torstai 30. lokakuuta 2014

Lahden tunnelmia

Vielä on hyvä fiilistellä viime viikonlopun huikeita tunnelmia. Emma Tuominen kuvasi myös meidän lapsukaisia Lahden pentunäyttelyssä kehän laidalta ja saikin napattua todella hienoja otoksia. Luvassa siis tällä kertaa vain kuvia, olkaa hyvät!









Still some photos from last weekend's puppy show in Lahti. Emma Tuominen took some really nice photos there, so for one more time, lets look back to that awesome day! 

maanantai 27. lokakuuta 2014

Lahti oli meille suosiollinen

Kuten otsikostakin on jo saatavilla vähän viitteitä, niin johan oli päivä ja kyllä kannatti lähteä! Aamulla lähdimme Sinin kanssa seitsemän aikaan ajamaan kohti Lahtea. Pentunäyttely oli onneksi huomattavasti vähäruuhkaisempi kuin kevään KV-näyttely, joten saimme ajaa suoraan hallin parkkipaikalle ja vieläpä mukavan lähelle hallin sisäänkäyntiä.

Kuva: Sanna Kivimäki
Kuva: Sanna Kivimäki
Pentuja oli ilmoitettuna Olli Kokkosen arvioitavaksi 16, joista 15 oli paikalla ja näistä 15 tervupennusta Ketunpolun kasvatteja oli 8. Yhtä urospentua lukuunottamatta, kaikki osallistujat olivat ikähaarukkaa 5-7 kuukautta vanhoja. Urosten kehässä kävi esiintymässä kuusi pikkukettua, upein tuloksin! Luokan voitti Leian velipoika Simba (Incredible Sky), 3. sija meni Raikulle (Just About Perfect) ja 4. sija Roihulle (Just Like A Fox). Urosten arvostelun päätteeksi oli vielä paras uros -kehä luokkavoittajien kesken, jonka Simba voitti ansaitusti!

Kuva: Sanna Kivimäki
Seuraavaksi olivat vuorossa narttupennut. Kaikki kuusi ilmoitettua narttua kisasivat samassa luokassa, joten kilpailua oli tiedossa.  Sini vei Leian kehään, minun jännittäessä kehän ulkopuolella. En olisi koskaan voinut uskoa miten jännittävää on seurata oman koiran arvostelua kehän ulkopuolelta, huh. Leia esiintyi todella kauniisti koko kehän ajan ja sehän palkittiin narttupentujen voitolla, kunniapalkinnon kera!

Kuva: Sanna Kivimäki
Kuva: Pia Lahtinen
Arvostelu olikin mitä miellyttävintä luettavaa, en olisi koskaan uskonut, että ensimmäinen arvostelu olisi voinut olla näin hieno: "Erittäin lupaava, erittäin hyvän tyyppinen nuori narttupentu, jolla on oikeat rungon mittasuhteet. Tasapainoisesti kulmautunut ja sopiva rungon vahvuus. Erinomainen ylälinja. Erinomainen ilme. Oikea korvien asento. Yhdensuuntaiset pään linjat. Erittäin hyvä maski ja kauniin muotoiset tummat silmät. Erinomainen turkin laatu. Varma ja rauhallinen käytös. Liikkuu tasapainoisesti."

Näin ollen rodun parhaan pennun tittelistä kisasivat Simba ja Leia. Simba voitti tällä kertaa, mutta luulenpa, että nämä sisarukset eivät kisanneet viimeistä kertaa toisiaan vastaan..

Kuva: Sanna Kivimäki
Lisäksi Ketunpolun kasvattajaryhmä palkittiin kunniapalkinnolla ja ROP-kasvattajana. Se kruunasi hienon ketunpoikien menestyksen.

Kuva: Sanna Kivimäki
Näin jäimme odottelemaan ryhmäkilpailuiden alkua. Leia ja Simba olivat lisäksi ilmoitettuna parikilpailuun. Ryhmäkilpailut alkoivatkin parikilpailulla ja jostain syystä apinaparin esitysvelvollisuus lankesi minulle. Katsojat saivat varmasti viihdettä ja sirkushuveja, kun belgisisarukset pistivät parastaan torpeedoidakseen esiintymisensä. Rotutuomarimme oli kuitenkin selvästi myyty upeiden pikkukettujen edessä ja näin saimme suureksi yllätyksekseni käydä kauhukaksikon kanssa pokaamassa BIS1 sijoituksen parikilpailussa. En olisi ikinä uskonut moisen olevan mahdollista!


