Best-In pentunäyttely Helsingissä

Johan oli Helsingin reissu! Meidän matka alkoi jo perjantaina, kun ajelimme illalla Espooseen Leian isän ja veljen omistajien luo. Leia ja velipoika Miro leikkivät antaumuksella koko illan ja kun Miro simahti, siirtyi isäkoira Jaro tyttärensä leikitysvuoroon. Oli ihana katsella, kuinka kaikki leikkivät nätisti keskenään ilman mitään ongelmia.

Aamulla suuntasimme kymmeneksi Messukeskukselle, jossa oli vuorossa Best-In pentunäyttely. Tervuja oli ilmoitettuna kuusi, joista neljä koiraa olivat Ketunpolun kasvatteja. Tuomarina meillä oli Tarja Löfman, joka on paljon arvostellut belgianpaimenkoiria virallisissakin näyttelyissä. Ensin olivat vuorossa pojat, jotka Miro voitti kunniapalkinnon kera, Yatsin ollessa toinen, ilman kp:tä. Tiukkaa oli tuomarin arvostelu, joten tässä kohtaa jännitys hiipi päälle miten Leian käy.

Narttuja oli myös kolme, joista Leia yksilöarvosteltiin viimeisenä. Pikkukoira seisoi jälleen kuin pieni tatti paikallaan, aivan kuin olisi jo kokenutkin kehäkettu. Hyvin menneen yksilöarvostelun jälkeen tuomari nappasi Leian ensimmäiseksi, jonka jälkeen juoksutti tytöt vielä kertaalleen ympäri ennen kuin osoitti Leian voittajaksi. Leia sai myös kunniapalkinnon, joten vuorossa oli ROP-kehä ja taas kerran vastassa oma velipoika. 

Tarja Löfman valitsi juoksutuksen päätteksi Leian rotunsa parhaaksi. Näin ollen neitikoira avasi myös ROP-tilinsä, kypsässä kuuden kuukauden iässä. Arvostelukin oli oikein mukavaa luettavaa jälleen: "Erinomaisen tyyppinen narttupentu. Hyvä purenta ja pigmentti. Oikea ilmeinen pää. Hyvät korvat. Riittävä kaulan pituus. Sopivat kulmaukset. Kevyt rintakehä. Liikkuu hyvin sivulta, ahtaasti takaa. Hyvä ylälinja ja häntä."  Tulokset siis olivat pen1 kp pn1 ROP-pentu!

Jäimme odottelemaan ryhmäkilpailuja, joiden alkamisessa kestikin jälleen useampi tunti. Ei siis ihme, että Leia oli jo melko väsynyt ja haukotteli kovasti kehässä seistessään. Ryhmätuomarina oli Hilkka Salohalla, jonka tiesin sijoittaneen belgejä aiemmin pentunäyttelyissä, joten toiveet sijoituksen saamisesta olivat kuitenkin mielessä.

Jouduin tosissani nähdä vaivaa, että sain pidettyä väsyneen Leian mielenkiintoa yllä. Hyvin pikkukoira kuitenkin tsemppasi tärkeissä paikoissa ja valittiinkin kahdeksan parhaan joukkoon. Tuomari vielä juoksutti koiria ja sen jälkeen kävi toistamiseen kopeloimassa Leiaa, jonka aikana neiti seisoi täysin tyynesti ja katseli minua. Ilokseni sain todeta, että edes väsymys ei saanut Leiassa aikaan väistämistä tai muuta venkoilua, vaan täysin reippaan ja varman esiintymisen. Sehän palkittiinkin, kun Leia kuulutettiin neljännelle sijalle 24 kilpakumppanin joukosta. Näin ollen hienon päivän kruunasi vielä upea RYP4-sijoitus!

Kotimatkalla meillä oli melkoisen väsynyt matkustaja takakontissa, joka on jatkanut lepäilyä vielä tänäänkin. Seuraava koitos meillä onkin kuukauden päästä taas Helsingin Messukeskuksessa, kun Leia osallistuu ensimmäiseen Voittaja-näyttelyynsä sunnuntaina 7.12. ja saa samalla myös ensimmäisen erikoistuomarin arvostelunsa.

