Leia 9 kuukautta

Voi miten aika menee vauhdilla. Muistan sen vielä kuin eilisen, kuinka yhdenksän kuukautta sitten vietimme hyvin pitkän yön Piian kanssa saattaen Ketunpolun I-lapsia maailmaan. Kuinka ensin syntyi kolme poikaa ja jota seurasi ikuisuudelta tuntunut kahden tunnin tauko, jonka jälkeen hyvin tuhti tyttöpentu tupsahti maailmaan. Pieni itkukin siinä taisi päästä, sillä vihdoin odottamani tyttö oli olemassa. Ja nyt se pentueen ainoa tyttö, kuuden veljen keskellä kasvanut ahnettakin ahneempi pulleropallero on jo yhdeksän kuukauden ikäinen eli virallisesti junnu! 

Hyvästi pikkupentuaika, tervetuloa murrosikä! Onneksi mitään ihmeellisiä murkkuiän merkkejä ei ole ollut, yhtä ainoaa 15 minuutin rappukäytäväepisodia lukuunottamatta. Leia on edelleen erittäin avoin, reipas ja itsevarma pikkutervu, josta on kuoriutunut varsin motivoitunut työskentelijä.

Leian kanssa on todella ilo harrastaa, kun itse ohjaaja vain olisi osaavampi. Onnekseni olemme saaneet treenata osaavassa seurassa koko talven ajan, joten ohjaajakin on oppinut pikkuhiljaa erinäisiä asioita kouluttamisesta. Olenkin huomannut, että onni on hyvät treenikaverit, jotka ruoskivat ja piiskaavat ohjaajaa toimimaan oikein. Eihän se koira muuten voi osata ellei ohjaaja osaa ohjata!

Treeneissä olemme keskittyneet perusasentojen ja seuraamisen pohjatyön tekemiseen. Rauhassa tehty työ tuottaa tulosta, mutta vielä on hyvin pitkä matka mihinkään valmiiseen. Onneksi me molemmat nautimme yhdessätekemisestä, vaikka allekirjoittanut joutuukin sättimään itseään hyvin usein treenien aikana omista aivotoimintansa oikosuluista. Opettele opettamaan koiraa, siinä hyvin kiteytettynä tämänkin päivän teema treeneissä. Koira osaisi vaikka mitä - ohjaaja ei. Onneksi meillä ei ole kiire mihinkään, vaan opettelemme rauhassa ja toivottavasti sen ansiosta olemmekin kiipeämässä puuhun muulla tavoin kuin perä edellä.

Kuva: Emma Tuominen

Treenaamisen ja kaveritreffien lisäksi emme ole tehneet mitään ihmeellisyyksiä. Yllä olevat jääkuvat otin eilisellä ulkoilureissullamme. Pilvinen sää ei tarjonnut ihmeellisiä kuvausolosuhteita, joten kuvat ovat mitä ovat. Valitettavasti myös viralliset 9kk poseerauskuvat jäivät tänään ottamatta pimeän treenihallin ja ulkona vallinneen kauhen lumipyryn seurauksena. Tässä kuitenkin tuorein poseerauskuva Leiasta Lahden ryhmänäyttelyssä, ikää 8,5 kuukautta.

I can't believe how the time flies! It's already nine months since the I-litter was born. The night felt like it lasted forever, but I was so happy when finally a girl puppy was born, as puppy number four, and I couldn't believe she was here. Now she is a teenager, but still a very happy, open and confident dog. We have been training obedience during the past few months and slowly but steadily we are getting somewhere. Still very far away from anything complete, but hopefully this will pay of one day. It is awesome to train with her, I just wish I was better. Yet I'm so grateful that we can learn together!

Lahti RN 2015

Meidän näyttelyvuosi 2015 starttasi viime sunnuntaina, kun suuntasimme Lahden ryhmänäyttelyyn. Yhteensä 31 tervua oli ilmoitettuna tuomari Hilkka Salohallan arvosteltavaksi ja omissa odotuksissani oli vain, että arvostelu tulisi varmasti olemaan tiukkaa. Leian velipojat Simba ja Caro olivat pentuluokassa kahden muun urospennun kanssa. Simba sijoittui ensimmäiseksi saaden KP:n ja Caro näyttelydebytissään kolmanneksi.

