Touhun viikko

Meillä oli kyllä niin vauhdikas viime viikko, että heikompia olisi hirvittänyt. Oltiin Leian kanssa ihan kaksin, kun Sampo oli viettämässä ansaittua kesälomaviikkoa pohjoisessa. Maanantaina meillä alkoi vihdoin ohjatut pentutottistelut. Leia yllätti oikein positiivisesti keskittymällä hyvin koko treenien ajan. Tekeminen oli reipasta, iloista ja motivoitunutta, joten omistaja sai olla varsin tyytyväinen. Saatiin kehuja siitä, miten hyvin oltiin jo treenailtu ikään suhteutettuna ja varsin hyviä vinkkejä miten jatkaa eteenpäin!

Tiistaina ja keskiviikkona käytiin uimassa, kun helteet iski oikein kunnolla tänne Keski-Suomeen. Keskiviikkoiltana Leia tapasi toista kertaa Mairen (Killer Queen z'Kovarny) ja nyt tyttöjen kemiat kohtasivat välittömästi. Tunnin verran olikin melkoista menoa ja meininkiä, kun iso musta juoksi rantavedessä edellä ja pikkublondi tuli perässä niin kovaa kuin kintuistaan pääsi. Isänsä tyttärenä Leia menee jo varsin sujuvasti vedessä, ei haittaa vaikka välillä kävisi vähän uppeluksissakin, kunhan bileet jatkuu.

Torstaina käytiin illalla kyläilemässä ja perjantaina ajamassa vähän jälkeä heti aamusta. Tällä kertaa tein alkuun noin 1x1 metrin kokoisen ruudun, johon laitoin kuivaa nappulaa. Ruutua seurasi makkaralla kyllästetty kolmio, jonka sivut olivat noin puolen metrin mittaisia ja josta lähti kymmenen askeleen suora. Tämä sen vuoksi, että halusin nähdä kuinka Leia reagoi kolmion muotoon ja käyttäytyy siellä. Mutta jälleen neitikoira yllätti loistosuorituksellaan! Ruutu oli jo aivan perushommia, välillä käytiin nuuskaisemassa reunojen yli, ettei siellä ole mitään ja äkkiä käännös takaisin ruutuun sisälle. Kolmiolle tultaessa ohjasin Leian alareunan keskikohdan paikkeille, josta neiti nappasikin hajun välittömästi. Siitä Leia itse eteni suoraan kolmion oikeaan reunaan ja reunan myötäisesti kärkeen, josta se siirtyi automaattisesti varsinaiselle jäljelle ja jäljesti tehokkaasti loppupalkalle. Eli kerrasta meni oikein kolmion kanssakin. Liekö onnistumisen syynä alottelijantuuri vai varsin pätevän palveluskoiranalun huikea työskentelytaito. No meille kelpaa kumpi tahansa, kun näin hienoja onnistumisia tulee näin pian!

Lauantaina pakkasin aamusta koiran ja tavarat autoon, suuntana meillä oli Saarijärven KR näyttely. Halusin ottaa Leian mukaan näyttelypaikalle, sillä ulkonäyttelyt ovat kaikista mukavin tapa tutustua näyttelyissä oloon, verrattuna ahtaat, ruuhkaiset ja kaikuvat sisänäyttelyt erilaisissa halleissa. Leia kulki näyttelypaikalla häntä tötteröllä eikä jännittänyt ollenkaan ohi meneviä koiria tai ihmisiä. Belgiporukkaa pääsi onneksi suukottelemaan ja halailemaan ennen kehän alkua, jonka jälkeen neiti viihtyikin varsin hienosti pari tuntia kevythäkissään (ensimmäistä kertaa ikinä!), josta oli oikein hyvä katsella näyttelyn tapahtumia. Belgikehän jälkeen otimme suunnan Mänttään, jossa olimme viikonloppuvieraina muistelemassa laumaelämän abc:tä. Veimme heti koko porukan uimaan ja Leia uikin pitkän lenkin muun lauman mukana, kuin se olisi täysin normaalia. Leia ja Nalle leikkivät aivan koko päivän sekä illan, joten ei ollut yllätys, että yöllä uni maistui, vaikka olimmekin "vieraassa paikassa". Leia nukkui yhtäjaksoisesti yhdeksän tuntia, mikä on täysin ennenkuulumatonta toimintaa ja puhdasta luksusta minulle!

Sunnuntaina Leian velipoika Hugo saapui myös Mänttään kyläilemään. Hugon omistaja Sara Koivuniemi on ottanut kaikki tässä postauksessa olevat upeat kuvat. Kiitos Sara vielä niistä! Porukka pääsi aluksi uimaan ja sen jälkeen pihalle rymyämään. Leia oli selkeästi vielä kovin väsynyt lauantaista, eikä se ollut kovinkaan innokas leikkiään muiden kanssa, lähinnä vain pötkötteli varjossa tuolin alla. Kuvaaminen oli toki huomattavasti helpompaa, kun pennut olivat väsyneitä leikkimisestä. Tosin kyllä siinä ihan tarpeeksi haasteita riitti kuitenkin. Ihania ja onnistuneita kuvia saatiin kuitenkin jokaisesta sekä sisaruspotretti Leiasta ja Hugosta sekä triopotretti Hugosta, Leiasta ja Nallesta. Melkoisen väsyneen koiraraadon kanssa kotiuduimme alkuillasta ja jälleen pikkuneiti veti sikeitä koko illan ja yön.

