maanantai 28. huhtikuuta 2014

Tässä on Leia!

Vajaa 7 viikkoa luovutukseen..


Kuten otsikkokin sen jo kertoo, tässä on meidän Leia:



Pikkuinen Leia ei ole kyllä kovin pikkuinen, ainakin jos velipoikiin verrataan. Ruokahalu on todella äidiltä peritty, hyvä vain niin. Yllä olevat kuvat on otettu eilen, kun vauvat olivat kahden vuorokauden ikäisiä. Nythän ne on jo hurjat kolme! Piia soitti ja kertoi marsujen olevan todella aktiivisia. Ne kuulemma möyrivät ympäri pentulaatikkoa ja aloittavat kauhean kiljunnan, kun äitiä ei yhtäkkiä enää löydykään. Saa nähdä mitä näistä pienistä vielä tuleekaan, kunhan kasvavat. Se on jo varmaa, että pyörremyrsky on yltymässä kovaa vauhtia. Parin viikon päästä Piialla on varmasti tekemistä jo enemmän kuin riittävästi, kun talossa vipeltää yhteensä 15 pentua. Onneksi Näpsän pentueesta on ainoastaan yksi poika enää vapaana, joten pyörremyrsky ei jää Mänttään lopullisesti!

2 vuorokauden ikäiset I-ketut
Eilen olimme Sinin ja Sennan kanssa Lahdessa kansainvälisessä näyttelyssä. Aamusta asti tunsin, kuinka raha poltteli lompakossa, joten pitihän sitä käydä tekemässä jo ensimmäisiä ostoksia kehän jälkeen. Mukaan tarttui Hollolan nahkapajan nahkainen musta pentupanta ja talutin. Sennalta Leia sai jo "tervetuloa mukaan porukkaan" -lahjaksi pienen vinkuvan ketturaadon. Kiitos vielä Senna, oletan lahjan olevan oikein osuva pikkuketulle!


Here is our little girl Leia. She has her mother's appetite, which means that she also enjoys her food a lot! All the pups are very active for their age. They like to crawl around their box and of course start to scream loudly when they suddenly can't find mom anymore. We'll see how lively they'll be within a few weeks. It is a fact that there will be a lot of action, when there's 15 puppies all together in one house!

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Vihdoinkin tyttö!

Synnytys tuli ja meni!

Mutta kertaillaan ensin tätä viikkoa. Viikko kului Mäntässä, jossa tarkoituksena oli pitää huoli, ettei Näpsä ala synnyttämään ilman valvontaa. Maanantaina ja tiistaina oli ilmassa merkkejä, että pian saattaisi jotain tapahtua, mutta keskiviikko oli jälleen hyvin rauhallinen. Öisin Näpsä petaili ahkerammin, mutta päivät se vietti vain nukkuen. Kyllä oli odottavan aika vähintäänkin pitkä! Näpsä ähisi ja röhisi ja yritinkin kannustaa sitä, että synnytä pois niin olo helpottuu. Mutta mitä vielä.. Viime metreille asti sitä piti tietenkin venyttää. Piia huomasi, että sekä Viira että Atu olivat synnyttäneet 65 raskauspäivänä ensimmäisestä astutuksesta, joten mietimmekin, olisiko Näpsällä myös 65 se maaginen luku.

Näpsä tiistaina 63 vrk
Näpsä keskiviikkona 64 vrk
Ellun vauvat torstaina, ikää marsuilla 5 vuorokautta
Torstaiaamuna Näpsälle ei maistunut aamiainen ollenkaan ja se oli muutenkin levoton. Piia lähti kuudelta töihin ja käski viestitellä kuinka tilanne etenee. Näpsä petasi ja oli levoton, joten kahdeksan aikaan laitoin viestiä, että päivällä saattaa jo jotain tapahtua. Piia tulikin jo kymmeneltä kotiin, mutta Näpsä rauhottui jälleen ja me jäimme odottelemaan tilanteen kehittymistä. Näpsä ja Ellu pääsivät ensin korttelilenkille ja päivällä vielä juoksemaan, jotta saisimme Näpsän poltot alkamaan. Alkuillasta se oksensi, mutta sen jälkeen taas rauhottui ja Piia sanoikin jo, että taitaa mennä perjantain puolelle koko synnytys. Totesimme kyllä yhdessä, että Näpsä oli ollut aktiivisin yöaikaan, joten vielä oli mahdollista, että alkaisi tapahtua. Ja niin todella alkoi! Yhdentoista maissa Näpsä alkoi petailemaan urakalla ja kulkemaan edestakaisin. Kahdeltatoista, minun torkkuessa sohvalla, Piia huikkasi, että taitaa h-hetki lähestyä. Intopiukkana ylös ja keittiöön katsomaan mitä tapahtuu.

