Touhun viikko

Meillä oli kyllä niin vauhdikas viime viikko, että heikompia olisi hirvittänyt. Oltiin Leian kanssa ihan kaksin, kun Sampo oli viettämässä ansaittua kesälomaviikkoa pohjoisessa. Maanantaina meillä alkoi vihdoin ohjatut pentutottistelut. Leia yllätti oikein positiivisesti keskittymällä hyvin koko treenien ajan. Tekeminen oli reipasta, iloista ja motivoitunutta, joten omistaja sai olla varsin tyytyväinen. Saatiin kehuja siitä, miten hyvin oltiin jo treenailtu ikään suhteutettuna ja varsin hyviä vinkkejä miten jatkaa eteenpäin!

Tiistaina ja keskiviikkona käytiin uimassa, kun helteet iski oikein kunnolla tänne Keski-Suomeen. Keskiviikkoiltana Leia tapasi toista kertaa Mairen (Killer Queen z'Kovarny) ja nyt tyttöjen kemiat kohtasivat välittömästi. Tunnin verran olikin melkoista menoa ja meininkiä, kun iso musta juoksi rantavedessä edellä ja pikkublondi tuli perässä niin kovaa kuin kintuistaan pääsi. Isänsä tyttärenä Leia menee jo varsin sujuvasti vedessä, ei haittaa vaikka välillä kävisi vähän uppeluksissakin, kunhan bileet jatkuu.

Torstaina käytiin illalla kyläilemässä ja perjantaina ajamassa vähän jälkeä heti aamusta. Tällä kertaa tein alkuun noin 1x1 metrin kokoisen ruudun, johon laitoin kuivaa nappulaa. Ruutua seurasi makkaralla kyllästetty kolmio, jonka sivut olivat noin puolen metrin mittaisia ja josta lähti kymmenen askeleen suora. Tämä sen vuoksi, että halusin nähdä kuinka Leia reagoi kolmion muotoon ja käyttäytyy siellä. Mutta jälleen neitikoira yllätti loistosuorituksellaan! Ruutu oli jo aivan perushommia, välillä käytiin nuuskaisemassa reunojen yli, ettei siellä ole mitään ja äkkiä käännös takaisin ruutuun sisälle. Kolmiolle tultaessa ohjasin Leian alareunan keskikohdan paikkeille, josta neiti nappasikin hajun välittömästi. Siitä Leia itse eteni suoraan kolmion oikeaan reunaan ja reunan myötäisesti kärkeen, josta se siirtyi automaattisesti varsinaiselle jäljelle ja jäljesti tehokkaasti loppupalkalle. Eli kerrasta meni oikein kolmion kanssakin. Liekö onnistumisen syynä alottelijantuuri vai varsin pätevän palveluskoiranalun huikea työskentelytaito. No meille kelpaa kumpi tahansa, kun näin hienoja onnistumisia tulee näin pian!

Lauantaina pakkasin aamusta koiran ja tavarat autoon, suuntana meillä oli Saarijärven KR näyttely. Halusin ottaa Leian mukaan näyttelypaikalle, sillä ulkonäyttelyt ovat kaikista mukavin tapa tutustua näyttelyissä oloon, verrattuna ahtaat, ruuhkaiset ja kaikuvat sisänäyttelyt erilaisissa halleissa. Leia kulki näyttelypaikalla häntä tötteröllä eikä jännittänyt ollenkaan ohi meneviä koiria tai ihmisiä. Belgiporukkaa pääsi onneksi suukottelemaan ja halailemaan ennen kehän alkua, jonka jälkeen neiti viihtyikin varsin hienosti pari tuntia kevythäkissään (ensimmäistä kertaa ikinä!), josta oli oikein hyvä katsella näyttelyn tapahtumia. Belgikehän jälkeen otimme suunnan Mänttään, jossa olimme viikonloppuvieraina muistelemassa laumaelämän abc:tä. Veimme heti koko porukan uimaan ja Leia uikin pitkän lenkin muun lauman mukana, kuin se olisi täysin normaalia. Leia ja Nalle leikkivät aivan koko päivän sekä illan, joten ei ollut yllätys, että yöllä uni maistui, vaikka olimmekin "vieraassa paikassa". Leia nukkui yhtäjaksoisesti yhdeksän tuntia, mikä on täysin ennenkuulumatonta toimintaa ja puhdasta luksusta minulle!