Nyt alkoi viimeinen lomaviikko, joten saa nähdä mitä tällä viikolla vielä keretään puuhastelemaan. Tänään on luvassa ainakin taas tottistreenit! Toivottavasti tuo sää vain alkaisi pikkuhiljaa vähän viilenemään.. Ei ole helppoa pennulle tällaiset kelit, kun öisinkin tarvitsee hikoilla.


Oh what a week, we were so busy every day! On Monday our puppy obedience group started. I was happily surprised how Leia managed to stay focused and work efficiently the entire time. We got some good feedback of the things we've trained already and some excellent tips how to continue with our obedience training. On Tuesday and Wednesday the hot wether really came and Leia was swimming a lot. She also got to play with a groenendael girl called Maire for the second time and this time they played really nicely together. On Friday we did some tracking again and Leia did excellent job. She was motivated and enthusiastic and figuring things out on her own. On Saturday I took her with me to a dog show. She was brave and didn't mind all the people and dogs around her. After the show we drove to Piia's place to spend the weekend with them. It was good to remind Leia how to behave in a pack. She played with Nalle all day and evening so no wonder she was exhausted when we went to bed. She slept for nine hours which is something I've never seen before. Pure luxury for me though. On Sunday Leia's brother Hugo (Ice Breaker) came to visit us too with his owners. His owner Sara took all these wonderful pictures of the puppies. We had a really nice day together and in the evening I came home with a super tired puppy, who slept again all evening and night!

Prinsessa Leia 12 viikkoa

Niin vain perjantaina Leialle tuli ikää täydet 12 viikkoa. Viikonloppu meni kaiken kaikkiaan melko rauhallisissa merkeissä, sillä taas on ollut melkoisen kuumaa. Helteen vaikutus näkyy siinä, että Leia ei viihdy päivisin ulkona kovinkaan pitkiä aikoja, mikäli kyse on vain perus remmilenkkeilystä. Siispä olemmekin olleet mökillä ja metsässä jälkihommissa taas.

Eilen ehdittiin kuitenkin ottaa myös viralliset 12-viikkoiskuvat, mikä osoittautui yllättävän haasteelliseksi projektiksi, kun käsipareja oli tasan kaksi. Minä olin remmin toisessa päässä ja Sampo kameran takana, joten millä saadaan koira poseeraamaan ryhdikkäästi? Vastaus: ei millään. Onneksi kuvista näkyy kuitenkin Leian rakenne ihan kivasti ja se, miten paljon se on taas kasvanut. Ei sitä itse muuten edes huomaisi ellei tulisi vertailtua kuvia vähän väliä.

Mökiltäkin vielä pari kuvaa. Leia sai eilen illalla todistaa elämänsä ensimmäistä kunnon ukkosta, mutta se ei pikkuneitiä hätkäyttänyt ollenkaan. Hetken kuunneltuaan jyrinää Leia käänsi kylkeään ja alkoi vetämään sikeitä aivan tosissaan. Ajatus oli selvästi mikä ukkonen? En kyllä uskonutkaan, että Leia siihen reagoisi, sillä niin paljon kovia ääniä kuuluu jatkuvasti naapuritontin kerrostalorakennustyömaalta ja niihin Leia ei reagoi mitenkään.

Tänään käytiin taas ajamassa vähän jälkeä, jotta Leia sai harrastaa aivotyöskentelyä. Helle ei tässä tapauksessa menoa hidastanut, vaan samanlaisella innolla ja motivaatiolla Leia työskenteli kuin aina. Tallasin tällä kertaa noin 25 askeleen suoran makkarajäljen kohtaan, jossa ei ollut kovin paljoa aluskasvillisuutta. Päätin, että pidättelen Leiaa hiukan vähemmän kuin aiemmin, nähdäkseni mitä tapahtuu. Lopputulema oli se, että kovaa mentiin, mutta ainoastaan yksi askel jäi huomioimatta. Leia siis pysyy jäljellä todella hyvin, mutta on kovin kiireessa työskennellessään. Eli malttia täytyisi saada. Toisaalta kuten aiemminkin kirjoitin, niin Leian työskentelymotivaatio jäljen ajoon on niin korkea, etten halua rajoittaa sitä liikaa. Kovin ylpeä olen pentukoirastani, joka on varsin pätevä palveluskoiran alku!

Leia turned already 12 weeks on Friday. It's been quite hot during the weekend so we haven't done anything special. We've been to the summer cottage swimming and playing and training some tracking again. We also managed to take the official 12-weeks-old posing photos of Leia. It turned out to be quite of a challenge when there were just the two of us trying to get Leia to stand well. We didn't succeed that well, but at least you can see her body structure quite nicely and how much she has grown again from the past week. My baby girl isn't so small and fluffy anymore, she is rather starting to look like a dog!