Puoli kahdelta syntyikin ensimmäinen poika. Siitä tunnin päästä oli syntynyt jo kaksi poikaa lisää eli poikatrio oli jo kasassa. Vähän alkoi jännittämään, kun tyttöä ei kuulunutkaan.. Onneksi vaiherikkaiden tuntien jälkeen, vähän ennen puolta kuutta aamulla, Näpsä pyöräytti maailmaan tyttöpennun! Voi sitä huojennusta. Tyttö tuli, aivan kuten tilasinkin. Sen jälkeen pystyi jo hiukan hengähtämään. Toivoimme kyllä, että olisi tullut vielä toinenkin tyttö, mutta Näpsä oli päättänyt toisin ja pyöräytti sen sijaan maailmaan vielä kolme poikaa lisää. Näin ollen lopullinen saldo oli seitsemän pentua, kuusi poikaa ja yksi tyttö! Ja nyt niitä pentukuvia:

Onnellinen äiti ja vauvat
Kuusi marsua, poika nro 6 päätti tulla ulos vasta, kun luulimme jo homman olevan ohi!
Ja tässä vihdoin koko katras
Näpsä ja pikkuprinsessa
Neiti ei tykännyt olla kuvattavana
Vauvat maitobaarissa
Pahoittelut huonoista kuvista, puhelimella otettuja ja tietysti osa vielä vastavaloon. No, uusia tulee varmasti. Hauska miten tuommoisessa läjässä ei varsinaisesti paljoa kuvattavaa ole, niin silti puhelin täyttyi heti pentukuvista. Eilisilta menikin nukkuessa univelkoja pois ja huomenna on suunta Lahden KV näyttelyyn. Ensi viikolla suuntaan jälleen vellomaan pikkumarsuja, tuskin maltan odottaa! Ikävä iski jo tietysti eilen illalla. Nyt pitäisi jaksaa vielä odottaa seitsämän viikkoa, että saadaan tyttö kotiin. Niin, odottavan aika on jälleen pitkä..

Näpsä gave birth to six boys and one girl on Thursday night. It was exhausting to stay up all night, but definitely worth it. The labor went well, even though there were some nerve-racking moments. The last boy decided to come out after we had thought that the labor was already over. Mother and all puppies are doing great. The pups are very loud and hungry! Truly funny babies. Luckily, one girl was all I asked for and that was what  we got. So if everything goes as planned, we'll get our girl home after seven weeks, can't wait!

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Pentulaatikossa kuhisee


Laskettuaika ON!


Terveisiä täältä pennuntuoksuisesta Mäntästä! Lauantaina Ellu otti ja teki naisen työn pyöräyttäessään kahdeksan pentupalleroa tähän maailmaan. Synnytys oli suhteellisen pitkä, mutta onneksi kaikki pennut tulivat ulos ilman eläinlääkärin apuja. Piia totesikin, että Ellun synnytys oli hyvin samanlainen kuin äitinsä Sisun synnytys oli. Lopullinen saldo oli viisi urosta ja kolme narttua, kaikki hyvän kokoisia, erittäin eloisia ja aktiivisia. Ellu on kaikin puolin todella hyvä äiti ja hoitaa pentuja ihanasti!

Läjä pieniä J-kettuja
Näpsä puolestaan ähisee ja röhisee tuossa vieressä mahansa kanssa. Synnytys ei voi olla enää kovin kaukana, sen verran paljon on merkkejä ilmassa. Rouvalle ei ole tänä aamuna maistunut edes ruoka, se on hyvin huonovointinen ja nyt aamun tunteina ollut hiukan levoton myös. Jännän äärellä siis ollaan! Piia on töissä ja minä täällä vahdin, ettei kukaan tule ulos ilman valvontaa, huh. Lupasin toimia synnytysvalmentajana, joten kai tässä täytyy pian alkaa hengitysharjoituksia tekemään Näpsän kanssa. Tämä on ensimmäinen kerta, kun pääsen todistamaan koiran synnytystä, joten luonnollisesti olen täysin vainoharhaisena täällä ja tulkitsen joka ikisen hengähdyksenkin synnyttämiseksi. Piia onneksi totesi, että eivät ne ainakaan ennen ruokatuntia ulos tule. Ihan hyvä vain niin, mutta katsotaan josko täällä olisi jo illalla uusia pikkukettuja!

Näpsä eilen, raskausvuorokausia 61
Näpsä tänään, raskausvuorokausia 62
Rouva alkaa olla melkoisen tympääntynyt olotilaansa
Pitäkää peukut pystyssä, että kaikki menee hyvin ja pian Näpsänkin pennut ovat täällä!