Kuva: Sanna Kivimäki
Kuva: Sanna Kivimäki
Kuva: Sanna Kivimäki
Kuva: Sanna Kivimäki
Parikilpailun jälkeen Simba kävi vielä hakemassa RYP1-sijoituksen Even kanssa ja kasvattajaryhmämme eteni myös kuuden parhaan joukkoon kasvattajakilpailussa. Päivä oli kertakaikkisen upea, kaikki pikkuketut jaksoivat hienosti, vaikka näyttelyssä olemiselle kertyi mittaa kymmenen tuntia.


Finally it was time for the first official show. There were 15 puppies entered, 9 males and 6 females. Leia's brother Simba won males and Leia won females. Simba was chosen BOB and Leia was BOS. Our breeders group was BOB too! In group finals Leia and Simba became BIS1 brace, Simba was BIG1 and our breeders group was short listed among the best six groups. It was a totally great day!

tiistai 21. lokakuuta 2014

Näyttelydebyytti lähestyy, Lahti me tullaan!

Voi miten jännittävää! Sunnuntaina on se hetki, kun puolivuotias neitikoira pääsee tepastelemaan ensimmäistä kertaa elämässään oikeaan näyttelykehään, kun suuntaamme Lahden pentunäyttelyyn. Tervuja on ilmoitettuna Olli Kokkosen arvosteltavaksi 16 kappaletta, mikä oli paljon vähemmän kuin etukäteen odotin. Kevään aikana syntyi 17 tervu-pentuetta, joilla olisi ikänsä puolesta oikeus kilpailla Lahdessa. Kun vielä huomioidaan, että kyseisestä 16 ilmoitetusta, jopa 9 on Ketunpolun pikkukettua, on muiden kenneleiden kasvatteja ilmoitettuna todella vähän. Mutta parempi meille, sillä nythän on yli 50% todennäköisyys, että ROP-pentu tulee Ketunpolun kennelistä. Mikäli laskuni pitävät paikkaansa, meillä on myös ainoa kasvattajaryhmä tervuissa ilmoitettuna. Olen kärsinyt jännityksestä jo viime torstaista lähtien, kun numerolaput saapuivat postilla..



Viime sunnuntaina meillä oli K-S Belgien valokuvauspäivä. Alkujaan tarkoitus oli ottaa kauniita ruskakuvia ulkosalla, mutta luontoäiti päätti toisin tarjoilemalla sunnuntaipäiväksi myrskytuulta, kaatosadetta ja jäätävää lämpötilaa. Onneksi Tiina huolehti kotistudiossaan kaikkien halukkaiden kuvaamisesta ja julkaisi vieläpä parhaimmat otokset jo samana iltana meille. Kaikki tämän postauksen upeat studiokuvat ovat siis Tiina Karvosen ottamia.




Julkaistuani studiokuvat Facebookissani sain kommentteja Leian väristä ja havahduin itsekin tarkastelemaan sitä perusteellisemmin. Leiahan on rekisteröity hiekaksi ja näissä kuvissa väri on hiukan liioitellun lämmin, mutta kyllä sieltä karvasta täytyy kuitenkin melko hyvin punaista pigmenttiä löytyä, sillä turkki tuntuu menevän koko ajan punertavampaan suuntaan. Saa nähdä kuinka blondina pikkukoira pysyy tulevien karvanvaihtojen myötä.



Loppuun vielä meidän kaverikuva. Toivottavasti sunnuntaina hymyilyttäisi yhtä leveästi!


I'm already excited, because Leia is about to attend her first official puppy show on Sunday. There are 16 tervueren puppies registered and 9 of them are from the same breeder as Leia! So hopefully the odds will become reality and the BOB puppy will be one of Ketunpolun puppies.
Last Sunday it was time for the traditional autumn photo shoot day. We had planned a nice outside photo shoot, but the weather turned out to be horrible. Luckily our photographer Tiina Karvonen has a home studio, where she could take all the beautiful pictures. The pictures made me notice that Leia's color has been changing to a warmer tone. We'll see if she's going to be a blondie also in the future.

tiistai 14. lokakuuta 2014

Enemmän bileitä ja vähemmän treeniä

Leian ja minun arki-illat ovat kuluneet erinäisten koirakavereiden kanssa. Leia on päässyt leikkimään mm. Mairen, rhodesiankoira Yeron ja Ruuti-serkun kanssa. Viime viikonloppuna koirakavereihin liittyi kunnolla myös 17-viikkoinen suomenlapinkoiran pentu Koda, joka oli omistajiensa kanssa viettämässä viikonloppua luonamme perjantaista sunnuntaihin.


Alkuun Koda hiukan ujosteli Leiaa, mutta kunhan vieraskoreudet oli karisteltu alkoivat pennut leikkimään innolla. Sitä leikkiä jatkuikin vauhtitiimillä koko viikonlopun ajan, sisällä ja ulkona, yöllä ja päivällä. Välillä jouduimme laittamaan pennut jäähylle, jotta ne malttoivat hetken levätä ja nukkua.



Lauantaina vietimme iltapäivän mökillä, jossa lapset saivat riekkua sydämiensä kyllyydestä oikein luvan kanssa. Hikihän siinä juostessa tuli, joten Leia se päätti käydä pulikoimassa +10 asteisessa Päijänteessä. Kodakin uskaltautui kahlailemaan ja jopa pulahtamaan, hiukan vastentahtoisesti kylläkin, pudotessaan kiveltä järveen.





Eilen ajelimmekin Mänttään treenailemaan jälkeä ja toivottamaan Nallelle hyvää matkaa Puolaan. Leialla oli treeneissä elämänsä ylivoimaisesti haasteellisin jälki ajettavanaan. Se oli noin 50 metriä pitkä, kaartui vasemmalle, nakkia oli askelilla vain paikoitellen ja sitä vanhennettiin puoli tuntia. Aivan kunnialla emme kyseisestä koettelemuksesta selvinneet, kun neitikoira paineli aluksi menemään ylitsevuotavalla itsevarmuudella, mutta loppuun asti pääsimme ja Leia työskenteli hetkittäin jäljen aikana hyvinkin tarkasti. Sisukkuutta ei neidistä puutu, sen verran hyvin pikkukettu jaksoi nuuskutella vaikka hetkittäisiä miettimisen paikkoja jäljen varrelle mahtuikin.



Treenien jälkeen Piian tytöt ja Nalle, Leia sekä treeneissä mukana ollut Don pääsivät vielä juoksemaan. Kyllä siinä tanner tömisi, kun viisi aikuista ja kaksi belgipentua painelivat Gayda-galgon perässä metsässä. Eivätpä eksyneet hirvet tai muut villieläimet läheisyyteemme. Koko porukka kävi tietysti myös kahlailemassa viereisessä lammessa ja Leia tyylilleen uskollisena kunnolla uimassa. Leia ja Nalle pääsivät vielä Piian luona painimaan viimeistä kertaa. Hyvää matkaa Nalle Puolaan! Tänään meillä onkin ollut melkoisen väsynyt koira kotona, joka selvästi yrittää yhä toipua viikonlopun ja eilisen riennoista.


Our friends and their finnish lapphund puppy came to spend the weekend with us. The puppies became friends quickly and after that they played together the entire time. We took them to the summer cottage where they could ran around free. Apparently it was so hot that Leia decided to go and swim in the +10 degree warm lake. Crazy puppy. The puppies obviously had a blast together.
Yesterday we drove to Mänttä to see Nalle for the last time and to do some tracking. Leia had the hardest track so far, but she did okay after she understood not to be too self-confident and to start sniffing the ground properly. After that they played with Nalle probably for the last time ever. Good luck Nalle in Poland! Today we've had a tired dog at home, who's still trying to recover from everything that happened last weekend and yesterday.

maanantai 6. lokakuuta 2014

Ei arkea kummempaa

Arkea on tosiaan vietelty viime viikko, ilman ylimääräisiä aktiviteetteja. Ollaan ulkoiltu kovasti ja torstaina oltiin ekaa kertaa uuden treeniporukan kanssa reenailemassa. Näin ollen tarkoitus olisi jälleen tokoilla säännöllisesti vähintään kerran viikossa, mikä on varsin mukavaa!



Nämä kuvat ovat Anni Korhosen ottamia muutaman viikon takaisista yhteisöviestinnän fuksiaisista, jonne Leia pääsi hetkeksi turisteilemaan. On varsin helppoa ottaa koira mukaan, kun se liikkuu reippaasti paikassa kuin paikassa ja auliisti nytkin nökötti ihmisten rapsuteltavana. Uudet paikat ja tilanteet eivät jännitä tätä neitiä vaan sinne mennään minne ollaan menossakin häntä tötteröllä ja iloisesti heiluen. Kaupunkilaisena olo ei ole missään vaiheessa ollut ongelma ja sen vuoksi ei varmasti uusia asioita paljoa tarvitse ihmetelläkään, kun kaikkea uutta on tullut vastaan ensimmäisestä päivästä lähtien.



Lauantaina kävimme katsomassa aamulla agilitykisoja JAT:in hallilla ja pikkukoiralle tuli niin kova hinku päästä radalle myös rälläämään, että katselu täytyi kieltää lopuksi kokonaan. Onneksi hallilla oli reilusti tuttuja ja pentubailut saatiinkin pystyyn Mairen ja Kalle-malin kanssa. Lapsilla oli ratkiriemukasta, kun Kallen vetolelu otettiin käyttöön. Alla olevat kuvat ovat Maria Böhmin ottamia. Ainoastaan laekenois-pentu uupui näistä juhlista!





We haven't been doing anything special within the past week. Well, we did start in a new obedience training group and from now on we'll have obedience training at least once a week. We also went to the local agility hall to see a competition on Saturday morning. Leia saw some friends there and of course it turned out into a great puppy party. Only a laekenois puppy was missing from the gang!

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Peltobileet

Keljon Musti&Mirri -mätsärin jälkeen oli hyvä lähteä rallattelemaan koko porukan voimin läheiselle pellolle. Koko belgijengi kirmaili antaumuksella. Leia ennätti Veikan johdattamana kahlailemaan myös pellon viereisessä rapaojassa, luonnollisesti. Oli taas mukavan tuoksuinen pikkukoira kotimatkalla auton takakontissa. Se alkaa olla jo valitettavan tuttu tilanne..




Kun mukana on kolme aikuista belgiä, kolme pentua ja galgo lienee sanomattakin selvää, että siinä on hyvien bileiden ainekset. Illan sainkin viettää melko rauhallisissa tunnelmissa Leian nukkuessa. Meidän pitää ehtiä käymään Mäntässä vielä ennen Nallen lähtöä omistajansa luokse Puolaan, jotta "sisko ja veli" pääsevät rallattelemaan ja painimaan vielä viimeisen kerran yhdessä. Leian tempperamenttia tuntien tulevaisuudessa eivät urokset noin vain lähesty itsetietoista neitikoiraa.




Kyllä belgibileet on omaa luokkaansa verrattuna muun rotuisten kanssa leikkimiseen. Leia tapasi juuri 11-viikkoisen rhodesian ridgeback uroksen. Leikki kyllä sujui pentujen välillä oikein hyvin, sillä kovin radikaalia kokoeroa ei ollut, mutta kyllä sen huomaa, että leikki ja hauskuus nousee seuraavalle tasolle kun mukana menossa on "oman rotuiset kaverit". Jos Leialta kysyttäisiin, se haluaisi varmasti leikkiä vaikka joka päivä parhaan kaverinsa, gronttu-tyttö Mairen, kanssa.




After the last unofficial dog show we took the whole gang to party on a field. We had three adults, three puppies and a spanish galgo with us, so no wonder it turned out to a great party! It is funny how belgians obviously prefer the company of other belgians. For example Leia can play with puppies of other breeds, but she clearly has the most fun when she gets to run and play with her best friend groenendael girl Maire. When belgians are playing together it rises the amount of fun to a whole other level.