Alkuvuoden aktiviteetit

Meillä on ollut mukavan aktiivinen alkuvuosi! Tammikuuhun on mahtunut näyttelykauden avaus ja kevään näyttelysuunnitelmia, treenejä sekä treeni- ja kilpailusuunnitelmia ja tietenkin ulkoilua, erityisesti nyt kun pakkaset lauhtuivat vihdoinkin.

Leia Seinäjoki KV:ssa 2015, kuva: Noora Marika Korhonen

Vuoden 2016 näyttelykausi avattiin 10.1. Kajaani KV:ssa, jonne lähdimme metsästämään Cacibia. Tuomarina Kajaanissa oli Leni Finne, joka jakaa suomalaisten belgi-ihmisten mielipiteitä hyvin vahvasti ja se näkyi myös ilmoittautumismäärissä. Narttuja oli ilmoitettuna vain kaksi, ja uroksiakin vain neljä. Leia oli ainoana nuorten luokassa, mutta esiintyminen oli vähintäänkin pitkästyttävää. Leia jopa haukotteli kehässä! Siinä jo mieleeni hiipi ajatus, että onkohan tänään SA:hankaan mahdollisuuksia. Tuomari kuitenkin piti Leiasta sen verran, että ERI ja SA heilahtivat arvostelun päätteeksi ilmaan. Avoimen luokan narttu sai myös ERI SA:n, joten molemmat tytöt jatkoivat paras narttu -kilpailuun, jossa avoimen voittanut viitottiin heti juoksutuksen jälkeen ensimmäiseksi. Näin Leialle siis Kajaanista tulos NUO ERI1 SA PN2 VARA-SERT VARA-CACIB. Niin sanotusti suoraan nenän edestä menivät siis serti ja Cacib tällä kertaa, mutta onneksi ei aivan tyhjin käsin tarvinut kotiin päin lähteä kuitenkaan.

Nyt me pidämmekin taukoa näyttelyistä aina helmi-maaliskuun taitteeseen asti, mikä tekee varmasti erittäin hyvää meille molemmille. Viime vuonna Leia kävi yhteensä 29 näyttelyssä, joten tänä vuonna otamme huomattavasti väljemmän näyttelyvuoden ja keskittymme enemmän treenaamiseen.

Ja treeneistä puheen ollen: tammikuun alusta lähtien ollaan päästy tottistelemaan joka viikko. Parittomina viikkoina treenaamme K-S Belgien hallivuorolla ja parillisina viikkoina kaveriporukalla Kana-areenalla Esa Tapion koulittavina.

Eilen ajelimme jälleen Länkipohjaan Esan oppiin ja kyllä sai hymy huulilla palata kotiin, sillä Leia on aivan mahtava treenikaveri. Vaikka itse en osaisikaan aina ohjata tai opettaa jotain oikein, on erittäin antoisaa nähdä, että koira toimii juuri niin kuin pitää, kun aidosti osaava ihminen sitä ohjeistaa. 

Olin jo helisemässä Leian kapulan mälväämisen kanssa, josta kuitenkin sain kuulla, että kyseessä ei todellakaan ole mikään maailmanlopun ongelma, vaan nyt opetamme koiraa purkamaan rakkautensa kapulaan tiukalla puruotteella. Leia siis nauttii noutoliikeestä sekä kapulan kantamisesta hyvin paljon - kapula olisi vain mukava silputa siinä oheessa. Jo ensimmäisen kapulatreenin jälkeen, joka lähdettiin rakentamaan taistelun kautta, näin kuitenkin varsin positiivisia tuloksia, joten hei, onneksi oli jälleen viisaammat neuvomassa!

Mietin juuri jokin aika sitten, että mikään muu harrastus ei ole jaksanut koskaan motivoida itseäni niin paljon, kuin Leian kanssa treenaaminen. Minua ei esimerkiksi haittaa yhtään, että tammikuusta maaliskuun puoliväliin asti meillä on tottistreenit joka lauantai: toisinaan iltamyöhään klo 20-22, toisinaan iltapäivällä klo 14-18, jolloin matkoineen treeneihin kuluu ihan koko päivä. En olisi uskonut vielä Leian tullessa taloon, että näinkin paljon voisin hurahtaa pelkkään tottiksen treenaamiseen, mutta mikäs siinä, kun koirakin nauttii treeneistä todella paljon ja on aina valmiina hommiin.

Tänään ulkoilimme pitkästä aikaa oikein todella pitkän kaavan mukaan, kun kiersimme Päijänteen jäällä parin tunnin lenkin umpihangessa. Valo ei ollut paras mahdollinen kuvaamiseen, mutta onneksi joitain käyttökelpoisia räpsyjä tarttui edes mukaan. Ihanaa, kun vihdoinkin on lauhempaa, niin koirakin tarkenee möyriä hangessa oikein urakalla.

Ostin pahimpien pakkasten aikaan Leialle Toppa-Pompan, joka on jo nyt osoittautunut erinomaiseksi hankinnaksi. Istuvuudeltaan erinomainen, ja pysyy mukana menossa myös vähän kovemmassa vauhdissa. Ei Leiaa varmasti liikkuessa juuri palellutkaan, vaikka kovat pakkaset olikin, lähinnä automatkoja sekä treenejä varten takki hankittiinkin samoin kuin Back on Trackin verkkoloimi. Tossuja joudun kyllä kuitenkin vielä harkitsemaan, mikäli kovat pakkaset iskevät uudelleen, sillä Leialla paleli varpaita selvästi -25 lukemissa ja ikävän paljon kertyi ihan kunnon jäätä tassuihin, mikä selvästi vaivasi lenkeillä. Onneksi tänään ei tarvinut kuitenkaan varpaidenkaan palella, vaan meno jäällä oli tuttuun tyyliin erittäin vauhdikasta ja iloista!