Sunnuntaina Leian velipoika Hugo saapui myös Mänttään kyläilemään. Hugon omistaja Sara Koivuniemi on ottanut kaikki tässä postauksessa olevat upeat kuvat. Kiitos Sara vielä niistä! Porukka pääsi aluksi uimaan ja sen jälkeen pihalle rymyämään. Leia oli selkeästi vielä kovin väsynyt lauantaista, eikä se ollut kovinkaan innokas leikkiään muiden kanssa, lähinnä vain pötkötteli varjossa tuolin alla. Kuvaaminen oli toki huomattavasti helpompaa, kun pennut olivat väsyneitä leikkimisestä. Tosin kyllä siinä ihan tarpeeksi haasteita riitti kuitenkin. Ihania ja onnistuneita kuvia saatiin kuitenkin jokaisesta sekä sisaruspotretti Leiasta ja Hugosta sekä triopotretti Hugosta, Leiasta ja Nallesta. Melkoisen väsyneen koiraraadon kanssa kotiuduimme alkuillasta ja jälleen pikkuneiti veti sikeitä koko illan ja yön.

Nyt alkoi viimeinen lomaviikko, joten saa nähdä mitä tällä viikolla vielä keretään puuhastelemaan. Tänään on luvassa ainakin taas tottistreenit! Toivottavasti tuo sää vain alkaisi pikkuhiljaa vähän viilenemään.. Ei ole helppoa pennulle tällaiset kelit, kun öisinkin tarvitsee hikoilla.


Oh what a week, we were so busy every day! On Monday our puppy obedience group started. I was happily surprised how Leia managed to stay focused and work efficiently the entire time. We got some good feedback of the things we've trained already and some excellent tips how to continue with our obedience training. On Tuesday and Wednesday the hot wether really came and Leia was swimming a lot. She also got to play with a groenendael girl called Maire for the second time and this time they played really nicely together. On Friday we did some tracking again and Leia did excellent job. She was motivated and enthusiastic and figuring things out on her own. On Saturday I took her with me to a dog show. She was brave and didn't mind all the people and dogs around her. After the show we drove to Piia's place to spend the weekend with them. It was good to remind Leia how to behave in a pack. She played with Nalle all day and evening so no wonder she was exhausted when we went to bed. She slept for nine hours which is something I've never seen before. Pure luxury for me though. On Sunday Leia's brother Hugo (Ice Breaker) came to visit us too with his owners. His owner Sara took all these wonderful pictures of the puppies. We had a really nice day together and in the evening I came home with a super tired puppy, who slept again all evening and night!

Prinsessa Leia 12 viikkoa

Niin vain perjantaina Leialle tuli ikää täydet 12 viikkoa. Viikonloppu meni kaiken kaikkiaan melko rauhallisissa merkeissä, sillä taas on ollut melkoisen kuumaa. Helteen vaikutus näkyy siinä, että Leia ei viihdy päivisin ulkona kovinkaan pitkiä aikoja, mikäli kyse on vain perus remmilenkkeilystä. Siispä olemmekin olleet mökillä ja metsässä jälkihommissa taas.

Eilen ehdittiin kuitenkin ottaa myös viralliset 12-viikkoiskuvat, mikä osoittautui yllättävän haasteelliseksi projektiksi, kun käsipareja oli tasan kaksi. Minä olin remmin toisessa päässä ja Sampo kameran takana, joten millä saadaan koira poseeraamaan ryhdikkäästi? Vastaus: ei millään. Onneksi kuvista näkyy kuitenkin Leian rakenne ihan kivasti ja se, miten paljon se on taas kasvanut. Ei sitä itse muuten edes huomaisi ellei tulisi vertailtua kuvia vähän väliä.