Jälkeä, rokotuksia ja uusi frisbee

Niistä on meidän viikko tehty! Meidän pentutreenit peruttiin maanantaina kovien ukkosennusteiden takia, joten ei auttanut kuin jäädä odottamaan ensi maanantaita ja mahdollista treenien korkkausta. Tiistaina päädyinkin tallaamaan Leialle kaksi perättäistä ruutua, jotta neiti saisi hiukan aivotyöskentelyä. Ensimmäinen ruutu oli kooltaan noin 1x1 metriä ja siinä oli kuivaa nappulaa. Toinen ruutu oli saman kokoinen, mutta siinä oli puolestaan puolikas makkara pieneksi pilkottuna. Ahnettakin ahneempi Leia sai syödä ensin vatsaansa nappulaa oikeaan nälkään (kyseessä siis Leian päiväruoka) ja jälkiruoaksi vielä vähän makkaraa. Leia ei olisi millään malttanut katsoa vierestä ja odottaa, että pääsee työskentelemään. Se ulisi, haukkui ja kieppui menemään sillä välin, kun itse tallasin ruutuja. Ymmärrettyään ettei mikään elämöinti auttanut sitä pääsemään töihin, se vihdoin rauhottui istumaan, jolloin oli oivallinen hetki hakea neitikoira hommiin. Nenä maassa ja innosta hihkuen Leia nuuskutteli menemään jälleen erittäin mallikkaasti. On hienoa nähdä, miten se osaa heti palata takaisin ruutuun, mikäli nuuhkaisee ruudun ulkopuolta. Eli varsin hyvin Leia on jo yhdistänyt ihmishajun palkkaan sekä "oikeaksi suunnaksi" ja hajuttomuuden palkattomuuteen sekä "vääräksi suunnaksi". Pätevä pikkukoira! Jälleen kerran Leia tarvitsi kantaa väkisin pois ruuduilta, eikä sitä voinut päästää autollakaan vapaaksi, sillä se olisi rynnännyt suorinta tietä takaisin. En voi valittaa motivaation puutteesta, pikemminkin tarkkuutta ja keskittymistä tarvitaan kaiken kiireen keskelle. Onneksi ruudussa ei tarvitse jarrutella eikä muutenkaan puuttua pennun tekemiseen, vaan se saa työskennellä itsenäisestä ja nauttia vapaasta tekemisestä.

Veli ja sen sisko - Tiki & Leia viime perjantaina

Tänään Leia sai ensimmäisen yhdistelmärokotteen niskaansa huomisen 12-viikkospäivän kunniaksi. Ennen klinikalle menoa ehdin jo miettiä erilaisia kauhuskenaarioita siitä, kuinka Leia kiljuu aariaa koko toimenpiteen ajan sekä saa ikuisen eläinlääkärikammon. Mutta kuinka kävikään! Reipas tyttö tepasteli tomerana sisälle ja tervehti hoitajia hymyssäsuin. Lääkäriin tutustuttiin myös mukisematta ja siitähän se Leian ilo repesi, kun pöydälle ropisi kourallinen nameja. Näin ollen Leia ei edes ehtinyt huomaamaan piikkiä niskassaan, kun suu oli täynnä herkkuja. Eläinlääkäri sai myös hyvin katsoa hampaat sekä kuunnella sydäntä. Toimenpiteen päätyttyä Leialle sateli kovasti kehuja varsin kivasta ja reippaasta luonteesta, joten meille molemmille jäi oikein hyvä mieli toisesta eläinlääkärikäynnistämme.

Tällä viikolla Leia on uinut useampana iltana, mutta siitä ei valitettavasti ole kuvatodisteita. Hauskinta puuhaa Leian mielestä on jahdata ja haukkailla aaltoja. Meidän oikea järjen jättiläinen. Kuvia löytyy sen sijaan tältä illalta, kun Leia pääsi leikkimään uuden frisbeensä kanssa. Voi sitä riemun määrää. Leia juoksi innoissaan hakemaan frisbeetä ja kanniskeli sitä pitkin pihaa varsin tyytyväisen ja ylpeän näköisenä. Kyseessä on selvästi uusi aarre.

This week we have been doing some tracking, playing and getting vaccination. I decided to do some track training with Leia, because she loves it and it's a super workout for her brain. Once again she was really enthusiastic and sniffed the ground in a hurry to find all the food. I had to carry her away, since she refused to leave back to the car. Well, I really can't complain that my puppy doesn't have motivation to work. On the other hand she needs to build up her patience and preciseness, but that is why I try to give her exercises in which she needs to figure things out by herself and work very independently. Today she got her first vaccination. Leia didn't even notice that she got the vaccination, because she was so busy eating all the treats the vet gave her. The vet complimented her nice character and I was so proud of my baby girl. Leia got her first frisbee today and she found it a lot of fun!