Vuorossa olivat narttupennut, joissa Leialla oli vastassaan kaksi muuta narttua. Leia esiintyi hienosti, antoi tuomarin kopeloida jälleen erittäin hyvin ja oli kaikin puolin todella varma esiintyjä. Juoksutuksen jälkeen tuomari kuitenkin osoitti Leian kakkospaikalle, ensimmäisen nartun viedessä voiton. Näin ollen Leian tulokseksi täällä kertaa 2KP, arvostelun ollessa jälleen erittäin miellyttävää luettavaa: "Kooltaan & mittasuhteiltaan erinomainen, hyvin kehittynyt. Erinomainen pää ja ilme, kaunis kaula ja ylälinja. Erinomaiset kulmaukset ja runko, hyvä karvapeite ja luusto, liikkuu hyvin."

Jo urosten arvioinnin aikana kävi selväksi, että jälleen tuomari piti erittäin tiukkaa linjaa, eikä mitään annettu "ilmaiseksi". Loppujen lopuksi paras uros -kehässä nähtiinkin vain kolme koiraa. Nartuissa yhtä tiukka linja jatkui ja tuomari jakoikin H:ta useammalle koiralle liiallisesta painosta. Näpsä ei luonnollisestikaan ole suostunut laihtumaan, joten jännityksellä teimme paluun takaisin näyttelykehiin pentujen syntymän jälkeen Tuomari kuitenkin piti Näpsästä todella pajon ja vaikka pientä ylipainoa olikin, niin upeat liikkeet kirittivät Näpsän parhaaksi nartuksi ja VSP:ksi!

Kehän jälkeen otimme vielä kuvia hienosta äidistä ja hienoista lapsista, jotka olivat ensimmäistä kertaa yhdessä näyttelyssä. Voi mikä homma siinä olikin, että kaikki saatiin nätisti seisomaan samassa kuvassa, mutta onneksi joukkoon mahtui edes yhdet onnistuneet otokset.

We began our show year last Sunday in a group show in Lahti. 31 Tervuerens were entered to the show, including four male puppies and three female puppies. Leia's brothers did well. Simba was best male puppy again and Caro was third. Leia was second best female puppy with honor prize and a very nice critique. Their mum Näpsä returned the show rings after a year and was placed as best female and BOS, completing the great day. We had a really good start to our show year, next time junior class for the first time ever!

Kirpeän kelin kuvailut

Eilen oli mitä mahtavin sää lähteä ulkoiluttamaan niin koiraa kuin kameraakin. Me suuntasimme seikkailemaan Muuramen metsiin ja pyörähdimme samalla myös pikaisen tarkastusreissun mökille. Vaikka pakkasta oli jopa hiukan liikaa, toi siniseltä taivaalta paistava aurinko kaivattua piristystä vielä liian tuoreessa muistissa oleviin viime viikon synkkiin loskakeleihin.

Leiaa ei pakkanen palellut, vaan neiti paineli antaumuksella metsän hangissa. Se on kyllä mukavaa, että koira on pakkasenkestävä, ei palele eikä valita, vaikka lämpötila tippuu alle kahdenkymmenenkin pakkasasteen. Allekirjottaneella sen sijaan on kyllä vielä paljon opettelua oikeanlaisessa pukeutumisessa. Tällä kertaa eiliselle metsäreissulle täydellinen ylilyönti vaatteiden määrässä ja lopputuloksena vähän turhankin lämmin lenkki.

Kotimatkalla päätimme pistäytyä mökillä katsomassa uskaltaisiko Päijänteen jäälle mennä kävelemään. Hiukan epäilytti, mutta nähdessämme pilkkijät jo tositoimissa, rohkenimme kokeilemaan myös tuuriamme. Saimme onneksemme kävellä myös takaisin rantaan, eikä reissu mennyt uimahommiksi.

Jäällä kuvattaessa oli todella haasteelliset olosuhteet, sillä mökin edustan ranta oli täysin varjossa, auringon paistaessa järven vastakkaiselle puolelle. Lisäksi olen huomannut, että hyvien liikekuvien otto on varsin vaikeaa kamerallani, mutta ei se auta kuin harjoitella!

Uskaltauduimme kävelemään rannan myötäisesti niemen toiselle puolelle, jonne aurinkokin paistoi todella kauniisti. Siellä vielä muutamat portretit ja pikapikaa takaisin rantaan. Leialle jäällä juoksu oli uusi kokemus ja hiukan pikkukoira miettikin hetkittäin, miksi tassut vain sutivat tällä erikoisella "maalla".

