Ensimmäinen kilpailukirja korkattu, rally-tokosta se kaikki lähti..

Viime sunnuntaina se tapahtui - meidän ensimmäinen virallinen kisa ja lajina todellakin rally-toko. Edellisenä iltana ja aamulla jännitti. Ei pahasti, mutta kyllä sen tunsi. Sunnuntaiaamuna pysähdyimme menomatkalla Leian kanssa ulkoilemaan yhteen meidän vakiolenkkipaikoista. Ajattelin puolen tunnin lenkin olevan ihan hyvä ratkaisu, kun meidän vuoromme oli heti aamusta. Kello 10 oli aikataulutettu rataan tutustuminen ja kello 10.15 ensimmäinen koirakko.

Pieksämäellä olimme tasan yhdeksältä, juuri sopivasti ilmoittautumiseen ja tuomarin mittaukseen. En edes tiennyt, että rally-tokossakin tuomari ottaa virallisen mitan koirasta. Leialle kuitenkin luonnollisesti tulos yli 50 cm ja ruksi oikealle paikalle kilpailukirjaan.

Virallisten asioiden jälkeen oli hetki aikaa katsella päivän rataa. Rata koostui 13 kyltistä ja vaikutti mielestäni ihan mukavalta. Ainoana täysin uutena asiana meille tulisi kuitenkin juosten seuraaminen. Ei siis muuta kuin nopeasti parkkipaikalle katsomaan pysyykö koira mukana menossa, kun liikkeessä onkin enemmän vauhtia.

Olimme Leian kanssa koirakko nro. 7, joten meidän vuoromme tulikin varsin nopeasti. Meidät kutsuttiin lähtöalueelle, kun edellinen koirakko oli suorittanut kaksi ensimmäistä tehtäväkylttiä. Lähtöalueella sai antaa koiralle kyllä nakkeja, mutta leikittäminen ei ollut mahdollista. Olin saanut Leian hallin ulkopuolella hyvään vireeseen patukan avulla ja ajattelin sen kantavan radalle asti. Meitä ennen tehnyt koirakko kuitenkin uusi tehtäväkylttiä numero 3 moneen kertaan, eikä päässyt etenemään. Näin ollen meidän odotusaikamme lähtöalueella vain venyi ja venyi. Kun vihdoin tuli meidän vuoromme siirtyä radalle, Leia jo katseli ympäri hallia ja oli selvästi hiukan muissa maailmoissa.

Rataa en spekuloi sen suuremmin, voitte katsoa sen kokonaisuudessaan Vimeosta. Alussa Leia selvästi haahuili, eikä seuraaminen ollut tiivistä. Jouduin myös antamaan useita lisäkäskyjä, jotka eivät onneksi rally-tokossa tarkoita pistevähennyksiä. Radan edetessä homma kuitenkin parani huomattavasti ja maaliin päästyämme olin tyytyväinen tekemiseemme. Eikä edes jännittänyt kovasti vaan yllättävän rennosti pystyin menemään.

Myöhemmin illalla alkoi kyllä ärsyttämään kohtuullisen paljon viimeinen tehtäväkyltti, jossa ohjasin koiraa todella huonosti ja kiirehdin vain maaliin pääsyä. Nyt muutaman päivän jälkeen olen kuitenkin vain vilpittömän iloinen, että saimme ensimmäisestä kisastamme hyväksytyn tuloksen pistein 80/100! Parannettavaa jäi, joten taidamme tavoitella kisapaikkoja vielä loppu vuodelle..

Leian 6,5-vuotias eno Urho oli myös paikalla kisaamassa ensimmäistä kertaa rally-tokossa. Urho ja Sari saivatkin upean tuloksen 94 pistettä, joten molemmat Ketunpolun ketut saivat ensimmäiset rally-toko tuloksensa. Kisaurakkansa jälkeen Leia ja Urho pääsivät vielä yhdessä rallattelemaan metsään, mikä taisi olla se paras palkka!