Ellu gave birth to 8 puppies on Saturday. There's 5 males and 3 females, all very lively and active. Ellu is a wonderful mom and takes care very gently of the puppies. Näpsä hasn't eaten anything today and there are also other signs that she will go into labor soon. Keep your fingers crossed that everything will go fine and smoothly and that we'll have puppies within two days!

torstai 17. huhtikuuta 2014

Ei päivitettävää, vieläkään...

3 päivää laskettuun aikaan...

Otsikkokin sen jo kertoo, hiljaista on pentulaatikoissa edelleen. Hiukan sykkeitä kyllä nostatti eilen se, kun Piia kertoi Näpsän olleen poissaoleva koko päivän ja petailevan melko paljon. Siitä päiviä laskemaan, päiviä ensimmäisestä astutuksesta 57, jos synnytys käynnistyy todella, miten pentujen käy? Eläinlääkäri oli sanonut, että 58 vuorokaudesta eteenpäin ollaan jo suhteellisen turvallisilla vesillä. Piia epäili, että alustavia supistuksia Näpsällä saattaa hyvinkin jo olla. Onneksi pennut eivät kuitenkaan eilen syntyneet ja tänään onkin kyseessä 58 vuorokausi, joten tästä eteenpäin pennut ovat tervetulleita!

Ellu puolestaan panttaa pentuja edelleen. Luin kuitenkin eilen Juha Kareksen blogitekstin narttujen tiineydestä, jossa kerrottiin hyvin hedelmöittymisestä jne. Lopputulemana se, että ei ole ollenkaan sanottu, että narttu hedelmöittyy välittömästi ensimmäisestä astutuksesta, joten päivien laskeminen on vain suuntaa antava luku todellisista raskausvuorokausista. Kyseisen blogitekstin voit lukea tästä! Ellulla ei siis ole vielä mitään hätää, hyvin voidaan odotella vielä muutama päivä, ennen kuin tarvitsee eläinlääkäriin mennä. Ellun äiti Sisu synnytti Ellun sisaruksineen, yhteensä 9 pentua, 67 päivänä.

Pikku-Ellu ja mustia sisaruksia eli Ketunpolun E:t

Still nothing new. It is a long wait for someone who is really waiting for something to happen. Näpsä seemed yesterday absent and scared us that she has gone into labour already. Luckily not, today is her 58th day of pregnancy and from now on the puppies are welcome. Ellu hasn't gone into labour either. Piia said, she's still going to wait a couple of days, because Ellu's mom Sisu gave birth on the 67th day. Hopefully the puppies will come out naturally without the help of a vet!

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Ei raportoitavaa pentulaatikoista

5 päivää laskettuun aikaan..


Kuten otsikkokin sen jo kertoi, ei ole raportoitavaa kummastakaan pentulaatikosta. Ellulla on ollut jo muutamia merkkejä lähenevästä synnytyksestä, se on syönyt huonommin ja ollut huonovointinen. Vielä ei ole kuitenkaan tapahtunut mitään ja Ellu panttaa pentujaan mahassaan. Toivottavasti synnytys kuitenkin käynnistyisi pian, sillä odotettavissa on useita pentuja. Näpsä puolestaan näyttää siltä, kuin olisi nielaissut kokonaisen jalkapallon! Kunnon pallomaha-mamma. Näpsä on myös ollut nyt viime päivinä hiukan huonovointinen ja väsynyt. Toivotaan, että pennut putkahtaisivat maailmaan viimeistään maanantaina tai tiistaina, niin Näbän ei tarvitsisi enää kauan olla tuskaisena.

Todiste pallomahasta

Nothing has happened yet, both Ellu and Näpsä are not feeling very good and their bellies are just getting bigger and bigger. Hopefully Ellu will start giving birth sometime soon, since there are many puppies waiting to come out and it is already the 62nd day from first mating. Näpsä's due day is on next monday, we'll keep fingers crossed that she'll also give birth when it's 60 to 62 days from the first mating. 

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Lähtölaskenta on alkanut!

9 päivää laskettuun aikaan...

Jee, lähtölaskenta Näpsän synnytykseen on virallisesti alkanut! On kerrassaan mahtavaa, että h-hetken laskuun riittävät kahden käden sormet. Enää ei tarvitse puhua kuukausista, ei viikoista vaan nyt puhutaan päivistä. Voi tätä ilon määrää. Synnytys saattaa toki käynnistyä vasta lähempänä 65 raskausvuorokautta, mutta toivon mukaan Näpsä pyöräyttäisi pennut maailmaan heti 61:n tai 62:n vuorokauden aikana.

