Hyvää uutta vuotta 2015!

Kuva: Pilvi Putaansuu

Vauhdikasta uutta vuotta itse kullekin! Leiakin toivotti Gayda-ystävälle hyvää uutta vuotta suukoin. Vielä ei ole reaktioita raketteihin tullut, vaikka jokunen pommituksen ääni kuuluikin äsken, kun olimme koirapuistossa vielä ulkoilemassa. Toivotaan, että tilanne säilyykin yhtä rennosti ja rauhallisin mielin.

Me toivomme ensi vuodelle terveyttä, iloa, hauskanpitoa, hyviä treenejä, onnistumisia, mukavia näyttelytuloksia sekä ennen kaikkea ihanaa yhdessä oloa. Muistetaan nauttia yhteisistä hetkistä!

Happy New Year everybody! In the picture Leia is giving new year's kiss to her friend Gayda. She hasn't had any reaction to fireworks so far, hopefully the evening will continue as calmly and peacefully. Our wishes for next year include good health, joy, fun, good training sessions, nice show results and most of all having wonderful time together. Lets remember to enjoy those moments!

Joulun jälkeiset kinkun sulatukset

Eilen ulkoilutin Leian lisäksi myös kameraa varsin mukavassa säässä ja maisemissa. Vietimme loppuviikon Kouvolan suunnalla ja sieltä löytyikin varsin mukavia ulkoilureittejä. Auringon sarastaessa ja pienessä pakkaskelissä suuntasimme läheiselle metsätielle ja hakkuualueelle seikkailemaan.

Lunta oli juuri sopivasti, me kaksijalkaiset pääsimme liikkumaan suhteellisen vaivattomasti, mutta pienempi nelijalkainen sai hypellä välillä ihan tosissaan päästäkseen hangessa eteenpäin. Mikäs sen parempi tapa väsyttää neitikoira.

Leia lempipuuhissaan, riitelemässä itseään suuremman kepin kanssa.

Mikä takakeno?

Huomenna palataamme arkeen ja alamme valmistautua Leian ensimmäiseen uuteen vuoteen. Mielenkiinnolla odotan miten Leia reagoi ilotulitteisiin, joita joutuu kuuntelemaan nyt ensimmäistä kertaa elämässään. Toivottavasti yhtä hienosti kuin ukkoseenkin eli ottamalla rennosti!

Some photos from yesterday. Nice view, nice weather and best company. It was a great way to spend an afternoon. Now we are back home and preparing for Leia's first new years eve. Hopefully she won't be afraid of the fireworks. Well we'll see in a couple of days. 

Ihanan koiramainen jouluaaton aatto

Tiistaina 23. päivä suuntasimme Leian kanssa auton nokan kohti Pohjanmaata, joulun viettoa ja sukulointiurakkaa. Vietimme ensimmäisen päivän minun serkkuni ja Leian serkkukoiran Ruutin luona. Ohjelmassa oli ulkoilua ihanassa pakkassäässä, herkullista syömistä ja mukavaa yhdessäoloa.

Serkukset Leia ja Ruuti nauttivat täysin rinnoin ulkona remuamisesta rapsakassa -15 asteen pakkasessa. Ei ehtinyt belgikoiria palelemaan, kun vauhtia riitti jatkuvasti ja pohjavillaa tuntuu molemmilla olevan vähintäänkin riittävästi.

Yritin ottaa vielä pihassa näistä kahdesta tyylikkäitä kuvia, mutta siinä olikin haastetta kerrakseen, joten lopputuloskin jäi sen mukaiseksi eli suhteellisen köyhäksi.

Ihana päivä mitä parhaimmassa seurassa, joten mitä muuta voisi toivoakaan. Lopputulemana hyvin väsynyt pieni koira, joka oli antanut kaikkensa sukuloidessaan ja ulkoillessaan kolme tuntia hangessa!