Tuulos RN ja esineruutua

Viikko sitten suuntasimme tämän vuoden viimeiseen ryhmänäyttelyyn Hämenlinnan kupeeseen, Tuulosen kauppakeskukselle. Olin kuullut erilaisia tarinoita kyseisestä paikasta ja sen soveltumattomuudesta näyttelynpitopaikaksi. Aikataulujen tultua kauhua herätti myös ilmoitettujen koirien määrä - 30 tervuerenia yhteensä. Missään muussa näyttelyssä tänä vuonna, erkkaria ja Lahti KV:ta (jossa 31 tervua) lukuunottamatta, ei ole ollut yhtä montaa koiraa ilmoitettuna.  Odotukset ja kiinnostus lähteä taas tien päälle näyttelypäivän aamuna olivat jossain hyvin syvissä pohjamudissa.

Niin vain klo 7 starttasi auto kuitenkin kohti Tuulosta. Tuomarina tervuilla toimi Jaana Hartus. Uroksissa Leian isoisä Bono oli ainoa, joka sai SA:n ja oli näin automaattisesti paras uros. Linja oli siis tiukka, toki se oli tiedossa jo ennakkoonkin ja yksi syy, miksi Hartukselle halusimme myös lähteä. 

Olin ilmoittanut Leian nuorten luokkaan, sillä arvelin junioreita olevan paikalla. Niinhän niitä olikin kolme kappaletta, kun taas nuortenluokassa koiria oli vain yksi Leian lisäksi. Leia voitti nuorten luokan, sai SA:n ja jäimme odottamaan paras narttu -kilpailua.

Paras narttu kilpailussa oli 7 narttua. Pienen hässäkän jälkeen Leia osoitettiin paras narttu kilpailussa sijalle 4 ja meille ojennettiin kuudes serti! Arvosteluksi Leia sai seuravaa: "Pienehkö, erinomaista tyyppiä oleva, erittäin tasapainoinen, lupaava narttu. Kokoon sopiva luusto. Oikea ryhti ja ylälinja. Hyvä pää, jossa voisi olla aavistus enemmän pituutta. Aavistuksen vaaleat silmät. Tehokkaat, joustavat liikkeet." Oikein mukava arvostelu varsin tiukalta ja tarkalta tuomarilta.

Tuulosen kauppakeskuksen parkkihalli ei mielestäni ollut mitenkään huono näyttelypaikka, se oli vain tavallinen parkkihalli. Leia ei ollut millään tavoin levoton tai reagoinut, vaikka paikassa haukut kaikuivat. Hyvin siellä sai juoksutettuakin, vaikka kehä olikin hiukan pieni ja liukasta lattiaa oli moitittu. Kuvia sieltä ei ole saatavilla, sillä valaistus oli sen verran huono, ettei mahdollisuutta kuvaamiseen ollut.

Nämä kuvat ovat sen sijaan meidän parin viikon takaiselta ulkoilulta, jossa Leia pääsi tutustumaan belgi-mixi Caroon. Tytöt juoksivat sulassa sovussa ja molemmilla näytti olevan hurjan hauskaa. Kyllä belgi toisen tuntee, vaikkei kaveri aivan täysin 100% belgi olisikaan!

Käykääpäs muuten katsomassa meidän esineruututreenien aikaansaannos täältä! Pitkästä aikaa videota tarjolla. 

Koko kesän olemme epäsäännöllisen säännöllisesti tehneet ruutuharjoituksia ns. näkölähdöillä. Viikko sitten tein kuitenkin ensimmäisen ruutuun lähetyksen "sokkona", sillä koin, että ruututyöskentelyn ajatus olisi jossain määrin perillä. Videolla näkyvä treenikerta on Leian kolmas kerta, kun se lähtee ruutuun ilman, että näkee esineen vientiä ollenkaan. Itse olen ollut todella tyytyväinen siihen, mitä tämän maastokauden aikana olemme saaneet aikaiseksi. Koiran motivaatio on kohdillaan, sillä on treeneissä aina hauskaa ja pitkäjänteisesti tehty pohjatyö tuottaa oikeasti tulosta. Tästä on hyvä jatkaa! Kylmien kelien perusteella saattaa hyvinkin olla, ettei maastokausi kestä enää pitkään..

