Alkukesän näyttelyitä ja uusia valionarvoja

Me ollaan niin lomalla nyt! Tai no, minä ainakin olen, Leiasta en niin tiedä onko tämä sille enemmän lomaa vai työtä. Ajattelin päivitellä nyt alkukesän näyttelytuloksia, sillä paljon on silläkin saralla ehtinyt tapahtumaan sen jälkeen, kun Leia täytti 2 vuotta ja meillä alkoi viimeisen ja sen puuttuvan Suomi-sertin metsästys.

Kuva: Heli Metsla

Sehän napsahtikin nopeammin kuin osasin arvatakaan, heti toisessa näyttelyssä! Toukokuulla kävimme kahdessa näyttelyssä saman viikonlopun aikana. Ensin lauantaina Hamina KV:ssä Maija Lehtosen arvosteltavana, jossa Leia myös esiintyi ensimmäistä kertaa valioluokassa. Hienon arvostelun saimme, mutta lievän bikinikunnon vuoksi jäi SA saamatta. Lehtoselle vien kyllä varmasti Leian uudestaan, kunhan vain on kunnon turkki päällä taas!

Saman viikonlopun sunnuntaina suuntasimmekin vuorostaan Helsinkiin KV-näyttelyyn, jossa arvostelemassa oli belgien "erikoistuomari" Marion Ten Cate Hollannista. Kyseessä ei siis ole virallinen erikoistuomari, sillä hän ei ole itse koskaan kasvattanut belgejä, mutta on todellinen asiantuntija ja arvostellut yhdessä erikoisnäyttelyssämmekin. Leia ja Näpsä olivat molemmat valioluokassa, Näpsän viedessä voiton ja Leian ollessa toinen. Tämä oli kuitenkin järjestys myös paras narttu -kehässä, joten Leia sai viimeisen sertin (nro 9.) kera vara-Cacibin, joka vahvistetaan Cacibiksi. Päivää täydensi kasvattajaryhmämme ROP ja eikö olekin hieno ryhmä, vaikka se muodostuikin kahdesta blondista ja kahdesta punaisesta?

Kuva: Erica Sundblom

Kesäkuussa vietimme myös yhden viikonlopun näyttelyissä, viikko ennen juhannusta. Lauantaina 18. päivä oli yksi vuoden kohokohdista, belgianpaimenkoirien erikoisnäyttely Helsingissä. Leia oli ilmoitettu valioluokaan yhdessä äitinsä kanssa ja samassa luokassa oli vain kaksi muuta narttua. Yhteensä narttuja oli ilmoitettuna 64. Vaikka erkkarissa onkin aina tunnelmaa, latisti sitä tänä vuonna melkoisesti järkyttävä vesisade, jota kesti kirjaimellisesti aamusta iltaan.

Tervu-urosten kehässä vierähti suurin osa päivästä, sillä hihnan päässä pyörivät esimerkiksi Leian veli Miro sekä isä Jaro. Miro sai hienosti avoimessa luokassa ERIn ja Jaro voitti upeasti käyttöluokan urokset. Ketunpolun pojat menestyivät muutenkin hienosti tämän vuoden erkkarissa, sillä luokkasijoituksia saatiin kaksin kappalein junnuluokasta ja yksi avoimestakin.

Päivä venyi pitkälle iltapäivään ennen kuin narttujen valioluokka alkoi. Esitin itse Leian kokooma- ja kilpailuluokassa, Piian viedessä Leian yksilöarvosteluun. Odotukset päivän tuloksen suhteen olivat hyvin vaatimattomat. Mietin, että jos SA:kin tulisi luokkasijoituksen yhteydessä olisin todella tyytyväinen. Litimärkänä ja koko päivän palellenneena tirautin välittömästi pienet onnenkyyneleet, kun tuomari kuitenkin osoitti Leian valioluokan ensimmäiseksi. Uskomattoman päivän ja tuloksen kruunasi vielä Leian sijoittuminen paras narttu -kehässä neljänneksi! Tulos oli täysin odottamaton, enkä olisi voinut kuvitellakaan, että sen saavuttaminen olisi mahdollista. Näin se pikkukoira kuitenkin yllätti minut jälleen täysin!