Puhuin juuri Piian kanssa, agendalla tietysti tärkeimpänä mammakoirien vointi. Ellu on kuulemma huonovointinen ja sen vuoksi kärttyinen kaikille. Onneksi ruoka kuitenkin maistuu vielä. Näpsä puolestaan iloitsee ja nauttii raskaudestaan täysin rinnoin. Tärkeintä on, että ruokaa saa riittävästi ja tasaisin väliajoin. Lauma oli käynyt ulkoilemassa tänään, mutta Ellun ja Näpsän juoksemiset olivat jääneet vähälle. Ilmeisesti mukavampaa oli vain tassutella hiljakseen sen kummemmin riehumatta. Molemmilla alkaa selvästi olla jo tukala olo isojen vatsojen knssa. Ellulla tietysti enemmän, sillä raskausvuorokausia on jo 58, kun Näpsällä puolestaan on 51, mikäli hedelmöittyminen on tapahtunut ensimmäisestä astumisesta molemmilla. Kuuleman mukaan molemmat äidit tykkäävät kovasti kölliä vatsojensa vieressä kyljeltään.

Näpsä tänään 11.4. ulkoilun jälkeistä lepohetkeä viettämässä
Eilen olin mukana Keski-Suomen Belgianpaimenkoirien näyttelytreeneissä toimittamassa "tuomarin" ja handlerin virkaa. Mukana oli muutama keskaribelgien jäsen, Sisu&Senna sekä kolme Yanan lapsosta harjoittelemassa kehäkäyttäytymistä. Naurua ja kiroilua riitti, kun juuri vuoden täyttäneitä lapsosia yritettiin juoksuttaa ja seisottaa edes joten kuten järjestyksessä "kehässä". Kehitystä kuitenkin havattiin jo eilisen aikana, joten toivottavasti näitäkin lapsukaisia nähdään vielä tänä vuonna virallisissa näyttelykehissä! Lopuksi otimme vielä perhepotretin osasta Ketunpolun H-laisista, joka oli oma taiteilunsa sekin. Täytyy kyllä kehua koirien huutajaa (itseäni tietysti), että melkoisen hyvin osasin pitää elämää, kun kaikki koirat tuijottavat kameraan niin tosissaan.

Kuvassa vas. äiti Yamantaka Polaris, Harmaa hukka, Helmihammas, Hienohelma sekä isä Ketunpolun Anfang
Toivottavasti ensi alkuviikosta saan palata jo Ellun pentukuulumisten muodossa asiaan. Pitäkää peukut pystyssä, että kaikki menee hyvin ja maailmaan syntyy monta uutta ja tervettä ketunpolkulaista!


The countdown is finally on! Hopefully the puppies will be born in nine or ten days. Näpsä is enjoying her pregnancy a lot, she seems very happy and is in good mood all the time. The only thing that matters to her right now is that she gets enough of food. Though it is obvious that it is getting quite crowded in her stomach. Ellu is having her 58th day of pregnancy and Näpsä 51st. So keep your fingers crossed that Ellu's puppies will arrive already on Monday or Tuesday and we can start to prepare for Näpsä's due day.

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Pentuseminaari 5.4.

14 päivää laskettuun aikaan...


Ellulla on laskettuaika jo viikon kuluttua, joten jännittävät ajat ovat jo ihan nurkan takana. Mammojen vatsat sen kun kasvaa, toivottavasti sieltä tulisi tasaisesti uros- ja narttupentuja molemmille äitikoirille. Facebookissa on käyty kovaa spekulaatiota siitä, mikä tulee olemaan lopullinen pentusumma. Veikkaukset ovat pysyneet tasaisesti yli 10 pennussa yhteensä, kun molemmat pentueet lasketaan yhteen, hurjimmat ovat kuitenkin veikkailleet 15-16 pentua (Piian kauhuksi)! Toivottavasti 2 viikon päästä ollaan tässä asiassa jo paljon viisaampia ja uusi pyörremyrsky on talossa.

Pikku C:t ja W:t, eli pyörremyrsky (11pentua) vuonna 2009
Odotuskuulumisista onkin hyvä siirtyä muistelemaan viime lauantaita. Helmikuun lopulla Piia linkkasi mulle mainoksen Mia Skogsterin Pentuseminaarista huhtikuulla. Seminaarin mainoksessa päivää kuvailtiin näin: "Hyödynnä koiran elämän ensimmäinen ja koulutuksellisesti tärkein vuosi parhaalla mahdollisella tavalla. Pentuseminaarissa keskitytään ensin ohjaajien ja sen jälkeen pentujen opettamiseen. Seminaarissa kerrotaan miten pentu opetetaan motivoitumaan ohjaajan kanssa työskentelystä ja miten hyvän suhteen ja oikean tunnetilan rakentaminen tottelevaisuuteen tapahtuu. Mitkä liikkeet on hyvä opettaa pennulle ensimmäiseksi, millaisia valmiuksia pennulle voi opettaa ennen varsinaisia kisaliikkeitä ja missä liikkeissä on järkevää odottaa pennun kehittymistä." Mia Skogster on voittanut malinoisinsa kanssa maailman mestaruuden suojelussa ja luennoi nykyään ympäri maailman koirien tottelevaisuudesta.