Mökiltäkin vielä pari kuvaa. Leia sai eilen illalla todistaa elämänsä ensimmäistä kunnon ukkosta, mutta se ei pikkuneitiä hätkäyttänyt ollenkaan. Hetken kuunneltuaan jyrinää Leia käänsi kylkeään ja alkoi vetämään sikeitä aivan tosissaan. Ajatus oli selvästi mikä ukkonen? En kyllä uskonutkaan, että Leia siihen reagoisi, sillä niin paljon kovia ääniä kuuluu jatkuvasti naapuritontin kerrostalorakennustyömaalta ja niihin Leia ei reagoi mitenkään.

Tänään käytiin taas ajamassa vähän jälkeä, jotta Leia sai harrastaa aivotyöskentelyä. Helle ei tässä tapauksessa menoa hidastanut, vaan samanlaisella innolla ja motivaatiolla Leia työskenteli kuin aina. Tallasin tällä kertaa noin 25 askeleen suoran makkarajäljen kohtaan, jossa ei ollut kovin paljoa aluskasvillisuutta. Päätin, että pidättelen Leiaa hiukan vähemmän kuin aiemmin, nähdäkseni mitä tapahtuu. Lopputulema oli se, että kovaa mentiin, mutta ainoastaan yksi askel jäi huomioimatta. Leia siis pysyy jäljellä todella hyvin, mutta on kovin kiireessa työskennellessään. Eli malttia täytyisi saada. Toisaalta kuten aiemminkin kirjoitin, niin Leian työskentelymotivaatio jäljen ajoon on niin korkea, etten halua rajoittaa sitä liikaa. Kovin ylpeä olen pentukoirastani, joka on varsin pätevä palveluskoiran alku!

Leia turned already 12 weeks on Friday. It's been quite hot during the weekend so we haven't done anything special. We've been to the summer cottage swimming and playing and training some tracking again. We also managed to take the official 12-weeks-old posing photos of Leia. It turned out to be quite of a challenge when there were just the two of us trying to get Leia to stand well. We didn't succeed that well, but at least you can see her body structure quite nicely and how much she has grown again from the past week. My baby girl isn't so small and fluffy anymore, she is rather starting to look like a dog!

Jälkeä, rokotuksia ja uusi frisbee

Niistä on meidän viikko tehty! Meidän pentutreenit peruttiin maanantaina kovien ukkosennusteiden takia, joten ei auttanut kuin jäädä odottamaan ensi maanantaita ja mahdollista treenien korkkausta. Tiistaina päädyinkin tallaamaan Leialle kaksi perättäistä ruutua, jotta neiti saisi hiukan aivotyöskentelyä. Ensimmäinen ruutu oli kooltaan noin 1x1 metriä ja siinä oli kuivaa nappulaa. Toinen ruutu oli saman kokoinen, mutta siinä oli puolestaan puolikas makkara pieneksi pilkottuna. Ahnettakin ahneempi Leia sai syödä ensin vatsaansa nappulaa oikeaan nälkään (kyseessä siis Leian päiväruoka) ja jälkiruoaksi vielä vähän makkaraa. Leia ei olisi millään malttanut katsoa vierestä ja odottaa, että pääsee työskentelemään. Se ulisi, haukkui ja kieppui menemään sillä välin, kun itse tallasin ruutuja. Ymmärrettyään ettei mikään elämöinti auttanut sitä pääsemään töihin, se vihdoin rauhottui istumaan, jolloin oli oivallinen hetki hakea neitikoira hommiin. Nenä maassa ja innosta hihkuen Leia nuuskutteli menemään jälleen erittäin mallikkaasti. On hienoa nähdä, miten se osaa heti palata takaisin ruutuun, mikäli nuuhkaisee ruudun ulkopuolta. Eli varsin hyvin Leia on jo yhdistänyt ihmishajun palkkaan sekä "oikeaksi suunnaksi" ja hajuttomuuden palkattomuuteen sekä "vääräksi suunnaksi". Pätevä pikkukoira! Jälleen kerran Leia tarvitsi kantaa väkisin pois ruuduilta, eikä sitä voinut päästää autollakaan vapaaksi, sillä se olisi rynnännyt suorinta tietä takaisin. En voi valittaa motivaation puutteesta, pikemminkin tarkkuutta ja keskittymistä tarvitaan kaiken kiireen keskelle. Onneksi ruudussa ei tarvitse jarrutella eikä muutenkaan puuttua pennun tekemiseen, vaan se saa työskennellä itsenäisestä ja nauttia vapaasta tekemisestä.

