukut kaikuivat. Hyvin siellä sai juoksutettuakin, vaikka kehä olikin hiukan pieni ja liukasta lattiaa oli moitittu. Kuvia sieltä ei ole saatavilla, sillä valaistus oli sen verran huono, ettei mahdollisuutta kuvaamiseen ollut.

Nämä kuvat ovat sen sijaan meidän parin viikon takaiselta ulkoilulta, jossa Leia pääsi tutustumaan belgi-mixi Caroon. Tytöt juoksivat sulassa sovussa ja molemmilla näytti olevan hurjan hauskaa. Kyllä belgi toisen tuntee, vaikkei kaveri aivan täysin 100% belgi olisikaan!


Käykääpäs muuten katsomassa meidän esineruututreenien aikaansaannos täältä! Pitkästä aikaa videota tarjolla. 

Koko kesän olemme epäsäännöllisen säännöllisesti tehneet ruutuharjoituksia ns. näkölähdöillä. Viikko sitten tein kuitenkin ensimmäisen ruutuun lähetyksen "sokkona", sillä koin, että ruututyöskentelyn ajatus olisi jossain määrin perillä. Videolla näkyvä treenikerta on Leian kolmas kerta, kun se lähtee ruutuun ilman, että näkee esineen vientiä ollenkaan. Itse olen ollut todella tyytyväinen siihen, mitä tämän maastokauden aikana olemme saaneet aikaiseksi. Koiran motivaatio on kohdillaan, sillä on treeneissä aina hauskaa ja pitkäjänteisesti tehty pohjatyö tuottaa oikeasti tulosta. Tästä on hyvä jatkaa! Kylmien kelien perusteella saattaa hyvinkin olla, ettei maastokausi kestä enää pitkään..

maanantai 5. lokakuuta 2015

Rally-tokoa?

Olin jo pitkin kesää miettinyt, että olisi mukavaa aloitella pikkuhiljaa kisauraa Leian kanssa, lähinnä kylläkin siksi, että itse saisin kisakokemusta. Kerran olen yhdet möllitokot käynyt kokeilemassa, vieläpä suhteellisen epäonnistuneesti, Sisun kanssa. Siinä on kaikki kisakokemukseni koirien kanssa, joten aloin miettimään mikä olisi hyvä paikka aloittaa, jotta sen ei tarvitsisi olla BH-koe. En tiedä mistä ajatus iski, mutta aloin etsimään Youtubesta videoita rally-tokon alokasluokan kokeista. Niitä katsellessa huomasin ajattelevani, että kyllähän Leia osaisi jo hyvin tehdä suurimmaksi osaksi vaaditut liikkeet.

Siitä se ajatus sitten lähti ja yhtäkkiä olinkin jo ilmoittanut Leian Pieksämäelle virallisiin rally-toko kisoihin - enkä edes tunne lajin sääntöjä! Onneksi huomasin pian kisailmoittautumisen jälkeen, että Jyväskylässä olisi möllikisat tarjolla. Niinpä suuntasimme perjantai-illan ratoksi kokeilemaan, miten kisasäännöillä vedetty alokasluokan rata meiltä onnistuisi.

Sen verran harjoittelin itse etukäteen, että opettelin kylttien merkitykset. Mutta Leian kanssa emme ole treenanneet liikkeitä ollenkaan. Täysin kylmiltään painelimme siis suorittamaan ensimmäistä alokasluokan vaatimukset täyttävää rataa.

Rata koostui 10 kyltistä:
LÄHTÖ
1. Istu - maahan, kierrä koiran ympäri
2. Askel oikealle
3. Vasen täyskäännös (saksalainen)
4. 270 käännös oikeaan
5. Koira eteen, oikealta sivulle
6. 360 oikeaan
7. 270 käännös vasempaan
8. Koira eteen, peruuttamisesta eteen istuminen 1, 2, 3 askelta
9. Täyskäännös vasempaan
10. Pujottelu edestakaisin
MAALI

Radan jälkeen ei ollut mitään tietoa millaiset pisteet mahdoimme saada. Mielestäni selvisimme kuitenkin kohtalaisen hyvin ja toivoinkin, että saisimme edes hyväksyttyyn tulokseen vaadittavat pisteet. Tulosten julkistaminen alkoi loppupäästä. ALO:ssa kilpaili 17 koirakkoa ja sen verran mitä muiden suorituksia seurasin, niin muut tekivät todella hienoja ratoja. Yllätys oli kuitenkin suuri, kun tuomarit kuuluttivatkin meidät hakemaan arvostelulomakkeemme sijalta 14. ja pistein 88/100!