Luettuani mainoksen läpi, ilmoittauduin saman tien seminaariin. Mietin, että tuleepa pentu nyt tai ei, niin seminaarista saan silti varmasti paljon irti ja oppi ei todellakaan mene hukkaan. Odotukseni päivästä olivat lähtökohtaisesti melko korkealla, sillä olin kuullut paljon hyvää Miasta luennoitsijana ja hänen seminaariensa erinomaisuudesta.

Lauantaina suuntasin aamulla yhdeksän aikaan kohti PiskiPajaa, jossa seminaari pidettiin. Onneksi navigaattori oli apuna johdattamassa minut Kumpulasta, jossa viikonloppua vietimme, Kirkkonummen Veikkolaan. Ilman navia olisi paikalle löytäminen voinut jäädä haaveeksi, mutta onneksi nyt löysin suoraan perille. Yllätyin siitä, miten paljon paikalle oli ilmoittautunut osallistujia. Selvästi Mian seminaarit ovat kysyttyjä ja kiinnostavat muitakin kuin vain minua.

Seminaari alkoi teoriaosuudella. Mia kertoi erittäin ymmärrettävästi miten pennuille voidaan opettaa motivaatiota ruoan avulla ja kuinka hyvää suhdetta rakennetaan ohjaajan ja pennun välille. Kun pentu on motivoitunut tekemään ja palkkaantuu ruoasta, sille voidaan alkaa opettamaan liikkeitä ruoan avulla. Mia myös perusteli hyvin, miksi joitain liikkeitä on helpompi/parempi opettaa ruoalla ja toisia liikkeitä saaliin eli lelun avulla. Mia painotti sitä, että pentuaikana huolellisesti tehty koulutuksen pohjatyö on avain tehokkaampaan koulutettavuuteen vanhempana. Pennun viettien kehittämisestä on hyötyä mitä lajia tahansa harrastettaessa.

Teoriaosuuden jälkeen Mia näytti koulutusesimerkkejä oman kolmikuisen malinoispentunsa kanssa. Sen jälkeen vuorossa oli kahdeksan etukäteen valitun esimerkkikoirakon (pentujen iät 4-12kk) ongelmien tarkastelua ja ratkaisujen etsintää. Esimerkkikoirakoiden avulla näytettiin muun muassa oikeaoppista leikkimistä eli saalisvietin vahvistusta, seuraamisen opetusta ja noudon alkeita. Päivä alkoi aamulla 10 ja päättyi vähän ennen ilta kuutta. Vaikka seminaari oli pitkä, se oli silti todella antoisa ja opettava. Koko päivän kirjoitin muistiinpanoja niin paljon kuin ehdin, jotta varmasti muistaisin myös seminaarin jälkeen käsitellyt asiat.

Pikku-Näpsä
Tietoa tuli niin paljon, että oli täysin mahdotonta sisäistää kaikkea siltä istumalta. Onneksi tässä on nyt jokunen viikko aikaa lukea muistiinpanoja läpi ja tehdä kuivaharjotteita ennen pennun tuloa! Toivon mukaan 9 viikon kuluttua pääsen soveltamaan oppeja vihdoin käytännössä :)

Sisun kanssa on onneksi myös saanut harjotella jälkeä. Kuvan oikeudet: Netta Nikkanen
Ai niin, nyt voipi halutessaan liittyä blogin lukijaksi, kun ymmärsin vihdoin mahdollistaa sen!


Last Saturday I went to Mia Skogster's puppy seminar. I thought that it doesn't matter if the puppy comes now or later, the seminar will still be very useful. She is a successful trainer, who has won the world championship with her malinois in IPO and these days travels around the world telling how to train obedience. The seminar day was great! First we had a lecture on how to motivate puppies with food and how to build a good relationship between the trainer and the puppy. In the afternoon there were eight puppies (ages between 4 and 12 months) with their owners, who showed how to train in practice. The seminar day was packed with useful information and knowledge, so I had to write notes like mad. Luckily, I have a few weeks time to read through my notes and do some dry run! Two weeks till due day and if things go as planned, I'll be able to start using my new knowledge in practice too within nine weeks..

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Belgihistoriani osa 2

17 päivää laskettuun aikaan..

Jee, enää 2,5 viikkoa pentujen syntymään! Yritän uskotella itselleni ettei se ole enää aika eikä mikään. Totuushan on, että odottavan aika on 10x normaalia pidempi. No, päivä kerrallaan.