Veli ja sen sisko - Tiki & Leia viime perjantaina

Tänään Leia sai ensimmäisen yhdistelmärokotteen niskaansa huomisen 12-viikkospäivän kunniaksi. Ennen klinikalle menoa ehdin jo miettiä erilaisia kauhuskenaarioita siitä, kuinka Leia kiljuu aariaa koko toimenpiteen ajan sekä saa ikuisen eläinlääkärikammon. Mutta kuinka kävikään! Reipas tyttö tepasteli tomerana sisälle ja tervehti hoitajia hymyssäsuin. Lääkäriin tutustuttiin myös mukisematta ja siitähän se Leian ilo repesi, kun pöydälle ropisi kourallinen nameja. Näin ollen Leia ei edes ehtinyt huomaamaan piikkiä niskassaan, kun suu oli täynnä herkkuja. Eläinlääkäri sai myös hyvin katsoa hampaat sekä kuunnella sydäntä. Toimenpiteen päätyttyä Leialle sateli kovasti kehuja varsin kivasta ja reippaasta luonteesta, joten meille molemmille jäi oikein hyvä mieli toisesta eläinlääkärikäynnistämme.

Tällä viikolla Leia on uinut useampana iltana, mutta siitä ei valitettavasti ole kuvatodisteita. Hauskinta puuhaa Leian mielestä on jahdata ja haukkailla aaltoja. Meidän oikea järjen jättiläinen. Kuvia löytyy sen sijaan tältä illalta, kun Leia pääsi leikkimään uuden frisbeensä kanssa. Voi sitä riemun määrää. Leia juoksi innoissaan hakemaan frisbeetä ja kanniskeli sitä pitkin pihaa varsin tyytyväisen ja ylpeän näköisenä. Kyseessä on selvästi uusi aarre.

This week we have been doing some tracking, playing and getting vaccination. I decided to do some track training with Leia, because she loves it and it's a super workout for her brain. Once again she was really enthusiastic and sniffed the ground in a hurry to find all the food. I had to carry her away, since she refused to leave back to the car. Well, I really can't complain that my puppy doesn't have motivation to work. On the other hand she needs to build up her patience and preciseness, but that is why I try to give her exercises in which she needs to figure things out by herself and work very independently. Today she got her first vaccination. Leia didn't even notice that she got the vaccination, because she was so busy eating all the treats the vet gave her. The vet complimented her nice character and I was so proud of my baby girl. Leia got her first frisbee today and she found it a lot of fun!

I- & J-pentujen tapaaminen

Olipas melkoinen päivä eilen! Aamupäivästä otimme suunnan Leian kanssa kohti Mänttää ja I- & J-lasten touhupäivää. Tapaamisessa olivat mukana Leian sisaruksista I'm on Fire "Miro", Iceman "Kimi", Invictus "Tiki" ja Incredible Sky "Simba" omistajineen. J-lapsista puolestaan Nalle edusti tiimiä yhdessä Raikun ja Vixin kanssa. Vietimme päivää metsässä laavulla, joka oli järven rannalla. Paikkana siis aivan täydellinen pentukomppanian rientoihin ja sääkin oli ehdottomasti meidän puolellamme!