Onnistuimme siis saamaan varsin mukavan ykköstuloksen siitäkin huolimatta, että remmitoilailuni seurauksena meiltä vähennettiin 6 pistettä. 2 kertaa saimme myös 3 pisteen vähennyksen epätarkasti suoritetusta tehtävistä kylteillä 1 ja 8. Tuomarilta saimme kuitenkin kehut innokkaasta ja intensiivisestä yhteistyöstä ja kannustuksen sanat suunnata virallisiin kisoihin. En tunne rally-tokon sääntöjä juuri ollenkaan, joten en osaa sanoa mistä johtuivat nuo kaksi 3 pisteen vähennystä epätarkkuudesta. Näillä eväin suuntaamme kuitenkin luottavaisin mielin parin viikon päästä avaamaan virallisesti kisauramme. Käy miten käy, niin saammepahan ainakin sitä kaivattua kisakokemusta!

lauantai 19. syyskuuta 2015

Muurame RN

Viime sunnuntaina olimme tämän vuoden viimeisessä ulkonäyttelyssä, Muuramen ryhmiksessä. Vaikka Oslon reissusta ei montaa päivää ollutkaan, oli näyttely niin lähellä, ettei sitä voinut vain jättää väliin. Tuomarina kaikilla belgeillä toimi itävaltalainen Frederike Kappacher, jonka kehässä olen ollut esittämässä koiria kerran aiemmin - Jämsässä vuonna 2010.

Kuva: Maria Böhm
Leia oli junioriluokassa kahden muun nartun kanssa, yhteensä koiria oli ilmoitettuna 14, 1 pentu, 3 urosta ja 10 narttua. 9 narttua saivat laatuarvosanakseen erinomainen ja näistä vielä 8 sai SA:n. Paras narttu -luokassa oli siis jälleen kova kilpailu. Tuomari piti Leiasta ja arvostelu kuului näin: "16 months. Middle size, strong body. Correct head. Dark pigment & eyes. Elegant neck & topline. Very good chest. Very good movement. Friendly character." Tulokseksi Leialle junioriluokan ERI1 SA. Paras narttu kilpailussa vielä sijoitus kolmas ja vara-serti!

Kuva: Johanna Koskiaho
Myös kasvattajaryhmämme sai KP:n, ollen samalla myös ROP. Arvostelun päätteeksi tuomari kertoi, että hän itse suosii enemmän punaista väriä tervuilla kuin hiekkaa, joten olen todella tyytyväinen, että kahdeksan nartun joukosta, hän kuitenkin arvosteli Leian kolmanneksi kauneimmaksi. Vaikka hiekan väri onkin sallittu väri tervuereneilla, on aina ikävä kuulla, kun tuomarit sanovat suosivansa punaista. Tietääkseni väri on kuitenkin vaikuttanut vain yhden kerran merkittävästi Leian tulokseen (Pärnun ryhmänäyttely, jossa Ligita Zake jätti SA:n antamatta). Muissa tilanteissa, kun SA on jäänyt saamatta, ovat syyt olleet muita: perusteellinen karvanlähtö alkukesästä tai massattomuus.

Kuva: Tiina Kantelien
Tuossa juuri muutama päivä sitten vilkaisin Leian KoiraNet-sivua ja kyllähän tämän vuoden näyttelytilastot hienolta näyttävät: 14 näyttelyä ja 14 ERIä. Siihen päälle vielä 5 sertiä ja 3 vara-sertiä. Että kyllä meidän kelpaa, väristä huolimatta! 