Mutta takaisin belgihistoriaani ja hiukan tuoreempiin muisteloihin! Tässä tulee aikamoinen ulkomaanäyttelypläjäys, sillä näyttelyreissut ulkomaille ovat olleet erityisiä. Se, että kävisin kuusi vuotta läpi kotimaan näyttelyrientoja olisi saharaakin kuivempaa luettavaa.. Mutta siispä itse asiaan.

Vuonna 2007 elämäni helpottui suunnattomasti, kun sain ajokortin eikä näin ollen tarvinut olla ruinaamassa kyytejä näyttelyihin joka viikonlopulle. Kesällä 2008 lähdin ensimmäistä kertaa ulkomaille näyttelyyn, tällä kertaa en kuitenkaan Tukholmaa kauemmaksi. Piia oli ilmoittanut Bonon, Minin (Minea Deabei) ja Pepin (Ketunpolun Beata) Ruotsin belgierkkariin ja Maailman Voittaja -08 -näyttelyyn.

Junnu-Bonon kanssa hotellissa
Piia, Mini&Bono ja minä&Peppi vapaapäivän vietossa Tukholmassa 
Ruotsin reissulta jäi kaiken kaikkiaan tosi hyvä mieli; reissuporukka oli tosi mukavaa, hienoa menestystä tuli ja opin miten riemukasta on matkustaa juoksuisen nartun ja uroksen kanssa (parasta ikinä!). Tukholman reissusta intoutuneena olin valmis lähtemään näyttelyreissuille ulkomaille uudestaan.

2008 elokuussa muutin Keski-Suomeen opiskelemaan, mikä tarkoitti sitä, että Mänttä oli vain kivenheiton päässä, joten näin Piiaa ja laumaa paljon useammin ja pääsin huomattavasti helpommin mukaan näyttelyihin. Täytyykin todeta tähän väliin, että olen tuntenut kaikki Piian nykyiset koirat pennuista pitäen. Bono alkoi pärjäämään varsin mukavasti jo junnuikäisenä ja vuoden 2008 messarista lähtien löysinki itseni remmin toisesta päästä usein keräämästä mainetta ja mammonaa.

Bonon kanssa messarissa 2008
Bonon kanssa Lahdessa 2009
Lokakuussa 2010 kutsu kävi uudelleen ulkomaille näyttelyyn. Tällä kertaa otimme Piian kanssa Bonon, Näpsän ja Yanan (Yamantaka Polaris) mukaan ja suuntasimme Riikaan Latviaan Baltian Voittaja -10 -näyttelyyn. Jälleen kerran reissussa oli todella hauskaa, eikä menestys sitä tietenkään pahentanut. Seura reissulla oli mitä parhainta, Maaritin matkassa on vaivatonta ja kivaa reissata!

Yana kainalossa hotellissa Riikassa
Helmikuussa 2011 lähdin Sveitsiin viettämään vaihto-opiskelukevättä. Täysin koiraton/näyttelytön elämä ei tullut tietysti kysymykseenkään. Vuokranantajillamme oli ihana kääpiölabbis Popey, joka saapui kaksi päivää meidän tulomme jälkeen. Lisäksi selvitin Sveitsin kennelliiton näyttelykalenterin ja kävinkin huhtikuussa St. Gallenissa kv näyttelyssä ja kesäkuussa Aaraussa kr näyttelyssä katselemassa sveitsiläisiä belgejä. Kesäkuun alussa lensin Genevestä Brysseliin, mikäpä muukaan mielessä kuin FMBB tapahtuma Belgian rannikolla. Hullut suomalaiset, eli Piia mukaan lukien, olivat tietysti paikalla!

Näpsän kanssa kehässä Belgian belgierkkarissa
Heinäkuun puolessa välissä palasin takaisin Suomeen ja jo viikon päästä olinkin Helsingissä koiranäyttelyssä! Alkusyksyllä aloimme viritellä pienellä porukalla reissua Tukholmaan Pohjoismaiden Voittaja -11 -näyttelyyn. Matkaan lähdettiin sekalaisella belgiporukalla, yöt vietettiin laivassa ja Tukholmassa käytiin vain päiväseltään.

ROP & Nordic winner -11 Näpsä
Helmikuussa 2012 varasimme lennot elokuulle Ranskaan, suuntana tietysti Ranskan belgierkkari! Sitä reissua odotin todella innolla. Meidän seurueeseemme liittyivät mukaan Henna ja Sanna sekä Zero (Mustantuiskun Obedient Muko Jr). Meillä oli ihana paritalon puolikas vuokrattuna suhteellisen läheltä näyttelypaikkaa. Säät suosivat meitä koko reissun ajan! Näyttelypäivät lauantai ja sunnuntai menivät puolipilvisessä säässä, mutta maanantaina aurinko alkoi jälleen paistaa siniseltä taivaalta ja ehdimmekin paistatella auringossa kahden päivän ajan ennen kotiinpaluuta. Mahtava näyttely+aurinkoloman yhdistelmä, jonka otan mieluusti uudestaan!