Päivän ohjelma alkoi pentubailuilla ja Riston uimakoululla. Isäkoira Jaro yritti kovasti näyttää lapsilleen mallia, mutta tällä kertaa pennut Kimiä lukuunottamatta uivat lähinnä ihmisten avustamina. Toisin sanoen, ota pentu syliin, kahlaa syvemmälle vedessä ja päästä pentu uimaan rantaan. Tätä toistimme useamman kerran ja oikein mallikkaasti sekä hyvällä tekniikalla kaikki lapset kyllä uivatkin. Se oli mitä oivallisin tapa viilentää pentuja ja kuoria päällimmäiset energiat päältä pois.

Leia ja Tiki uivat

Isi näyttää Leialle mallia

Simba & Leia

Uimisen jälkeen olikin hyvä hetki juoda kahvit ja suunnitella päivän treenejä. Suurin osa pennuista treenasi hakua Kimin ja Miron johdolla. Itse halusin kuitenkin ottaa jälkeä, jota ajoimmekin Nallen, Tikin ja Simban kanssa. Haussa tarkoituksena on käyttää ilmavainua, joten en edes kokeillut sitä Leian kanssa, kun neitikoiran nenä vetää niin hyvin maahan jäljenajossa. Pääsin kuitenkin itse piilohommiin hakutreeneissä ja syöttämään pennuille herkkuja. Hakujuttujen jälkeen tallasimme pennuille ruudut sekä yhdet makkarajäljet. Leia muisti heti mikä on homman ydin ja nenä oikein imaisi maahan välittömästi, kun tulimme ruudulle. Kun Leia oli tehnyt oman ruutunsa, se sai katsella vierestä, kun Tiki hoiti omansa. Tämän jälkeen oli vuorossa makkarajäljen ajo. Sekin meni oikein mallikkaasti, melkoisen paljon tarvitsee vain jarrutella Leiaa, ettei se juokse askelten yli vaan malttaa mielensä ja menee askel kerrallaan. Kun jäljet oli ajettu ja koirat tuotu takaisin autoille, niin eiköhän Leia karannut vielä takaisin ruutuun ja sieltä se piti oikein hakea pois, kun ei suostunut muuten lähtemään. Taitaa todella olla nuo jälkijutut Leian mieleen ja sehän on vain vallan hieno asia!

Leia ruudussa

Töiden jälkeen oli vuorossa jälleen syömistä makkaranpaiston ja pannukakun merkeissä. Samalla saimme myös mahdollisuuden suunnitella mahdollista lokakuun viikonloppuleiriä. Lapset alkoivat simahtelemaan yksi toisensa perään tässä vaiheessa, joten pikkuhiljaa aloimme tekemään lähtöä kotiin päin. Iltapäivä oli aivan mieletön, pennut pääsivät leikkimään sydämiensä kyllyydestä sekä puuhastelemaan muuta mukavaa. Oli hauska nähdä kaikkien omistajia sekä nyt jo melkoisen paljon isompia pentuja, neljässä viikossa on tapahtunut vauhdikkaita kasvupyrähdyksiä.

Illalla Leia päätti vielä aiheuttaa toimintaa syömällä puolet Bepanthen tuubista yksinollessaan. Ei muuta kuin puoli 11 aikaan päivystykseen ja röntgeniin varmistamaan, ettei vatsasta löydy isoja metallin palasia. Pientä murua näkyi kuvissa, mutta lääkäri sanoi sen myös voivan olla hiekkaa tai kiveä. Onneksi mitään kummempaa ei löytynyt ja näin ollen säikähdyksellä selvisimme tästä. Onni onnettomuudessa oli, että otin vakuutuksen Leialle viikkoa aiemmin ja heti sille tuli käyttöä.. Näin ollen korkkasimme jo lääkärissäkäynnin ja ensi torstaina mennään uudelleen, kun on rokotusten vuoro. Toivon todella, ettei tästä tule tapa. Mutta kuten niin usein sanotaan - belgin kanssa sattuu ja tapahtuu, aina!