On Tuesday we drove with Leia to Ostrobothnia, to spend the Christmas there and spend time with my relatives. Our first stop was at my cousin and her family. They own Leia's cousin Ruuti. The kids had a blast running for over three hours in the snow, even though it was -15 degrees cold outside. Luckily both of them have a huge winter coat on, so they didn't even mind the freezing weather. We had a wonderful day there and everybody seemed more than happy how the day turned out.

Hyvää joulua!

Hyvää joulua kaikille! Me suunnataan huomenna pohjanmaalle ja palaamme jälleen blogin ääreen loppuviikosta.

ps. Poro ei ollut oikein tyytyväinen sarviinsa, mutta onneksi nakkien avulla nekin saatiin pysymään päässä edes hetkittäin!

Merry Christmas everybody! We are driving tomorrow to my hometown for Christmas. Hopefully I'll have time to post again by the end of the week. Ps. the reindeer in the picture wasn't too happy with her antlers but with a little help of sausage we managed to get a picture to our Christmas card!

Uuden kameran testailuja

Sain syntymäpäivälahjaksi uuden kameran ja tarkalleen ottaen ensimmäisen järjestelmäkamerani, Canon EOS M:n. Pienikokoinen ja näppärän tuntuinen järkkäri, jonka tärkein tehtävä on tuottaa kuvia tietysti tänne.

Viikko sitten saimme Jyväskylään mitä ilmeisimminkin pysyvän lumen. Vihdoin oli myös viikonloppu ilman suunnitelmia, joten suuntasimme sunnuntaina mökille paistamaan makkaraa ja samalla sain oivan tilaisuuden harjoitella uuden kameran käyttöä.

Leia nauttii lumesta täysin rinnoin. Leiasta on ihanaa ottaa spurtteja ja työntää kuono samalla lumeen, ja tietysti kirmailla samalla lunta haukkaillen. Pikkukoira ottaakin kaiken irti ensimmäisestä talvestaan eikä näytä olevan ollenkaan harmissaan tuosta valkoisesta ihanuudesta, joka nyt peittää maan, päinvastoin.

Mitään kovin ihmeellistä ei olla ehditty tekemään, iltaisin ollaan vain ulkoiltu eri koirakavereiden kanssa ja nautittu talven alkamisesta. Ihanaa, kun koira ei ole enää nenäänsä ja korviaan myöten ravassa ja kurassa ulkoa tultaessa eikä kotona tarvitse kahlata jatkuvasti hiekassa. Talvi ja lumi siis kelpaavat myös enemmän kuin hyvin minulle!

I got a new camera for my birthday, Canon EOS M. These pictures are from last Sunday, when we went to the summer cottage for a couple of hours. Leia loves snow and she really enjoys playing outside now. It's so nice that winter is here and all the rain and mud is gone. I think that we both are really happy that we finally have snow and more keeps coming!

Kiitollinen vuodesta 2014, katsaus vuoteen 2015

Vuosi 2014 jää muistoihin vuotena, jolloin vihdoin ja viimein 15 vuoden odotuksen jälkeen sain oman ensimmäisen nelijalkaisen karvapalleroni. Leia onkin ehtinyt kuluneen kahdeksan kuukauden aikana mullistaa elämäni yhden jos toisenkin kerran, joten tuskin maltan odottaa mitä kaikkea ensi vuosi tuo tullessaan.