Kuva: Tiina Kantelinen
Loppuvuodelle on vielä isot hallinäyttelyt tiedossa, Seinäjoki, Jyväskylä sekä messari. Veikkaan, että karvaa ei ole kauheasti ole Jyväskylä - messari aikaan, mutta kotinäyttelyä nyt en ainakaan jätä väliin ja messarissa on puolestaan arvostelemassa kaksi erikoistuomaria, joiden mielipiteet haluan kuulla. Siispä, rahan menoa ei voi estää, mutta onneksi alkuvuosi rauhoitetaan täysin näyttelyiden osalta.

perjantai 11. syyskuuta 2015

Täällä taas! Janakkala KV, Oslo EDS & erkkari ja treenikuulumisia

Paljon on ehtinyt tapahtua sitten Nokian ryhmiksen! Olimme elokuun viimeinen viikonloppu ensimmäistä kertaa koskaan Janakkala KV:ssä. Tuomarina toimi krotialainen Jasna Matejcic, jolle oli ilmoitettuna 14 tervua - 6 urosta ja 8 narttua. Ilmoitin Leian ensimmäistä kertaa nuorten luokkaan, sillä Cacib oli jaossa tässä näyttelyssä. 

Kuva: Heli Metsla
Kuva: Heli Metsla
Taso oli kova ja tuomari olikin pahoillaan siitä, että molemmat nuorten luokan hienot nartut olivat samassa luokassa - hän olisi ilmeisesti halunnut antaa molemmille luokkavoiton. Pitkän pohdinnan, juoksutusten ja seisottamisen jälkeen, hän kuitenkin osoitti Leian voittajaksi. Paras narttu kilpailuun osallistui jopa 7 narttua. Tuomari kuitenkin piti Leiasta kovin ja nostikin ainoastaan valioluokan voittajan edellemme. Näin ollen tulokseksi ensimmäisestä nuorten luokan esiintymisestä ERI1 SA PN2 SERT ja VARA-CACIB! Nyt jäämmekin vain odottelemaan, vahvistaako FCI Leian vara-cacibin Cacibiksi.

Kuva: Heli Metsla
Muutama päivä Janakkalan jälkeen lähdimmekin kohti Osloa ja Euroopan Voittaja 2015 -näyttelyä. Kyseisen näyttelyn yhteydessä järjestettiin myös Norjan sivu-erikoisnäyttely, joten samalla reissulla koirat pääsivät osallistumaan kahteen näyttelyyn. Lauantaina oli iltapäivästä erkkari ja sunnuntaina vuorostaan EDS.


Erkkariin oli ilmoittautunut vain 34 tervua (puolet vähemmän kuin EDS:ään), vaikka tuomarina toimi erikoistuomari Gunther Althoff Saksasta. Kyseessä oli kuitenkin melko tiukka tuomari, jonka mielipide esimerkiksi tervujen charbonneesta oli vähintäänkin koominen. Erikoinen mies, joka arvosteli pitkään ja hartaasti. Leian velipoika Simba (Incredible Sky) voitti kuitenkin urokset, saaden myös Norjan sertin. Onneksi tuomarimme piti myös Leiasta ja palkitsikin tuloksella ERI1 SA. Hyvin moni narttu sai SA:n, joten paras narttu -kilpailusta ei sijoitusta Leialle tullut. Saimme kuitenkin vielä VSP-juniori palkinnon, velipojan viedessä "yllättäen" voiton. Erinomainen aloitus näyttelyillemme!


Sunnuntaina olikin vuorossa EDS-näyttely, jonne oli ilmoitettuna huimat 70 tervua espanjalaisen Malo Alcrudo Rafaelin arvosteltavaksi. Jo urosten aikana kävi selväksi, että tuomarimme suosi pienempikokoisia koiria. Leian veli Simba kuitenki voitti jälleen upeasti junioriluokan 7 osallistujan joukosta, saaden Euroopan Juniori Voittaja -tittelin itselleen. 

Nartuissa pienikokoisuuden suosiminen näkyi vielä selvemmin. Vaikka kirjallista arvostelua ei tästä näyttelystä saatu, oli selvää, että Leia oli tuomarin makuun turhan vahvaluustoinen. Tulokseksi kuitenkin varsin hieno ERI3, junioriluokkaan ollessa ilmoitettuna 10 koiraa! SA:ta ei FCI-säännöissä jaeta, joten ERI oli paras mitä saatavissa oli. Päivän kruunasi vielä Ketunpolun ROP-kasvattaja tulos, jonka ansiosta pääsimme pyörähtämään myös isossa kehässä. Valitettavasti ainakaan vielä ei kuitenkaan ole löytynyt kuvia sieltä, mutta Youtubesta voi kuitenkin katsoa meidän 5 sekunnin tähtihetken ajassa 6:46:45 TÄÄLTÄ. Meidän kotimatka hiukan pikittyi auton hajoamisen takia, mutta onneksi kuitenkin pääsimme kotiin keskiviikon aikana! Nyt tekisikin jo mieli alkaa suunnittelemaan uusia reissuja..

