Tämän viikon näyttelytour käynnistyi torstaina palveluskoiratapahtumasta Helsingissä. Mukana oli Leian veljistä Hugo (Ice Breaker), Kimi (Iceman) ja Miro (I'm on Fire), lisäksi mukana menossa turistina oli Tiki (Invictus). Ketunpolun tiimiläisistä ilmoitettuna olivat myös Näpsä, Bono, Sisu & Senna. Kokonaisuudessaan tervuja oli ilmoitettuna 20: 2 pentua, 10 urosta ja 8 narttua. Tuomarina grontuilla ja tervuilla toimi Elina Haapaniemi.
 |
| Kuva: Päivi Lotila |
 |
| Kuva Janne Marin |
Jo gronttujen arvostelun aikana kävi selväksi, että tuomarilla oli tiukka linja, eikä eri-automaatista ollut tietoakaan. Odotin jännittyneenä miten Leian kävisi. Leian veljen Simban omistaja Eveliina esitti Leian ja pikkukoira esiintyikin oikein hienosti Even käsissä. Seisoi ryhdikkäästi, antoi kopeloida todella hyvin ja juoksi kauniisti. Arvosteluksi saimme seuraavaa: "Vuoden vanha, feminiininen, kauniisti esitetty hyväluonteinen juoniori. Tasapainoinen ikäisekseen, kauniisti kehittynyt. Erittäin hyvä pään muoto ja pituus. Keskiruskeat silmät. Purenta ja hampaat ok. Hyvä luusto, runko ja takaosa. Kaunis kaula. Seistessä kaunis. Liikkuu sivusta hyvin, mutta edestakainen liike saa vakaantua." Tulokseksi saimme tällä arvostelulla JUN ERI1. Jäimme nyt ensimmäistä kertaa ilman SA:ta, mutta olin tyytyväinen, sillä SA oli todella tiukassa, eikä Leia olisi voinut tehdä mitään paremmin. Kaunis kiitos siis vielä Evelle!
Kasvattajaryhmämme, joka koostui Näpsästä ja kolmesta I-lapsesta (Kimi, Hugo ja Leia) sai kunniapalkinnon ja oli ROP-kasvattaja. Pääsimme siis pyörähtämään lasten kanssa myös isossa kehässä, mikä oli hirmu hienoa!
 |
| Kuva: Janne Marin |
Menestystä emme isossa kehässä saaneet ja tiedostimme kyllä syynkin sille seisottaessamme kolmea vallatonta junioria muiden "aikuisten" koirien joukossa. Ketunpolun kasvattajaryhmä pääsi kuitenkin jo toistamiseen tänä vuonna isoon kehään, joten mihin me vielä ehdimmekään!
Lauantaiaamuna suuntasimme vuorostaan Sinin, Sisun ja Sennan kanssa kohti Varkautta. Tervuja oli ilmoitettuna huikeat 30, joten odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla. Tuomarina toimi belgialainen Rita Reyniers, joka on useasti tuomaroinut belgejä Suomessakin. Mietin pitkään uskallanko ilmoittaa Leiaa sen värin takia, kunnes huomasin, että samaisella rouvalla oli eräässä näyttelyssä ollut ROP-koirana harmaa uros. Olin siis suhteellisen luottavainen, että väri ei tulisi ainakaan olemaan kynnyskysymys menestymiselle.
 |
| Kuva: Tiina Kantelinen |
 |
| Kuva: Tiina Kantelinen |
Myös tämä tuomari oli tiukka ja jätti herkästi SA:ta antamatta sekä jakeli EH:ta suhteellisen ahkerasti. Oman hankaluutensa hommaan toi se, että jylläävän veriripuliepidemian vuoksi kaikkien handlerien tuli itse näyttää koiran hampaat, sillä tuomarit eivät saaneet koskea koirien suuhun epidemian hillitsemiseksi. Veinkin itse Leian ensimmäistä kertaa elämässäni viralliseen näyttelykehään, jossa kilpailimme kahta muuta junioria vastaan. Leia esiintyi oikein kauniisti, vaikka kehän ulkopuolella olikin joku muu kuin minä huutamassa sitä. Tämä palkittiinkin hienolla arvostelulla: "1 year. Correct bite. Beautiful feminine head with black mask & correct ears. Good neck & topline. Front feet could be slightly more stronger. Already strong back. Good coat, texture must improve. Excellent angulations & hind quarters. Good reach & drive in movement. Must stabilize in rear." Ja tuloksena tästä upea JUN ERI1 SA ROP-JUNIORI PN3 & SERT!
 |
| Kuva: Tiina Kantelinen |
Näyttelykehän läpikäynti oli melkoista hässäkkää, sillä meillä ei ollut esittäjiä riittävästi, junnuissa oli Leia sekä heti perään avoimessa kolme Ketunpolun tyttöä. Kaikesta onneksi selvittiin ja itse sain juosta varsin ahkerasti kehässä. Pääsimme myös pyörähtämään Royal Canin juoniorikilpailussa isossa kehässä, mutta valitettavasti espanjalainen tuomari ei ymmärtänyt pienen blondibelgin päälle. Hieno kokemus joka tapauksessa ja Leia esiintyi erinomaisesti!
 |
| Kuva: Tiina Kantelinen |
Näiden tulosten myötä jatkamme näyttelytouhuja ensi viikonloppuna jälleen lauantaina Helsingissä ja sunnuntaina Keuruulla!