We had a super day again yesterday, when Leia attended her second puppy show. There were only six tervuerens entered, three males and three females. Leia's brother Miro (I'm on Fire) won the males and got HP. Leia on the other hand won the females and got also HP, so it was again Leia and one of her brothers competing for best of breed. The judge chose this time Leia and so she got her first BOB. In the group finals she was already quite tired, but luckily performed still very nicely, which was rewarded with 4th place in group competition. I'm so happy how she performs and how she is really confident with all judges. Very proud of her, my beautiful pup! 

Puolivuotiaan Leian elämää, minne katosi pikkukoira?

Pikkukoira täytti jo reilu viikko sitten puoli vuotta. Toisin sanoen pikkukoira ei olekaan enää niin pikkukoira. Kasvua on tapahtunut huimasti niin koossa kuin järjen määrässäkin. Ajattelin, että nyt olisi hauska hetki muistella mistä oikein lähdettin..

Kuvissa 7 viikkoa ja 1 päivän vanha Leia, eli ensimmäisenä aamuna ja päivänä uudessa kodissa. Pieni pörrönalle, joka tutustui häntä tötteröllä lähipuistoihin ja innokkaasti tervehti kaikkia vastaantulijoita.

8-viikkoinen Leia päivysti urheasti koko juhannuksen grillin äärellä. Ruokahalu ei ole kasvun myötä ainakaan pienentynyt, päinvastoin. Hiukan ehdimme juhannuksen aikaan kuitenkin ottamaan myös tottiksen alkeita ja ajamaan ensimmäisen makkarajäljen.

10-viikkoinen Leia nautiskeli mökkielämästä ja vapaana riekkumisesta. Uiminen ei vielä tässä vaiheessa ollut neitikoiran makuun, mutta kahlailu oli varsin mukavaa. Ukkonenkaan ei pelottanut yhtään vaan se ohitettiin tyystin.

13-viikkoinen Leia oli saanut ensimmäiset rokotuksena viikkoa aiemmin. Leia pääsi myös ensimmäiseen koiranäyttelyyn, turisteillessaan Saarijärven näyttelyssä. Pieni Leia oli myös helteiden myötä päässyt uimisen makuun ja vesipetous oli alkanut neidistä kuoriutumaan.

 

16-viikkoinen Leia matkusti ensimmäistä (ja toistaiseksi myös ainoaa) kertaa junalla. Matka Jyväskylästä Jämsään sujui oikein mallikkaasti ja katseltuaan hetken aikaa maisemia, neitikoira otti torkut kuin kokenutkin junamatkustaja.

Neljäkuinen Leia pääsi avaamaan misseilyt ja varsin hienosti avasikin! Pieni kehäkettu näytti kyntensä ja potentiaalinsa esiintymällä kuin vanha tekijä mätsäreiden pentukehissä. Hampaiden vaihto oli pahimmillaan ja neitikoira askartelikin kotona yksin ollessaan milloin mitäkin. Onneksi sisäsiisteys oli kuitenkin jo rutiinia!

Viisikuinen Leia pääsi syksyn ja rapaleikkien makuun. Voi tätä hiekan ja kuran määrää myös kotona, jonka neitikoira turkissaan kantaa sisälle. Leia pääsi käymään sienimetsällä useamman kerran ja saalis olikin lähes poikkeuksetta aina erinomainen.

Kuusikuinen Leia pääsi puolivuotis-synttäreitään seuraavana päivänä ensimmäiseen pentunäyttelyynsä. Kesän aikana treenattiin tottiksen pohjia ja ajettiin jälkeä. Toivotaan, että treeni-into säilyy meillä molemmilla yhtä korkeana. Talviaikaan tulee pakostikin vähän taukoa, mikä on varmasti hyväksi.

Ensi lauantaina suuntaamme Helsingin pentunäyttelyyn, eli jännitettävää taas riittää. Olen kuitenkin erittäin luottavainen Leian esintymiseen. Eilen pistäydyimme jälleen mätsärissä, jossa Leialle tulokseksi punainen nauha. Sijoitusta ei tällä kertaa herunut, vaikka Leia esiintyi todella kauniisti ja jopa hyppäsiä tuomaria vasten rapsuteltavaksi, mutta kuten Piiakin sen sanoi, ehdimme nyt hetken tyhjentää jo olemassaolevaa ruokavarastoa!

Leia is now six months old and I thought it would be nice to take a look at her first months with us and see how she has grown. The time has just flown by and I can't wait to see what the future brings to us.