Kuva: Heli Metsla
Treenikuulumisista sen verran, että aloitimme elokuulla jälkikeppien ilmaisun harjoittelun ja ainakin vielä näyttää varsin hyvältä sillä saralla. Leia saa erityisen herkkupalkan jokaisesta ilmaisemastaan kepistä, joten varsin mieluisaksi tehtäväksi on keppien ilmaisu kasvanut. Tällä hetkellä olen yrittänyt siirtää keppejä myös metsäjäljille, joissa keppien ilmaisu on vielä hiukan epävarmempaa kuin pellolla, mutta varsin lupaava on alku kuitenkin ollut. Haasteena on lähinnä ollut se, että koira saisi ajaa monipuolisia jälkiä erilaisissa maastoissa, eri määrällä keppejä ja vielä eri ihmisten tekeminä. Toivottavasti saamme kuitenkin pitkän syksyn, jotta ehtisimme saada myös keppi-ilmaisut hyvälle mallille ennen talven tuloa!

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Uskomaton reissu Nokian ryhmikseen!

Nyt en voi sanoa muuta kuin, että huh huh millainen päivä meillä oli eilen Nokialla! Edelleen olen aivan taivaassa, mutta aloitetaan nyt kuitenkin päivä aamusta..

Tervuja oli ilmoitettuna Nokian ryhmikseen jopa 12 kappaletta. Tämä oli yllättävää, sillä samana päivänä oli myös Joensuu KV sekä Turku KR. Ennen näyttelypaikalle menoa en tiennyt ollenkaan ketä muita olisi tulossa meidän lisäksemme, kuin Leian veljet Hugo (Ice Breaker) ja Simba (Incredible Sky). Luettelon nähtyäni ymmärsin, että kilpailu tulisi varmasti olemaan kovaa. Hienoja sukulaiskoiria oli saapunut myös paikalle ja sukupuolijakauma oli tasan 6 urosta ja 6 narttua. 

Kuva: Päivi Mattila
Tuomarina toimi Markku Kipinä, joka arvosteli Leian toukokuun lopussa Mäntän näyttelyssä. Tuolloin hän sanoi, että jos koira vain olisi karvassa se olisi päivän ROP. Karvattomana oli tyytyminen "vain" PN2 sijaan ja häviöön omalle äidille. Odotukseni olivat näin ollen kuitenkin korkealla, sillä tiesin tuomarin pitäneen Leiasta kovasti Mäntässä.

Urosten kohdalla arvostelu oli tiukkaa ja lopuksi vain yksi uroksista saikin SA:n, ollen paras uros. Leia oli junioriluokassa siskopuolensa (Hossing F-pentueesta) kanssa. Molemmat tytöt saivat laatuarvosanakseen ERI:n. Kilpailuluokassa tuomari kuitenkin viittilöi meidät heti ensimmäiseksi ja Leia sai myös SA:n!

Kuva: Päivi Mattila
Myös nuortenluokan narttu ja avoimen luokan voittaja saivat ERI:t sekä SA:t, joten paras narttu -kilpailussa oli meidän lisäksi kaksi muutakin hienoa tyttöä, Leian isän puolelta sukua molemmat. Juoksutuksen jälkeen tuomari kuitenkin osoitti meidät voittajaksi, mikä tarkoitti sitä, että ensimmäistä kertaa koskaan Suomessa, Leia oli paras narttu ja ikää vain 15 kuukautta!

Kuva: Päivi Mattila
ROP-kehään mentäessä ajattelin, että olisi lopputulos mikä tahansa, tämä oli uskomaton voitto meille. Mitä ilmeisimminkin tuomarimme kuitenkin piti Leiasta jälleen hyvin paljon, sillä ei edes juoksuttanut meitä vaan tuli suoraan ojentamaan ROP-ruusuketta minulle! Näin ollen pikku koiranen oli samaisessa näyttelyssä myös ensimmäistä kertaa ROP Suomessa, saaden myös neljännen sertinsä. Kertakaikkisen upeaa!