Kuva: Emma Tuominen

Helsingistä jatkoimmekin matkaa suoraan satamaan ja TallinkStarilla yli Tallinnaan, sillä sunnuntaina oli ryhmänäyttely Sauessa, noin 20 kilometriä Tallinnan ulkopuolella. Se järjestettiin leirintäalueella, jossa yövyimmekin mökissä. Sunnuntai ei valjennut luonnollisestikaan kirkkaana ja lämpimänä vaan vettä satoi edelleen kaatamalla ja näin saimmekin esittää koirat jälleen kaatosateessa. Mutta hei, läpimärkä olikin lauantain aikana jo varsin hyvin tutuksi tullut teema, joten mikäs siinä...

Venäläinen tuomarimme Alla Filatova ihastui kovasti Leiaan, mutta vielä enemmän virkeään veteraaniin Miniin, joten Mini voitti nartut ja Leia oli toinen. Mini ei kuitenkaan kisannut sertistä, joten se napsahti suoraan Leialle ja näin ollen leivottiin uusi Viron valio. Sain jo vahvistettuakin Leialle uuden valioarvon, mutta diplomin ja ruusukkeen saamme vasta heinäkuun lopulla, kun Viron kennelliiton väki palaa kesälomaltaan.

Viime viikonloppu vierähtikin älyttömällä Norja-Ruotsi-reissulla, mutta siitä tulee oma postauksensa, sillä niin uskomattomasta (kaikin tavoin) reissusta on kyse!

Treenitilanteen päivitys

Viime postauksesta on vierähtänyt tovi jos toinenkin. Piti oikein alkaa miettimään, mitä kaikkea on tapahtunut ja olemme tehneet touko- ja kesäkuun aikana. Harrastusrintamalla olemme aktivoituneet oikein tosissaan, sillä syksyn bh-koe lähestyy, mutta muutamissa näyttelyissä ollaan ehditty käydä myös.

Tottista on trenattu melko paljon, mutta sen lisäksi olemme ajaneet suhteellisen ahkerasti jälkeä ja tehneet esineruutua. BH-koetta ajatellen kaavio on jo kunnossa, mutta paikkamakuu vaatii vielä lisätreenejä ja varmuutta. Itse en vielä luota koiran pysyvän maassa koko sen ajan kun toinen pari suorittaa kaaviota, mutta onneksi ehdime hyvin treenailemaan sitä varmemmaksi vielä kesän aikana! 

Myös nopeuden vaihtelut pitäisi saada varmemmiksi ilman, että seuraamisen paikka siitä kärsii. Vielä on hiukan havaittavissa sitä, että erityisesti juoksusta hitaaseen kävelyyn siirryttäessä Leia irtoaa ja hakee hetken oikeaa paikkaa. Onneksi pikkukoirasta löytyy intoa ja motivaatiota enemmän kuin pienestä kylästä, joten Leia ei pistä yhtään pahakseen vaikka vähän on viilaustreenejäkin viime aikoina tehty.

Jälkitreenien suhteen Leia on edistynyt mukavasti keppi-ilmaisussa, mutta kyllähän sekin vaatii vielä hyvin paljon lisää treeniä ja varmuutta. Motivaatio keppien nostamiseen on kuitenkin selkeästi parantunut, joten suunta on oikea. Kun jäljeltä jäi kaikki ruoka pois ja ruokapalkka tulee ainoastaan nostetuista kepeistä, on motivaatio keppien nostamiseen selkeästi parempi. Pellolle pitäisi kuitenkin päästä myös ajamaan jälkeä, jotta siihen saataisiin hiukan lisää tarkkuutta. Leia ajaa hyvin, mutta toisinaan pää nousee turhan ylös, jolloin luonnollisesti jäljen ajon tarkkuus kärsii. 

Esineruutu onkin Leian suosikki ja erilaiset esineet nousevat varsin mukavasti. Toukokuulla kokeilimme ensimmäistä kertaa useampaan esineen hakua ruudusta ja ilokseni se on onnistunut hienosti. Tähän asti kun olemme aina tehneet vain suoria pistoja yhdellä esineellä. Hyvä ja perusteellinen pohjatyö tuottaa kuitenkin tulosta, joten tästä on varsin hyvä jatkaa kesän treenejä kaikin puolin!