Kävimme juuri äsken ulkoilemassa Jyväsjärven jäällä ja voi miten mukavan helppoa onkin, kun koiraa voi ulkoiluttaa näin lähellä kotia vapaana. Muutenkin jäällä ulkoilu on todella mukavaa hommaa. Täytyy toivoa, että tulevien viikkojen aikana pääsemme usein ulkoilemaan jäälle yhtä kauniin aurinkoisessa säässä!

Sunnuntaina suuntaamme Lahden ryhmänäyttelyyn, kun Leia tekee viimeisen esiintymisensä pentuluokassa. Tuomarina kyseisessä näyttelyssä on Hilkka Salohalla, joka sijoitti Leian ryhmä 4. Helsingin pentunäyttelyssä. Toivotaan, että saamme pentunäyttelyillemme oikein mallikkaan lopetuksen ja toisaalta myös uuden näyttelyvuoden aloituksen!

We had wonderful weather yesterday and what a better way to spend it than taking a trip to the near by forest and a quick trip to the summer cottage too. Sun was finally shining properly for the first time in weeks, so it was an excellent chance to test my camera again and take some photos of Leia. She was enjoying the weather a lot and didn't seem to mind at all that the temperature was below -20 celsius degrees. We also took a short and quick walk on ice, I just had to get some photos of Leia standing in the sun.

Pomminvarma belgi

Tai ainakin rakettien suhteen erittäin rauhallisesti ja varmasti käyttäytyvä belgi, sillä Leiahan selvisi uuden vuoden rakettipaukkeesti enemmän kuin mallikkaasti! Asuntoomme sisälle ei juurikaan alkuillasta rakettien ampumisesta kuulunut ääniä, mutta käydessämme vielä viimeisellä iltaulkoilulla kymmenen aikaan oli räiske ympärillä aikamoinen. Leia ei kuitenkaan välittänyt raketeista ollenkaan. Selkeä etu keskustassa asumisessa on, että kukaan ei ollut ampumassa raketteja aivan vieressä vaan juuri sopivan etäisyyden päässä. Rakettien pauke kyllä kuului viereisessä puistossa todella hyvin, mutta kukaan ei ollut ampumassa niitä välittömässä läheisyydessämme. Siispä aivan täydellinen tapa viettää ensimmäinen uusi vuosi kuullen rakettien ääniä enkä voisi olla tyytyväisempi Leiaan!

Päätimme kuitenkin viettää hyvin rauhallisen uuden vuoden illan kokkaillen kotona ja tarkkailemalla Leia suhtautumista ulkoa kantautuviin ääniin. Ilmeisesti naapuritontilla oleva rakennustyömaa on kuitenkin tehnyt myös osaltaan tehtävänsä ääniin totuttajana. Leia nukkui koko yön kuin tukki, vaikka ulkoa kantautuivatkin rakettien pamahdukset aina silloin tällöin.

Ylläolevat ja kaikki muutkin tämän postauksen kuvat on otettu juuri ennen joulua, kun olimme viettämässä belgiystävien kanssa iltapäivää Kolhon metsissä. Kaikki nämä hienot kuvat on ottanut Pilvi Putaansuu! Mukana menossa oli viisi ihmistä, yhdeksän belgiä ja galgo.

Iltapäivä oli mitä mukavin ja kaikki karvaiset lapset nauttivat täysillä päästessään juoksemaan ja leikkimään paikoitellen syvässäkin hangessa! Kyllä belgien keskenäiset leikit ovat SE juttu aivan selkeästi Leialle. Pikkukoira juoksi minkä jaloistaan pääsi isompien mukana, kiusasi muita (vaikka olikin porukan juniori) ja rakasti silmin nähden jokaista hetkeä. Seuraavia sukulointitreffejä odotellessa! Onneksi pakkassää teki vain hetkellisen paon täällä Keski-Suomessa ja lumi sekä hanget palasivat viime viikonlopun aikana takaisin maisemaan. Katsotaan, josko huomenna olisi jälleen myös oman kameran ulkoilutuspäivä.

New year's eve went better than I expected. Leia stayed very calm the entire evening even though she heard fireworks for the first time in her life. I'm so happy and proud of her, once again. She didn't mind at all and I suppose it's a result of growing up and living next to a construction site. 

All the photos in this post were taken right before Christmas by Pilvi Putaansuu. We had a great afternoon that included five people, nine belgians and a galgo. All the dogs were super happy to run around in the forest and having fun in the snow. It was obvious that they had a blast!