Näpsän kanssa s.r. kehässä
Illallinen meidän pihassa
Näpsäkän halailua
Suunta takaisin Suomeen, meidän ranskanreissun seurue
Jo muutaman kuukauden päästä, marraskuulla, lähdimmekin Piian kanssa kaksin valloittamaan Tanskaa, lentämällä tietysti. Luulimme olevamme jo täysin pro-matkailijoita, mutta kuinka ollakaan laskeuduttuamme takaisin Helsinki-Vantaalle, oli yllätys melkoinen, kun nykyajan Houdini eli Bono oli onnistuneesti murtautunut ulos lentoboksistaan ja juoksenteli vapaana ruumassa. Onneksi mitään ei sattunut ja Bono oli täysissä ruumiin ja sielun voimissaan. Bono ei ole lentänyt kuitenkaan kyseisen episodin jälkeen... Emmehän halua aiheuttaa toistuvasti lentokenttähenkilökunnalle ja itsellemme turhia sydämen tykytyksiä. HKI-Vantaalla kuitenkin lohduteltiin, että kyseessä ei todellakaan ollut ensimmäinen mestarimurtautuja ja karkailija!

Viime kesänä kävimme heinäkuussa viettämässä pitkän viikonlopun Tallinnassa Piian ja Merjan&Jannen kanssa kahden kv näyttelyn merkeissä. Mukana oli Bono, Näpsä ja Karppi (Garp Deabei). Näpsä ja Bono valioituivat heti ensimmäisenä päivänä Viron ja Baltian muotovalioiksi, joten skumppa virtasi! Tein jopa uuden aluevaltauksen ja erhdyin kehään borderterrierin kanssa. Se jos mikä oli koomista!

Vuodesta 2008 lähtien olen kiertänyt 10+ näyttelyä vuoteen, ulkomaita myöten. Suomen belgierkkarissa olen käynyt lähes joka vuosi ja se onkin ehdottomasti yksi vuoden kohokohtia. Viime kesänä esimerkiksi vietimme huikean erkkaripäivän mahtavalla porukalla Joensuussa! Paljon upeita muistoja, ihmisiä ja koiria mahtuu viimeiseen kuuteen vuoteen. Sinin kanssa tutustuimme 2010 kesällä ja siitä lähtien Sisu (Marmara Spice Ice) ja viimeisen vuoden ajan myös Senna (Ketunpolun Golden Queen) ovat pyörineet mukana menossa. Ei tässä tosiaan ole täysin koiratonta elämää koskaan vietetty, vaan kuten sitä itse kutsun: koirattoman koiraharrastajan elämää!

K-S belgien kuvauspäivä syksyllä 2011: Atu, Näpsä & Yana

Still 17 days to the due day! Hopefully the remaining days will fly. As I mentioned earlier I've been around Belgian Shepherds for almost 15 years. Within the past six years I've had the chance to travel frequently abroad to dog shows. Sweden, Denmark, Belgium, France, Estonia and Latvia are places where we've been to. We've had some very successful trips and some less successful ones, still combining traveling and dog shows is one of my favorite things! I've actively participated dog shows also in Finland and the finnish specialty is always a highlight of the year. Keep your fingers crossed that I'll be able to take part to shows already this year with my puppy!

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Belgihistoriani osa 1

20 päivää laskettuun aikaan...

Taas ollaan lähempänä synnytystä, hyvä vain. Kuvien perusteella Koskelankadulla voidaan erittäin paksusti niin Näpsän kuin Ellunkin toimesta, tulevat mammat hih! Tässä ei muuta ihmeellistä kerrottavaa ole, joten ajattelin, että nyt on hyvä hetki katsella mistä tämä mun "koirahömpötys" oikein alkoi. Kuten olen jo kertonut, belgihistoriani on pian 15-vuotinen. Sen vuoksi ajattelinkin, että on hyvä jakaa homma kahteen osaan, ettei lopputulos ole puuduttavan pitkä.

Aloitellaanpa siis aivan alusta eli kesästä 1999. Serkkuni Hanna oli kesän ajan vahtimassa minua ja veljeäni. Tuo oli myös kesä, jolloin Hannalle tuli ensimmäinen belgi, Mustantuiskun Unswerving "Jami". Jami oli ihana blondipoika, paras mahdollinen koira tutustuttamaan 10-vuotiaan tytön belgianpaimenkoiriin. Koko kesän Jami kulki Hannan mukana meillä ja vielä vanhoilla päivilläänkin se osasi juosta parkkipaikalta meidän ulko-ovelle.

