Pikkukoira täytti jo reilu viikko sitten puoli vuotta. Toisin sanoen pikkukoira ei olekaan enää niin pikkukoira. Kasvua on tapahtunut huimasti niin koossa kuin järjen määrässäkin. Ajattelin, että nyt olisi hauska hetki muistella mistä oikein lähdettin..
Kuvissa 7 viikkoa ja 1 päivän vanha Leia, eli ensimmäisenä aamuna ja päivänä uudessa kodissa. Pieni pörrönalle, joka tutustui häntä tötteröllä lähipuistoihin ja innokkaasti tervehti kaikkia vastaantulijoita.
8-viikkoinen Leia päivysti urheasti koko juhannuksen grillin äärellä. Ruokahalu ei ole kasvun myötä ainakaan pienentynyt, päinvastoin. Hiukan ehdimme juhannuksen aikaan kuitenkin ottamaan myös tottiksen alkeita ja ajamaan ensimmäisen makkarajäljen.
10-viikkoinen Leia nautiskeli mökkielämästä ja vapaana riekkumisesta. Uiminen ei vielä tässä vaiheessa ollut neitikoiran makuun, mutta kahlailu oli varsin mukavaa. Ukkonenkaan ei pelottanut yhtään vaan se ohitettiin tyystin.
.JPG)
13-viikkoinen Leia oli saanut ensimmäiset rokotuksena viikkoa aiemmin. Leia pääsi myös ensimmäiseen koiranäyttelyyn, turisteillessaan Saarijärven näyttelyssä. Pieni Leia oli myös helteiden myötä päässyt uimisen makuun ja vesipetous oli alkanut neidistä kuoriutumaan.
16-viikkoinen Leia matkusti ensimmäistä (ja toistaiseksi myös ainoaa) kertaa junalla. Matka Jyväskylästä Jämsään sujui oikein mallikkaasti ja katseltuaan hetken aikaa maisemia, neitikoira otti torkut kuin kokenutkin junamatkustaja.
Neljäkuinen Leia pääsi avaamaan misseilyt ja varsin hienosti avasikin! Pieni kehäkettu näytti kyntensä ja potentiaalinsa esiintymällä kuin vanha tekijä mätsäreiden pentukehissä. Hampaiden vaihto oli pahimmillaan ja neitikoira askartelikin kotona yksin ollessaan milloin mitäkin. Onneksi sisäsiisteys oli kuitenkin jo rutiinia!
Viisikuinen Leia pääsi syksyn ja rapaleikkien makuun. Voi tätä hiekan ja kuran määrää myös kotona, jonka neitikoira turkissaan kantaa sisälle. Leia pääsi käymään sienimetsällä useamman kerran ja saalis olikin lähes poikkeuksetta aina erinomainen.
Kuusikuinen Leia pääsi puolivuotis-synttäreitään seuraavana päivänä ensimmäiseen pentunäyttelyynsä. Kesän aikana treenattiin tottiksen pohjia ja ajettiin jälkeä. Toivotaan, että treeni-into säilyy meillä molemmilla yhtä korkeana. Talviaikaan tulee pakostikin vähän taukoa, mikä on varmasti hyväksi.
Ensi lauantaina suuntaamme Helsingin pentunäyttelyyn, eli jännitettävää taas riittää. Olen kuitenkin erittäin luottavainen Leian esintymiseen. Eilen pistäydyimme jälleen mätsärissä, jossa Leialle tulokseksi punainen nauha. Sijoitusta ei tällä kertaa herunut, vaikka Leia esiintyi todella kauniisti ja jopa hyppäsiä tuomaria vasten rapsuteltavaksi, mutta kuten Piiakin sen sanoi, ehdimme nyt hetken tyhjentää jo olemassaolevaa ruokavarastoa!
Leia is now six months old and I thought it would be nice to take a look at her first months with us and see how she has grown. The time has just flown by and I can't wait to see what the future brings to us.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti