Voihan pentu, synny jo!

25 päivää laskettuun aikaan…

Kyllä ne päivät vain menee. Vaikka tällä hetkellä tuntuukin, että pentujen syntymään on vielä pieni ikuisuus. Kaikkea ihanaa tekisi jo mieli ostaa pennun varalle, hamstrata suorastaan, mutta ainakin vielä olen mieleni malttanut sen suhteen. Lupasin kyllä jo itselleni, että huhtikuun lopulla Lahden KV näyttelyssä saan tehdä ostoksia. Siihen mennessä pennut ovat jo syntyneet, joten tiedän melko varmaksi tuleeko meille pentua vai ei. Juuri eilen puhuin Sampon kanssa miten ikävältä tuntuu ajatus siitä, ettei pentua tulisikaan, kun siitä nyt on niin innoissaan..  Voin rehellisesti sanoa odottavani pentujen syntymää tällä hetkellä yhtä paljon, kuin pienenä odotin koko joulukuun jouluaattoa. Päivien määräkin täsmää lähes! Tiedän myös Sampon odottavan pennun tuloa kovasti. Optimistisia tietysti ollaan ja kuten ensimmäisessä postauksessakin kirjoitin, nyt ovat tilastot jo meidän puolella, että pentu saadaan. Koskaan ei kuitenkaan voi tietää miten synnytys menee ja mitä sieltä tulee. Juttelin eilen Piian kanssa ja kysyessäni äitikoiran vointia, kuului vain vastaus, että rouva voi erittäin paksusti! Piia tuumasikin, että pienoinen ihme on, mikäli  siellä vatsassa vain kolme pentua olisi kasvamassa. Sen takia olen kyllä erittäin toiveikas, että edes yksi tyttö syntyisi.

Onneksi tässä on ollut koiramaista menoa kerrakseen viime päivinä harhauttamassa ajatuksia varsinaisesta odotuksesta. Lauantaina juhlimme porukalla Ketunpolun Golden Queen ”Sennan” 1-v synttäreitä! Käytännössä tämä tarkoitti kakun syöntiä, Sennan ja sen äidin Sisun (Marmara Spice Ice) kanssa bailaamista ja odottavien äitien Näpsän ja Ellun (Ketunpolun Elizabeth) halailua. Meidän syönnin päälle koirat pääsi juoksemaan porukalla ja voi sitä vauhdin määrää. Senna tietysti bailasi, kuten asiaan kuuluu. Tässä muutamia kuvia lauantailta

Myös tuleva äiti Ellu

Näpsä ja Ellu

Hela hund karusellen!

Näpsä sanoo kukkuu

Sunnuntaina saimmekin jo aamusta mieluisan yökyläilijän taas, kun Ketunpolun Foxy Atunka ”Inka” saapui kaupunkilomailemaan meille pariksi päiväksi. Inkan kanssa käytiinkin sunnuntaina mökillä, jossa hovikuvaajan virkaa toimittava poikaystäväni intoutui ottamaan enemmänkin kuvia. Tuolloin ei sää ollut paras mahdollinen kuvaamiseen, mutta tietysti kuvat jäivät ottamatta kahdelta seuraavalta päivältä, kun aurinko paistoi siniseltä taivaalta päivät läpensä. Onneksi kuitenkin jotain todisteita Inkan vierailusta jäi.

Mitäs me

Inkasta oli ihanaa juosta

Väillä täytyi tietysti vähän halia

jotta jaksoi taas kirmailla!

me taas :)

Olemme parhaillaan ajamassa Sampon kanssa kohti Ukkohallaa, jossa meitä on vastassa omistajiensa lisäksi noin puolivuotias tolleri-uros Luka. Ainakin tammikuulla Luka jaksoi sekä ihastuttaa että vihastuttaa, katsotaan mikä on tilanne nyt.

I’m soooo looking foreward to the puppies birth. Still 25 days to go. I would want to buy already all kinds of things for the puppy, but told myself that I needed to wait till the birth, so that we know for sure if a puppy is coming to us or not. Luckily we’ve had a lot dog activities within the past week to keep me distracted. On Saturday we celebrated Senna’s first birthday and Piia came with her pack too. On Sunday a nice and sweet guest called Inka came to spend a few days with us, while her owners were out of town.

Yhdistelmä pennun takana

28 päivää laskettuun aikaan...

Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, tämä toivon mukaan tuleva pentuni on itselleni tärkeästä ja merkityksellisestä yhdistelmästä. Tarkoituksenani on avata 15 vuotista belgihistoriaani tarkemmin tulevissa postauksissa, joten hyppään tällä kertaa "vain" viisi vuotta taaksepäin. Tarkalleen ottaen kaikki alkoi 20. maaliskuuta vuonna 2009..

Tuona kyseisenä päivänä, minulle kovin rakas narttu Mustantuiskun Wanilla Twist "Viira" pyöräytti  maailmaan prinsessatrion sekä yhden pikkuprinssin prinsessasiskojaan paimentamaan. Kyseessä Ketunpolun kennelin W-pentue, jossa isänä on myös itselleni erittäin tärkeä uros Pjotr Deabei "Bono". Samaan aikaan mukana menossa temmelsivät myös muutamaa päivää vanhemmat C-pennut. Kävin katsomassa pentuja, kun ne olivat kuusiviikkoisia ja voi niitä pentukarkeloita! Muistan tuolloin miettineeni erittäin huvittuneena, millaista pyörremyrskyä mahtaakaan taloudenpito olla, kun jaloissa ei ole pyörimässä vain yksi, vaan kaksi pentuetta. Mikä käytännössä tarkoitti 11 pentua.

Viira ja Bono Varkauden kr näyttelyssä toukokuussa 2009

Tuosta W-pentueesta Piia päätti jättää itselleen tyttöpennun, "reppanan", jota maailman meno inhotti ja muiden pentujen touhut lähinnä ällöttivät. Tuosta pennusta kasvoi ihana Ketunpolun Wanilla Sky "Näpsä", kauneudestaan erittäin tietoinen prinsessa. Näpsä on ollut melkoinen näyttelymenestyjä jo pienestä pitäen ja olenkin saanut ilokseni toimia Näpsän luottohandlerina alusta asti.

Näpsä Kajaani kv:ssa 2011 ROP, RYP1 & BIS3

Piian valinta Näpsän ensimmäiseksi sulhoksi oli komea ja miellyttäväluonteinen herrasmies Figaron Orpehus "Jaro". Tutustuin Jaroon ensimmäisen kerran Ranskan erikoisnäyttelyssä 2012 ja se jäi jo silloin mieleeni. Joten, kun Piia alkoi puhua Jaron käyttämisestä Näpsälle, hiipi mieleeni kytevä ajatus.. Onnekseni Piia päätti, että astutus tapahtuisi vasta tänä vuonna, mikä sopi minulle enemmän kuin hyvin.   Viime kesänä ajatus pennusta kyseisestä yhdistelmästä tuli mieleen useammin ja useammin. Syyskuun tullessa, olin päätökseni jo tehnyt ja tiesin sen olevan menoa nyt. Monille ei varmasti tule suurenakaan yllätyksenä mistä kennelistä pentuni tulee, olenhan aina ollut team Ketunpolun!

Tuleva isäkoira Figaron Orpheus "Jaro"

Joulukuussa messarin aikaan Näpsä alkoi pudottaa karvaa, mikä tarkoitti vain yhtä asiaa: juoksut ovat tuloillansa! Niitä juoksuja Näpsä päätti kuitenkin pihtailla helmikuulle asti, mikä meinasi viedä odottavat osapuolet, allekirjoittaneen mukaan lukien, jo lievän hermoromahduksen partaalle. Mutta niin ne vain alkoivat, ikuisuudelta tuntuneen odotuksen jälkeen, joten helmikuun 18. sekä 19. päivä ajelimme Piian ja Näpsän kanssa Jaroa tapaamaan. Molempina päivinä asutukset sujuivat todella hyvin, mikä oli ensimmäinen hyvä merkki.

Näpsä & Jaro

Näpsä ultrattiin ensimmäisen kerran 14. maaliskuuta, kun aikaa ensimmäisestä astutuksesta oli kulunut 24 vuorokautta. Tuolloin ei vielä näkynyt mitään ja hetkellisesti ehdin jo huolestua, ettei pentuja tule ollenkaan. Onneksi viikkoa myöhemmin vauvoja näkyi kuitenkin jo useampi ja raskaus todella varmistui! Tässä kohtaa voinen kehua olleeni ilmeisen hyvä tsemppari, kun astutusreissuilla olimme.  Olen todella innoissani tästä yhdistelmästä ja toivon enemmän kuin mitään muuta, että sopiva tyttöpentu syntyy. Tältä odottava äiti näytti lauantaina 22. maaliskuuta, kun ensimmäisestä astutuksesta on kulunut 32 päivää..

Näpsä 22.3.2014

Tähän loppuun vielä pentuemainos kyseisestä yhdistelmästä. Ketunpolun kenneliin on tulossa myös toinen pentue samoihin aikoihin. Todennäköistä on, ettei pennuilla tule olemaan kuin muutaman päivän ikäero. Tällä kertaa olen kuitenkin löytänyt itseni tilanteesta, jossa lupaan olla hoitamassa pentuja vähän väliä?! Uutta pyörremyrskyä odotellessa.. Kuukauden kuluttua nähdään montako pentua on yhteensä pyörremyrskyn virkaa toimittamassa. Lisätietoja molemmista yhdistelmistä ja Ketunpolun kennelistä löytyy osoitteesta www.ketunpolun.com 

So hopefully my puppy will be born out of Figaron Orpheus "Jaro" and Ketunpolun Wanilla Sky "Näpsä". I've known Näpsä since she was born five years ago and her parents (Pjotr Deabei x Mustantuiskun Wanilla Twist) are very important dogs for me. I've been Näpsä's show handler from the beginning and she has been quite a successful show Tervueren in Finland. Jaro is a masculine and beautiful male with lovely character, a true gentleman. That is why I got so interested of this combination in the first place. The count is on, there is now approximately 28 days till the due day.. Ketunpolun kennel will have also another litter at the same time, we'll see how many pups there will be all together!