We had quite a day yesterday! We had I- and J-litters meeting in Mänttä and four of Leia's brothers came, as well as three J-pups. So all in all eight puppies and their owners were on place. First the puppies played and swam to get most of the energy off. After that most of the puppies did some search training and the rest tracking. Leia did her track very well. She knew immediately what she was expected to do and again she made me very proud. She is very enthusiastic about tracking. After the training she actually ran back to her track, where I had to go and get her, because she refused to come back. We had such a fun day, the puppies got to play together as much as they liked and it was obvious that they loved it! But in the evening Leia decided to create some action by eating half of a cream tube, which is made of metal. So we spent a bit more than an hour at the vet, where they took x-rays of her belly to make sure there weren't any big pieces of metal inside her. Luckily non were found and Leia is fine!

Mökkeily on mukavaa

Kuten otsikkokin sen jo kertoo, niin kyllähän se mökkeily on varsin mukavaa, kun sää on kohdillaan! Lauantaiaamusta suuntasimme mökille, jotta Leia pääsisi riekkumaan oikein urakalla. Neitikoira pääsikin heti aluksi remuamaan Sampon serkun shelttityttöjen kanssa ja vuoden ikäisen Velman kanssa kemiat klikkasivatkin oikein sujuvasti. Velma juoksi edelle ja Leia perässä, sen minkä kintuistaan pääsi. Molemmat nauttivat leikkimisestä silminnähden, mikä sopi meille omistajille enemmän kuin paremmin. Neitokaisten riehumisen jälkeen olikin melkoisen hyvä hetki ottaa Leiasta poseerauskuvat 10 viikon iän kunniaksi. Kaikki tämän postauksen kuvat ovat (c) Tuomas Kaarkoski.

Käytiin päivällä myös veneilemässä ja Leia pötkötteli oikein nätisti koko matkan. Melkoisen reipas pikkukoira, kun ei ollut siitäkään moksiskaan. Myös pelastusliivit olivat yllätyksekseni ihan jees Leian mielestä. Etukäteen hiukan mietin, että millainenkohan huutokonsertti niiden pukemisesta saadaan aikaiseksi. Taisi olla sen verran väsynyt veneilijä, ettei jaksanut sen vuoksi välittää liiveistä.

Illalla kun me ihmiset ruokailimme ulkona yhdessä, pääsivät Leia ja Velma vielä juoksemaan iltavillinsä pois yhdessätuumin. Oli kyllä melkoisen raato koira, kun illalla palasimme takaisin kaupunkiin. Neitikoira pääsi vielä eilenkin mökille mattopesuapuriksi, sillä välin kun allekirjoittanut makasi kotona mitä ilmeisimminkin sinilevämyrkytyksen kourissa. Muistakaahan siis, ettei koiriakaan saa päästää läträämään veteen, jos on sinilevää. Olo oli nimittäin kaikkea muuta kuin hyvä eilen..

Jes, tänään alkaa pentukurssi, siitä siis enemmän ensi kerralla!

We had wonderful weather last weekend and that is why we took Leia to the summer cottage. She got a new friend of a one-year-old shetland sheepdog female and they ran around all day long. It was so much fun to watch them play together, it was obvious that they both loved it. We also took Leia with us when we went to sail and once again my brave little girl was totally fine with something new that she has never experienced before. We also managed to take some proper posing photos of her, since she turned ten weeks on Friday. The day had so many activities so that when we got home in the evening she was totally exhausted. Today the puppy obedience class starts, very exciting!