Kuva: Olli Kokkonen
Ryhmätuomarina toimi belgipiireissäkin hyvin arvostettu Elena Ruskovaara, joka todella tietää ja tunnistaa kauniit belgit. Kyseinen tuomari on valinnut Näpsän ROPiksi Voittaja 2011 -näyttelyssä, joten vaikka odotuksia isoon kehään mentäessä ei todellakaan ollut, niin toivoin, että meidät edes huomattaisiin. Yllätyksekseni ja samalla ehkä vähän järkytyksekseni tuomari katselikin Leiaa hyvän tovin ryhmäkilpailun esiarvostelussa. Isossa kehässä meidät valittiinkin jatkoon kuuden tai seitsemän muun ROP-koiran kanssa. Kertaalleen juoksutus vielä ympäri ja sijoittaminen alkaa. Ja niin vain tuomari tulee RYP-4 -ruusukkeen kanssa meidän luoksemme! Suoraan sanottuna, meinasin haljeta onnesta sekä ylpeydestä. Kiitin tuomariamme vielä ja hän totesikin, että kyseessä on erittäin kaunis lapsikoira.

Siellä me sitten seisoimme Leian kanssa sijoitettuina neljänsiksi yli 20 FCI1-ryhmän ROP-koiran joukosta. Kotimatka meni yhdessä hujauksessa ajatusten pyöriessä jossain aivan muualla, enkä vieläkään meinaa uskoa, että saimme samana päivänä ensimmäisen ROPin sekä vielä RYP-sijoituksen Suomi-näyttelyssä. Jos olin Pärnun sijoituksista ylpeä, niin eilinen tulos nousee vähintäänkin yhtä korkealle arvoon, ellei jopa korkeammallekin. Kaunis kiitos siis tuomareillemme, jotka pitivät prinsessakoirasta niin kovasti ja suuri kiitos kaikille Leiaa eilisessä näyttelyssä avustaneille!

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Laukaa KR

Noin 1,5 viikkoa sitten kävimme pyörähtämässä lähinäyttelyssä Laukaalla. Tuomariksi oli pyydetty belgien erikoistuomari Jean Lawless Irlannista, Revloch kennelin kasvattaja. Tervuja olikin ilmoitettuna varsin mukava määrä, yhteensä 22 koiraa. Uroksia oli 8 ja narttua puolestaan 14, junioriluokassa Leian lisäksi kolme muuta.

Kuva: Tiina Kantelinen
Leia sai oikein hienon arvostelun: "14 months old. Good size and bone. Well developed body for age. Balanced head, well chiselled. Good parallels. Moderate stop. Nice eye shape, could be darker. Medium tall, well set ears. Excellent neck, topline & croup. Balanced angulations. Stands well. Excellent movement in all directions. Excellent temperament." Tulokseksi Leialle ERI1 ja ainoana neljästä juniorinartusta SA. Vaikka ERIä jaettiin melko paljon, SA:t olivat huomattavasti tiukemmassa. Loppujen lopuksi vain kuusi narttua sai SA:n.

Kuva: Tiina Kantelinen
Paras narttu -kehässä ei sijoitusta tullut, mutta se ei haitannut, sillä Näpsä ja Inka olivat upeasti PN1 ja PN2, Näpsä vielä lopuksi ROP. Kasvattajaluokkamme oli myös hienosti ROP, joten taas saimme jäädä odottelemaan ryhmäkilpailujen alkua.

Kuva: Pilvi Putaansuu
Ryhmäkilpailutkin toivat menestystä, kun tuomarimme aviomies Paul Lawless sijoitti Näpsän RYP-4 sijalle. Myös kasvattajaluokkamme valittiin upeasti kuuden parhaan joukkoon yli 20 kasvattajaryhmän joukosta. Meillä oli jälleen todella hieno päivä ja mahtavat tulokset siivittivät sitä.