Tästä se alkaa..

Pitkän tuumailun jälkeen, tein päätöksen palata takaisin blogikirjoittelun pariin. Tähän mennessä ensimmäinen ja viimeinen blogini pysyi hengissä viiden kuukauden ajan keväällä 2011, kun opiskelin ja asuin Sveitsissä. Huomasin tuolloin, että kun oli ns. erityinen tilanne mistä kirjoittaa, kirjoittelin mielelläni kuulumisiani ja kokemuksiani ylös. Kotiin palattuani koin, ettei minusta ollut pitämään blogia, kun mitään ihmeellistä aihetta ei ollut. Blogihiljaisuutta kestikin lähes kolme vuotta, odotellessani riittävän mielenkiintoisen ja mielekkään aiheen löytymistä. Tästä pääsemmekin viime syyskuuhun, jolloin vihdoin tein päätöksen ja uusi aihe blogillekin löytyi. 

Kuten blogin kuvauksessakin lukee, olen pitkän linjan koiraton koiraharrastaja. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että ystävieni ja tuttavieni eri rotuiset koirat ovat olleet aina todella merkittävässä osassa elämässäni, mutta omaa koiraa minulla ei ole koskaan ollut. Näin ollen kaikki koirakokemukseni ovat tulleet kodin ulkopuolelta. Ensimmäinen belgi tassutteli elämääni kesällä -99. Koiranäyttelyitä olen kiertänyt aktiivisesti jo vuodesta 2002 ja useille belgi-ihmiselle olenkin tuttu naama näyttelykehistä, mutta mennään siihen aiheeseen tarkemmin tulevissa postauksissa. Kerron kuitenkin nyt lyhyesti millainen on pentutilanteeni tällä hetkellä ja miten tähän on tultu..

Viime kesänä aloin viimein vakavissani kypsytellä ajatusta koiran omistamisesta. Elämäntilanne oli menossa kovaa kyytiä siihen suuntaan, että aikaa ja muita resursseja todella olisi pennun ottamiselle. Poikaystävä näytti myös vihreää valoa asialle välittömästi, joten niin päätös tehtiin: koira tulisi taloon, kunhan sopiva pentu vain löytyy! Kiinnostava ja itselleni myös merkityksellisessä asemassa oleva yhdistelmä oli tiedossa alusta asti, ja se olikin iso myötävaikuttaja päätöksen teolle. Tällä hetkellä tilanne on se, että narttu on astutettu helmikuussa ja perjantaina 21.3. ultrattu kantavaksi. Vatsassa näkyi varmasti ainakin kolme pentua, mutta mahdollisuus on jopa viiteen pentuun. Voi sitä ilon ja riemunkiljahdusten määrää, kun varmuus raskaudesta tuli. Poikaystävälle kuitenkin totesin, että ei tässä vielä mitään voi täysin varmaksi sanoa, mutta nyt ovat tilastot jo meidän puolellamme, että kesäkuussa meidän talouteen saapuu pieni punainen neitikoira. Peukut pystyssä pentujen syntymää odotellessa..

Kuvassa allekirjoittanut ja tuleva äitikoira Ranskan erikoisnäyttelyssä elokuussa 2012

Blogia on tarkoitus kirjoitella tästä eteenpäin aktiivisen epäaktiivisesti eli toisin sanoen päivityksiä tulee, kunhan inspiraatio iskee ja kirjoitettavaa on. Pääasiallisena aiheena on ja tulee myös olemaan, uskokaa tai älkää, belgianpaimenkoirat ja pennun odotus. Ulkoasu on täysin alkutekijöissään, se toivottavasti muotoutuu muuksi, kunhan keksin ensin itse mitä siltä haluan. Älkää siis ihmetelkö, mikäli blogi muuttaa muotoaan useamman kerran tulevien viikkojen aikana, kunnes mieluinen ulkoasu löytyy. 

Loppuun vielä kuva tältä päivältä. Pääsin tänään kuukauden tauon jälkeen halailemaan tulevaa äitikoiraa. Yritin kovasti kertoa sille, että yksi sellainen ihana tyttöpentu meille, kiitos. Huhtikuussa nähdään, ottiko Näpsä asista koppia vai ei!

Minä&Näpsä

This blog tells about Belgian shepherds and my life, as I am currently waiting for my Belgian Tervueren puppy to be born and to become our family member. I hope to include a short summary to every blog post in English, so that my foreign friends can also be part of this. The first Tervueren came into my life in 1999 and ever since I've been a passionate Belgian shepherd person, but I've never had a dog of my own. Last autumn, in 2013, I finally made the decision that a puppy would be more than welcome to be part of my life. Yesterday the ultra confirmed the pregnancy and showed that there will be at least three pups, possibly even more. Hopefully, in April a beautiful girl puppy will be born and in June I will get my first dog, after fifteen years of dreaming. So far, it has been very exciting, but we'll just have to wait and see how it goes! In the pictures you'll find me and the mom-to-be Näpsä.