Miltä vuosi 2015 tulee näyttämään oletettavasti? Näyttelykausi alkaa osaltamme jo 11. tammikuuta, kun Leia osallistuu viimeistä kertaa pentuluokkaan Lahden ryhmänäyttelyssä. Junioriluokkaan Leia pääsee puolestaan ensimmäisen kerran maaliskuun 7. ja 8. päivä Vilnassa, Liettuassa! Olemme lähdössä ensimmäiselle yhteiselle ulkomaanmatkallemme, kun suuntaamme Piian kanssa Liettuan Voittajaan. Maaliskuun lopulla osallistumme myös Lahden kansainväliseen näyttelyyn, jonka jälkeen kierrämme epäsäännöllisen säännöllisesti erinäisiä näyttelyitä kevään ja kesän aikana. Olisihan se todella hienoa, jos Leia saisi kesän aikana esimerkiksi ensimmäisen sertinsä kerättyä. Tarkempia tavoitteita en aseta näyttelyiden suhteen, vaan otamme kaiken avoimin mielin vastaan! Leian kehäkäyttäytyminen on ollut erinomaista kaikissa pentunäyttelyissä, joten toivotaan, että se säilyy yhtä hyvänä myös ensi vuonna.

Tottistreenejä jatkamme KS-belgien hallivuorolla maaliskuulle asti ja lisäksi tammi-helmikuussa yksityisvuorolla, jonne olemme ilmoittautuneet. Kevättä, sulaa maata ja jälkikautta odotellessa. Kesän aikana saamme toivottavasti treenattua lisää hyviä pohjia niin tottikseen kuin jäljen ajoonkin. Keppi-ilmaisua voisi myös alkaa harjoittelemaan ja esineruudun perusteita. Katsotaan, mihin kaikkeen rahkeemme ja intomme riittää!

Tältä näyttää lyhykäisyydessään ensi vuotemme suunnitelmat, katsotaan kuinka moni asia toteutuu ja kuinka moni jää toteutumatta. Leian pikkupentuaika alkaa olla virallisesti ohi, joten jännittävää nähdä mitä saamme aikaiseksi treenaamisen suhteen ensi vuonna. Pieni palveluskoira odottaa oletettavasti myös innolla jo sitä, että pääsee jälleen tositoimiin metsään.

Voittaja 2014

Niin päättyi meidän ensimmäinen, melko vajaavainen kylläkin, näyttelyvuosi Leian kanssa sunnuntain Voittaja 2014 -tapahtumaan. Aamulla kellon herättäessä 03.30 ei naurattanut edes alahampaita, mutta ei auttanut kuin kerätä tavarat kasaan ja ottaan suunnaksi Helsinki. Olimmekin perillä jo hyvissä ajoin puoli kahdeksan aikaan ja ihmetys oli suuri, kun saimme ilman ruuhkan tietämystäkään ajaa suoraan parkkiin ja kävellä ilman jonoja sisään rokotusten tarkastukseen. 

Kuva: Dina Johansson

Pentuja oli ilmoitettuna 7 - 2 urosta ja 5 narttua. Uroksissa Leian ihana velipoika Simba voitti kilpakumppaninsa kp:n kera, joten jälleen jännitys hiipi mieleeni, olisiko rop-kehässä mahdollisesti sisarukset jälleen vastakkain. Nartut olivat hyvätasoisia ja mukana olikin jo entuudestaan tuttuja pentuja. Niin vain Leia kuitenkin kopattiin yksilöarvostelun jälkeen suoraan ensimmäiseksi ja narttupentujen voitto oli jälleen meidän!

Kuva: Dina Johansson

Kuva: Dina Johansson

Näin ollen Leia ja Simba pääsivät jo toista kertaa kisaamaan toisiaan vastaan rop-kehässä. Niin vain tuomari ojensi ROP-ruusukkeen Leian esittäjälle Emmalle ja Leian toinen pentu-rop oli saavutettu. Mikäpä sen parempi paikka kuin Helsingin Voittaja -näyttely. Arvostelukin oli jälleen erittäin mukavaa luettavaa: "7 kk. Hyvässä lihaskunnossa oleva. Ryhdikäs. OK mittasuhteet. Kaunispiirteinen lupaava pää. Hyvin asettuneet korvat. Hieman pyöreät tummat silmät. Kaunis kaula. Erinomainen rintakehä ja eturinta. Hyvä karva, maski ja häntä. Tasapainoiset kulmaukset. Kevyet liikkeet." tuomarina toimi Juha Putkonen.