Jo muutamaa päivää ennen Laukaan näyttelyä Leialla alkoi elämänsä toinen juoksu, joten näyttelytaukomme tuli varsin oivalliseen ajankohtaan. Nyt olemmekin treenailleet enenevissä määrin. Tähän viikkoon on jo mahtunut haku- ja esineruututreeniä KS Belgien kanssa sekä peltojäljen ajoa ensimmäistä kertaa ikinä. Muutaman viikon tauko treenailuista kasvatti jälleen motivaatiota entisestään, joten nyt treenaillaan antaumuksella, kun ei tästä kesästä muuhunkaan ole!

lauantai 11. heinäkuuta 2015

Pärnu 01.-05. heinäkuuta

Huikea reissu Pärnuun on takana päin. Mukana matkassa oli Leian velipoika Miro (K. I'm On Fire) ja lasten isä Jaro (Figaron Orpheus) omistajineen. Oli siis jälleen koiraperheen yhteisen reissun aika!

Matkamme alkoi Leian kanssa keskiviikkona puolilta päivin, kun suuntasimme auton keulan kohti pääkaupunkiseutua. Yli menimme iltalaivalla, jolloin olikin jo mukavan viileää ja koirillakin helppo olla autossa laivamatkan ajan. Hiukan etukäteen hirvitti kuinka kuumaa olisi heinäkuun ensimmäisen päivän kunniaksi, mutta onneksi illalla oli jo selkeästi viileämpää, aivan kuten oli reissumme ajan onneksi joka ilta.


Meillä oli kerrostaloasunto vuokrattuna viikonlopuksi noin 4 kilometrin päässä Pärnun keskustasta, aivan meren rannan tuntumasta. Koirat olivat ilmoitettuna kolmeen näyttelyyn: perjantain ryhmikseen ja viikonlopun kahteen KV-näyttelyyn. Suomesta oli lähtenyt muitakin ja lisäksi ilmoitettuna oli paikallinen junnu-narttu joka päivälle Leian kanssa samaan luokkaan. Mitään ei siis ollut tulossa ilmaiseksi, mutta toiveissa oli saada vähintäänkin yhdet junnu-sertit Leialle ja Mirolle sekä yksi serti ja cacib Jarolle.

Photo: LKET http://nagi.ee/photos/LKET/sets/396757/
Photo: LKET http://nagi.ee/photos/LKET/sets/396757/
Perjantai-iltapäivänä suuntasimme FCI 1 ryhmän ryhmänäyttelyyn paikallisen majatalon pihaan. Tervuja oli ilmoitettuna yhteensä 9 - kaksi pentua, viisi urosta ja kaksi narttua. Lisäksi Leia ja Jaro olivat ilmoitettuna parikilpailuun. Tuomarina toimi latvialainen Ligita Zake, joka on pitänyt Näpsästä ja Atusta kovasti täällä päin tuomaroidessaan. Olin siis toiveikas, että junnu-serti saattaisi olla meidän jo heti ensimmäisessä näyttelyssä.

Photo: LKET http://nagi.ee/photos/LKET/sets/396757/
Photo: LKET http://nagi.ee/photos/LKET/sets/396757/
Jaro valittiin parhaaksi urokseksi ja saikin tarvitsemansa Viron sertin, valioituen heti Eestin valioksi. Narttujen alkaessa Leia oli ensin. Tuomari kertoi, että piti kovasti tyypistä ja liikkeistä, mutta ei väristä. Ilmeisesti punainen väri oli ainoastaan hänen mieleensä. Näin ollen Leialle tulokseksi JUN ERI2, eikä SA:ta värin sekä lievän karvattomuuden takia.

Photo: LKET http://nagi.ee/photos/LKET/sets/396757/
Jaro valittiin ROP:ksi ja Jaro & Leia valittiin kuitenkin onneksi ROP-pariksi. Iso kehä alkoikin pian belgikehien päätyttyä. Parikilpailun BIS-kehssä oli jopa nljä paria, sijoitukset siis kaikille. Leia ja Jaro sijoittuvatkin vauhdikkaalla esiintymisellään BIS4-pariksi. Myös Jaro valittiin 8 parhaan joukkoon BIS-kehässä, mutta harmillisesti tippui kuitenkin sijoituksilta.

Photo: LKET http://nagi.ee/photos/LKET/sets/396757/ 
Photo: LKET http://nagi.ee/photos/LKET/sets/396757/
Lauantaiaamuna suuntasimme vuorostaan ensimmäiseen KV-näyttelyyn. Molemmille päiville oli ilmoitettuna yksi pentu, uroksia neljä ja narttuja kolme. Tuomarina meillä oli virolainen Alar Müürisepp, joka on paljon arvostellut myös Suomessa. Uroksissa Jaro valittiin jälleen parhaaksi urokseksi saaden tarvitsemansa Cacibin ja valioituen C.I.E:ksi.