Mustantuiskun Unswerving "Jami", kuva lainattu: www.figaron.net

Jamin myötä tulivat kuvioihin myös koiranäyttelyt. Ensimmäinen kokemukseni koiranäyttelyistä oli isänpäivänäyttely samaisen vuoden marraskuussa. Kesällä 2000 oli vuorossa toinen koiranäyttelyni. Tuolta Alajärven näyttelystä muistan selvästi Piian sekä Merjan ja Teijon, joiden kanssa olen myös kiertänyt paljon näyttelyitä. Muistan, miten innoissani olin näyttelyssä ollessani. Sain kunniatehtävän ottaa kuvia koirista, ja sehän kelpasi. 2000-luvun alkupuolelta on vieläkin melkoiset määrät koirakuvia tallessa. Olen huomannut, että KoiraNet:stä on ollut suuri hyöty, kun sieltä näkee katsella vanhoja näyttelytuloksia. Näin on voinut myöhemmin katsella kuvattujen koirien tuloksia, näyttelysäännöt kun eivät vielä silloin olleet mielessä.

Heinäkuussa 2001 Jami valioitui Nivalan näyttelyssä. Kovin kummoisia muistikuvia ei kyseisestä näyttelystä ole, mutta muistan miten Hanna kertoi Fin MVA arvon olevan erityinen, sillä sen saaminen vaati belgeiltä myös käyttötuloksen palveluskoirakokeen avoimesta luokasta. Vuosien saatossa olenkin saanut todeta, että Suomen muotovalion arvo todella on erityisasemassa. Sellaisia koiria ei varsinkaan nykyään ole liian paljoa, jotka kyseisen tittelin omistaisivat. Sen vuoksi tuo tuleva isikoira Jaro onkin erityisen hieno!

Kesällä 2002 lähdin jälleen Hannan ja Jamin kanssa näyttelyyn, tällä kertaa Lapualle. Sinne tulivat myös Piia sekä Merja ja Teijo. Kaikilla oli tuolloin Mustantuiskun koiria. Piialla mukana olivat Mustaintuiskun Romanov "Jazzi" sekä Näpsän äiti Viira, Merjalla ja Teijolla puolestaan Viiran sisko Mustantuiskun Wianarina "Sani" ja Mustantuiskun Xandrina "Rina". Päivä oli erittäin hieno, sillä "meidän porukka" korjasi potin. Rina sijoittui vielä ryhmäkehässä ja Mustantuiskun kasvattajaryhmä valittiin BIS 2. Muistan uhkuneeni ylpeyttä, miten hienoja koiria meillä olikaan. Seuraavana päivänä jatkui sama hieno menestys Pietarsaaren näyttelyssä. Tuon viikonlopun jälkeen tuli tunne, että koiranäyttelyt ovat mun juttuni. Pietarsaaren näyttely on siitä erityinen, että siellä esitin belgiä ensimmäisen kerran kehässä. Viira oli tuo ensimmäinen belgi, jonka kanssa pääsin isoon kehään juoksemaan kasvattajaryhmässä! Ja sieltähän napsahti vielä Kasv BIS 3 -sijoitus tuiskuille.

Milla, Rina ja Sani sekä hieno kuvaustaidonnäytteeni lokakuulta 2004!

Vuosien 2002-2006 aikana kiersin koiranäyttelyitä säännöllisen epäsäännöllisesti, lähinnä silloin kun näyttely oli jossain suhteellisen lähellä ja kyydin sain. Merja ja Teijo jaksoivat kerta toisensa jälkeen ottaa mua matkaansa, suuri kiitos vielä siitä! Ilman heitä näyttelyharrastukseni olisi saattanut hyvinkin kuivua kasaan. Heidän laumastaan esimerkiksi Sanin ja Mustantuiskun Ocarinan "Millan" kanssa pääsin usein juoksemaan kehään. Elokuussa 2005 Ketunpolun kenneliin syntyi ensimmäinen pentue. Atu ja kumppanit olivat ensimmäiset pennut, jotka näin oikeasti pieninä (muistaakseni 6-viikkoisina). Olenkin päässyt toimimaan hoitotätinä kaikille Ketunpolun pentueille.

Ketunpolun A-ketut

Siinäpä lyhykäisyydessään tuota mun belgiharrastuksen alkutaipaletta. Pahoittelen kuvien vähäistä määrää, mutta saanen hiukan anteeksi sillä, ettei kyseessä todellakaan ollut vielä digiaika, kun aloittelin koiramenojani. Kakkososassa tuleekin muun muassa ulkomaan näyttelymatkoja ja paljon enemmän kuvia!