Tässä vielä viralliset voittokuvat, jotka ovat kylläkin kotona otettuja, kun sunnuntaina loppupäivä vierähti hyvin tiiviisti aikuisten belgien kehällä.

Meidän näyttelyvuosi 2014 oli tosiaan tässä, kolme pentunäyttelyä ehdimme kiertää ja tulokset ovat erittäin mieltä lämmittävät. Ensimmäisessä näyttelyssään Leia oli VSP-pentu ja BIS1-pari Simban kanssa. Toisessa pentunäyttelyssä Leia oli ROP-pentu ja RYP4 ja nyt kolmannessa jälleen ROP-pentu. Ensi vuoden maaliskuussa korkkaamme viralliset kehät, kun Leia siirtyy kisaamaan juniori-luokassa ja sertijahti alkaa. Tämä vuosi oli jo täysin odotukset ylittävä, joten tuskin maltan odottaa mihin ensi vuonna pääsemmekään!

Yllä olevissa kuvissa Leia on vuoden 2014 näyttelysaaliinsa kera. Äitinsä tassunjälkiä pikkuneiti näyttää kulkevan, sen verran vakuuttava on aloitus ollut. Suunnattoman kiitollinen saa kyllä olla tästä kaikki odotukset ylittäneestä pienestä eläimestä, joka jaksaa ilostuttaa ja vihastuttaa joka ikinen päivä, en olisi parempaa pentua osannut toivoakaan!

Last Sunday Leia attended her third show in Helsinki. 7 puppies was entered, 2 males and 5 females. I was really nervous, because all female puppies were nice. Luckily the judge liked Leia a lot and she was placed first of the female puppies. So yet again she was competing for best of breed against her brother Simba, who won the male puppies. The judge chose Leia as the best of breed puppy! I was so happy. This fall she attended only three shows, but the results are unbelievable ! Once BOS, two times BOB, BIG4 and BIS-brace with Simba. I'm totally amazed and looking forward to March when Leia will attend junior class for the first time! I couldn't be happier that this amazing puppy is mine.

Marraskuun hiljaiseloa

Hiljaista on ollut ja syynä siihen on totaalinen tekemättömyys. Ollaan treenailtu noin kerta viikkoon omatoimisesti tottista ja joka toinen lauantai K-S Belgien hallivuorolla. Sen lisäksi ollaan treffailtu koirakavereita ja ulkoiltu. On vaan niin kurjaa, kun arki-illat on täysin pimeitä, niin ei tarvitse uusista kuvista haaveillakaan.

Sunnuntaina oli onneksi vihdoin hiukan aurinkoisempi päivä ja me rynnättiin, monen muun tavoin, Laajavuoren luontopolulle ulkoilemaan. Onneksi suurimmaksi osaksi neitikoira pääsi kirmailemaan vapaana.

Samalla Sampo sai napattua myös epävirallisen 7 kuukauden ikä -kuvan. Toivottavasti joku napsii lisää kuvia Leiasta sunnuntaina, kun suuntaamme Voittaja-näyttelyyn Helsinkiin. 7 pentua on ilmoitettuna, joista 3 on Ketunpolun kasvatteja. Jännittävää nähdä miten Leia pärjää tällä kertaa! Harmikseni pennuille tuli tuomarimuutos, mutta onneksi kyseessä pitäisi olla ihan mukava ja asiantunteva herra, vaikkei erikoistuomari olekaan.

Olen miettinyt jo ensi vuoden näyttelykalenteriakin ja vaikka aluksi ajattelin, ettemme kierrä paljoa, niin katsotaan nyt mikä on ensi vuoden joulukuussa lopullinen saldo. Kaksi ulkomaanreissua on suunnitelmissa ainakin kaikkien Suomi-näyttelyiden lisäksi. Mukavaahan se on kiertää, kun koira pitää näyttelyssäolosta ja tuomarit ovat pitäneet ainakin tähän asti koirasta!