Leia esiintyi oikein kauniisti ja valittiinkin suureksi yllätyksekseni junnu-narttujen voittajaksi! Mutta sehän ei vielä loppunutkaan siihen. Ensin paras narttu -kehässä meidät osoitettiin voittajiksi. Rop-kehässä Leia voitti vielä oman isänsä ja valittiin näin olleen ensimmäistä kertaa koskaan ROP:ksi!



Tulokset olivat lauantain osalta jo lähtökohtaisesti aivan uskomattomat, joten ryhmäkehiä odotellessa mietinkin vain, että kunhan käymme kääntymässä isossa kehässä, päivä on ollut voitto jo itsessään.



Ensimmäiseksi vuorossa oli Best in show Junior -kilpailu, johon osallistuivat kaikki ROP-juniorit kaikista roduista. Koiria oli kehässä jopa 70-80, joten olin aivan ällikällä lyöty kun tuomari Natalja Skalin viittoi meidät jatkoon. Hän juoksutti kaikki jatkoon päässeet, jonka jälkeen alkoi sijoittaminen. Meitä oli edelleen rivissä useita, joten sijoitus ei todellakaan ollut varma, enkä siihen uskonutkaan. Mutta kuinka ollakaan, Leia kuulutettiin kolmanneksi kauneimmaksi junioriksi!



Olin aivan ällikällä! Minun pieni koirani oli BIS3-Juniori yli 70 koiran joukosta. Voi sitä tunnetta! Jäimme siis pää pilvissä odottamaan ryhmäkilpailuiden alkua. Onneksi ykkösryhmä oli ensimmäisenä, sillä Leia alkoi jo olla selkeästi hieman väsynyt pitkästä päivästä ja paahtavasta helteestä.

Photo: Валя Осотова
Photo: Валя Осотова
Ykkösryhmän tuomarina toimi liettualainen Kornelija Butrimova. Hän ei esiarvostelussa paljoa vilkaissutkaan Leiaa, joten olin varma, että kävisimme vain näyttäytymässä isossa kehässä. Toisin kuitenkin kävi, kun meidät jälleen kerran viittoiltiin jatkoon ja tällä kertaa suoraan neljän parhaan joukkoon. Juoksutusten jälkeen oli sijoitusten vuoro, enkä voinut uskoa, kun Leia kuulutettiin toiseksi!

Photo: Валя Осотова
Lauantai oli kokonaisuudessaan aivan huikean hieno päivä ja illalla otimme kuohuvaa kolmen uuden valiotittelin sekä upeiden ryhmäsijoitusten kunniaksi!

Sunnuntain osalta meillä ei oikeasti ollut enää mitään odotuksia. Lauantai oli niin huikean hieno päivä ja olimme jo saaneet tarvittavat sertit ja cacibit Leialle sekä Jarolle. Ainoa, mitä saatavissa olisi, oli Mirolle puuttuva junnu-serti. Tuomarina meillä oli serbialainen Dušan Paunivic. Ja kuinka kävikään, Miro oli junioriluokan ERI1 SA ja sai junnu-sertin! Näin ollen kaikki koiramme saivat uudet valiotittelit.


Jaro voitti jälleen urokset, Miron ollessa paras uros 2. Myös Leia voitti jälleen nartut, ollen myös ainoa kolmesta, joka sai SA:n. Näin ollen Rop-kehässä olivat isä ja tytär jälleen vastakkain. Tällä kertaa Rop:ksi valittiin Jaro ja jäimme taas odottelemaan ryhmäkehiä. Kaiken huipuksi myös Jaro oli sunnuntaina RYP2, joten valtavan palkintomäärän kanssa lähdimme takaisin kotia päin. 

Upea viikonloppu, upeita koiria ja mahtava matkaseurue! Meidän huikean viikonlopun kruunasi se, että tiistai-iltana Jaro saavutti puuttuvan ykköstuloksen haun voittajaluokasta ja näin ollen saavutti myös käyttövalion arvon. Leialla on niin hieno ja pätevä isäkoira!