Rally-tokoa?

Olin jo pitkin kesää miettinyt, että olisi mukavaa aloitella pikkuhiljaa kisauraa Leian kanssa, lähinnä kylläkin siksi, että itse saisin kisakokemusta. Kerran olen yhdet möllitokot käynyt kokeilemassa, vieläpä suhteellisen epäonnistuneesti, Sisun kanssa. Siinä on kaikki kisakokemukseni koirien kanssa, joten aloin miettimään mikä olisi hyvä paikka aloittaa, jotta sen ei tarvitsisi olla BH-koe. En tiedä mistä ajatus iski, mutta aloin etsimään Youtubesta videoita rally-tokon alokasluokan kokeista. Niitä katsellessa huomasin ajattelevani, että kyllähän Leia osaisi jo hyvin tehdä suurimmaksi osaksi vaaditut liikkeet.

Siitä se ajatus sitten lähti ja yhtäkkiä olinkin jo ilmoittanut Leian Pieksämäelle virallisiin rally-toko kisoihin - enkä edes tunne lajin sääntöjä! Onneksi huomasin pian kisailmoittautumisen jälkeen, että Jyväskylässä olisi möllikisat tarjolla. Niinpä suuntasimme perjantai-illan ratoksi kokeilemaan, miten kisasäännöillä vedetty alokasluokan rata meiltä onnistuisi.

Sen verran harjoittelin itse etukäteen, että opettelin kylttien merkitykset. Mutta Leian kanssa emme ole treenanneet liikkeitä ollenkaan. Täysin kylmiltään painelimme siis suorittamaan ensimmäistä alokasluokan vaatimukset täyttävää rataa.

Rata koostui 10 kyltistä:

LÄHTÖ

1. Istu - maahan, kierrä koiran ympäri

2. Askel oikealle

3. Vasen täyskäännös (saksalainen)

4. 270 käännös oikeaan

5. Koira eteen, oikealta sivulle

6. 360 oikeaan

7. 270 käännös vasempaan

8. Koira eteen, peruuttamisesta eteen istuminen 1, 2, 3 askelta

9. Täyskäännös vasempaan

10. Pujottelu edestakaisin

MAALI

Radan jälkeen ei ollut mitään tietoa millaiset pisteet mahdoimme saada. Mielestäni selvisimme kuitenkin kohtalaisen hyvin ja toivoinkin, että saisimme edes hyväksyttyyn tulokseen vaadittavat pisteet. Tulosten julkistaminen alkoi loppupäästä. ALO:ssa kilpaili 17 koirakkoa ja sen verran mitä muiden suorituksia seurasin, niin muut tekivät todella hienoja ratoja. Yllätys oli kuitenkin suuri, kun tuomarit kuuluttivatkin meidät hakemaan arvostelulomakkeemme sijalta 14. ja pistein 88/100!

Onnistuimme siis saamaan varsin mukavan ykköstuloksen siitäkin huolimatta, että remmitoilailuni seurauksena meiltä vähennettiin 6 pistettä. 2 kertaa saimme myös 3 pisteen vähennyksen epätarkasti suoritetusta tehtävistä kylteillä 1 ja 8. Tuomarilta saimme kuitenkin kehut innokkaasta ja intensiivisestä yhteistyöstä ja kannustuksen sanat suunnata virallisiin kisoihin. En tunne rally-tokon sääntöjä juuri ollenkaan, joten en osaa sanoa mistä johtuivat nuo kaksi 3 pisteen vähennystä epätarkkuudesta. Näillä eväin suuntaamme kuitenkin luottavaisin mielin parin viikon päästä avaamaan virallisesti kisauramme. Käy miten käy, niin saammepahan ainakin sitä kaivattua kisakokemusta!