Tuoholaisterrori, ikää 10 viikkoa

Kuten otsikkokin antaa jo vähän vihjeitä, niin meiltä löytyy kotoa kymmenviikkoinen tuholaisterrori. Tällä viikolla Leia on harjoitellut yksinoloa pidempiä aikoja (3-4h per päivä) ja sen seurauksena on aina löytynyt pieniä yllätyksiä, kun olen kotiin palannut. Ei onneksi vielä mitään sen suurempaa (koputan puuta ja lujaa!), mutta antennijohtoa on muotoiltu uuteen uskoon, samoin kuin yöpöydän jalkoja, verhoja revitty jne. Ilmeisesti neitikoira kuitenkin puuhastelee ääneti eli ei pidä haukkukonserttia yksinään. Sen sijaan haukkumista on alkanut ilmenemään enenevissä määrin meille ihmisille, kun asiat eivät mene hänen kuninkaallisen korkeutensa mielen mukaan. Siitä sisuuntuneina olemmekin viimeisen parin päivän ajan jo harjoitelleet sitä, että ulkona remutaan ja rellestetään, mutta sisällä ollaan rauhallisesti ja Leia saa leikkiä vain yksikseen. Toivotaan, että sillä saadaan kitkettyä äänenkäyttö sisätiloissa pois.

Tällä viikolla ollaan ulkoiltu reippaasti, yllä olevat kuvat ovatkin tämän aamun kuralenkiltä. Hurraa Suomen kesä ja tuo jatkuva sadesää! Yhtenä aamuna kävimme mm. juna-asemalla ja bussipysäkeillä katselemassa ihmishulinaa. Olen todella tyytyväinen siihen, miten reippaasti Leia menee uusissakin paikoissa eikä arkaile erilaisia lattiamateriaaleja ym. Hissillä Leia menee jo kuin vanha tekijä ja muutenkin seuraa oikein nätisti sinne minne minäkin menen. Leiasta on kuoritunut tällä viikolla aivan uusia juttuja esiin, kuten esimerkiksi se haukkuminen ja täytyy myöntää, että itse olen katsellut huvittuneena sekä äimistyneenä vierestä, että tämäkö on todella se sama pentu, joka kolme viikkoa sitten pentutestissä ei antanut itsestään oikein mitään irti. Pikkuneidistä todella löytyy luonnetta ja näin on ilmeisesti myös velipoikienkin kohdalla. Mikään turha pentue ei todellakaan ole kyseessä ja mielipiteet ilmaistaan vähintäänkin selkeästi. Noh, harrastuskoiraa toivoin ja kuten Piiakin minua onneksi muistutti, niin nyt minulla on varsin potentiaalisen oloinen koiranalku kaikenlaiseen harrastamiseen käsissäni.

Kaikenlaisesta treenaamisesta innostuneena ilmoitinkin meidät kisaamaan tähtäävien pentukurssille, joka alkaa ensi maanantaina! Ensimmäinen kerta on puhtaasti teoriaa meille ohjaajille ja koirat pääsevät tositoimiin siitä seuraavalla kerralla. Odotan kurssia todella kovasti ja toivon, että itse saan siitä paljon irti ohjaajana. Mielummin teen pohjatyön Leia kanssa kunnolla, oikein ja perusteellisesti, valvovan silmän alla, ettei tarvitsisi myöhemmin alkaa korjailemaan omia virheitään.

Leia is already ten weeks old. This week she has been alone at home for longer periods of time (3-4 hours per day). She is luckily quiet, when she's home alone, but she has been entertaining herself by chewing all kinds of things. Nothing too bad though and I'm keeping my fingers crossed that it will stay this way. On the other hand she has started barking to us, if we don't play with her when she would like to. So we've been also training that it is totally fine to have a party and play outside, whereas inside she needs to be calm and just play by herself. Hopefully that we'll keep her quiet when she is inside. Leia has a lot more temperament that I could've ever imagined three weeks ago, when all the puppies were tested. Leia is brave and confident in new places, for example when we went to see the local train station. She is truly a potential puppy for all kinds of sports and that is why we are going to take part to a puppy obedience class, which starts next Monday. I'm really looking forward to that course and hopefully I'll get a lot of good and usable tips how to train with her correctly.