Tällä hetkellä olemme maalla juhannuksen vietossa ja Leia nauttii lomapäivistä, jotka ovat täynnä uimista, aamusta iltaan leikittäviä lapsia ja grillin vahtimista. Oikein mukavaa juhannuksen jatkoa kaikille! 

SBPKY:n paimennuspäivä

Viikko sitten, Leian 2-vuotis synttäriviikonloppuna osallistuimme yhdistyksen järjestämään paimennuspäivään Somerolla. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun Leia edes näki lampaita ja hiukan kauhunsekaisin tuntein mietinkin, että noinkohan määkiväiset saavat pitää persvillansa, kun joutuvat neitikoira samaan aitaukseen.

Kuva: Hanna Repokivi

Kuva: Hanna Repokivi

Leia oli hyvin kiinnostunut lampaista ja katselikin korvat höröllä aitauksen ulkopuolelta näitä uusia tuttavuuksia. Jokaiselle koirakolle oli varattu kolme treenikierrosta lampailla. Ensimmäisellä kierroksella menimme lammasaitaukseen niin, että Leia oli valjaissa ja pitkässä liinassa. Liinan avulla annettiin mahdollisuus lähestyä lampaita rauhallisesti ja maltilla sekä tarvittaessa saatiin toppuuteltua mikäli vauhtia meinasi tulla liikaa.

Kuva: Hanna Repokivi

Kuva: Hanna Repokivi

Koiraa liikutettiin lampaiden takana ja sen reaktoita seurattiin, jotta saatiin käsitystä miten koira suhtautui lampaisiin. Koiraa ei päästetty lampaiden lähettyville lainkaan kiihtyneessä mielentilassa ja samalla liinalla varmistettiin, että koira oppisi pitämään riittävää etäisyyttä lampaisiin. Ensimmäisellä kierroksella Leia kulki nätisti lampaiden perässä ja havaittavissa oli selvää syttymistä paimennukselle. 

Kuva: Hanna Repokivi

Kuva: Hanna Repokivi

Huomasin ensimmäisen kierroksen aikana melko nopeasti, että koiraan sai paremman tuntuman, kun liinan kiinnittikin pantaan, joten toisella kierroksella jätimme valjaat pois kokonaan. Toisella kierroksella koiraa jälleen aluksi kuljetettiin liinassa lampaiden takana. Kun koira näytti olevan hallinnassa, sopivan rauhallisessa mielentilassa ja osaavan pitää luontaista etäisyyttä lampaisiin, liinasta päästettin irti ja koira pääsi liikkumaan vapaammin. Kouluttajamme käskiessä päästämään liinasta irti oli ensimmäinen tunne kuitenkin itselläni se, että oletko nyt aivan varma?

Kuva: Hanna Repokivi

Kuva: Hanna Repokivi

Leia alkoi hyvin luontaisesti kiertämään lampaita ympäri ja pitämään niitä kasassa. Saimme tehtyä myös hienoja pysäytyksiä, joilla ympärijuoksemista katkottiin. Ympärijuokseminen ei siis sinäänsä ole toivottavaa, vaikka se onkin kuulemma erityisesti belgeillä varsin yleinen tapa. Aurauskepillä koiraa ohjataan ja sille näytetään lampaisiin pidettävää välimatkaa.

Kuva: Hanna Repokivi

Kuva: Hanna Repokivi

Kuva: Hanna Repokivi

Päivä oli kokonaisuudessaan todella hieno ja antoisa, ja opin jälleen Leiasta hyvin paljon. Mahtava ruoka ja erinomainen seura olivat vielä kaiken kruununa. Me tykättiin kovasti! Harmillista, että paimennusmahdollisuuksia ei täällä Keski-Suomessa juuri ole, joten tästä ei todennäköisesti mitään aktiiviharrastusta meille muodostu, mutta nyt jo odotan kovasti heinäkuun lopulla pidettävää Ketunpolun paimennuspäivää! Mielenkiintoista nähdä millaisia harjoituksia pääsemme silloin tekemään, kun edistyminen oli pelkän yhden päivän aikana todella suurta. Osaavien kouluttajien ohjauksessa täysin lammasummikoista koirista saatiin jo esiin hienoa paimennustaipumusta ja selkeää syttymistä paimentamiselle. 

Kuva: Hanna Repokivi

Kuva: Hanna Repokivi 

Kuva: Hanna Repokivi