Enemmän bileitä ja vähemmän treeniä

Leian ja minun arki-illat ovat kuluneet erinäisten koirakavereiden kanssa. Leia on päässyt leikkimään mm. Mairen, rhodesiankoira Yeron ja Ruuti-serkun kanssa. Viime viikonloppuna koirakavereihin liittyi kunnolla myös 17-viikkoinen suomenlapinkoiran pentu Koda, joka oli omistajiensa kanssa viettämässä viikonloppua luonamme perjantaista sunnuntaihin.

Alkuun Koda hiukan ujosteli Leiaa, mutta kunhan vieraskoreudet oli karisteltu alkoivat pennut leikkimään innolla. Sitä leikkiä jatkuikin vauhtitiimillä koko viikonlopun ajan, sisällä ja ulkona, yöllä ja päivällä. Välillä jouduimme laittamaan pennut jäähylle, jotta ne malttoivat hetken levätä ja nukkua.

Lauantaina vietimme iltapäivän mökillä, jossa lapset saivat riekkua sydämiensä kyllyydestä oikein luvan kanssa. Hikihän siinä juostessa tuli, joten Leia se päätti käydä pulikoimassa +10 asteisessa Päijänteessä. Kodakin uskaltautui kahlailemaan ja jopa pulahtamaan, hiukan vastentahtoisesti kylläkin, pudotessaan kiveltä järveen.

Eilen ajelimmekin Mänttään treenailemaan jälkeä ja toivottamaan Nallelle hyvää matkaa Puolaan. Leialla oli treeneissä elämänsä ylivoimaisesti haasteellisin jälki ajettavanaan. Se oli noin 50 metriä pitkä, kaartui vasemmalle, nakkia oli askelilla vain paikoitellen ja sitä vanhennettiin puoli tuntia. Aivan kunnialla emme kyseisestä koettelemuksesta selvinneet, kun neitikoira paineli aluksi menemään ylitsevuotavalla itsevarmuudella, mutta loppuun asti pääsimme ja Leia työskenteli hetkittäin jäljen aikana hyvinkin tarkasti. Sisukkuutta ei neidistä puutu, sen verran hyvin pikkukettu jaksoi nuuskutella vaikka hetkittäisiä miettimisen paikkoja jäljen varrelle mahtuikin.

Treenien jälkeen Piian tytöt ja Nalle, Leia sekä treeneissä mukana ollut Don pääsivät vielä juoksemaan. Kyllä siinä tanner tömisi, kun viisi aikuista ja kaksi belgipentua painelivat Gayda-galgon perässä metsässä. Eivätpä eksyneet hirvet tai muut villieläimet läheisyyteemme. Koko porukka kävi tietysti myös kahlailemassa viereisessä lammessa ja Leia tyylilleen uskollisena kunnolla uimassa. Leia ja Nalle pääsivät vielä Piian luona painimaan viimeistä kertaa. Hyvää matkaa Nalle Puolaan! Tänään meillä onkin ollut melkoisen väsynyt koira kotona, joka selvästi yrittää yhä toipua viikonlopun ja eilisen riennoista.


Our friends and their finnish lapphund puppy came to spend the weekend with us. The puppies became friends quickly and after that they played together the entire time. We took them to the summer cottage where they could ran around free. Apparently it was so hot that Leia decided to go and swim in the +10 degree warm lake. Crazy puppy. The puppies obviously had a blast together.
Yesterday we drove to Mänttä to see Nalle for the last time and to do some tracking. Leia had the hardest track so far, but she did okay after she understood not to be too self-confident and to start sniffing the ground properly. After that they played with Nalle probably for the last time ever. Good luck Nalle in Poland! Today we've had a tired dog at home, who's still trying to recover from everything that happened last weekend and yesterday.

Ei arkea kummempaa

Arkea on tosiaan vietelty viime viikko, ilman ylimääräisiä aktiviteetteja. Ollaan ulkoiltu kovasti ja torstaina oltiin ekaa kertaa uuden treeniporukan kanssa reenailemassa. Näin ollen tarkoitus olisi jälleen tokoilla säännöllisesti vähintään kerran viikossa, mikä on varsin mukavaa!

Nämä kuvat ovat Anni Korhosen ottamia muutaman viikon takaisista yhteisöviestinnän fuksiaisista, jonne Leia pääsi hetkeksi turisteilemaan. On varsin helppoa ottaa koira mukaan, kun se liikkuu reippaasti paikassa kuin paikassa ja auliisti nytkin nökötti ihmisten rapsuteltavana. Uudet paikat ja tilanteet eivät jännitä tätä neitiä vaan sinne mennään minne ollaan menossakin häntä tötteröllä ja iloisesti heiluen. Kaupunkilaisena olo ei ole missään vaiheessa ollut ongelma ja sen vuoksi ei varmasti uusia asioita paljoa tarvitse ihmetelläkään, kun kaikkea uutta on tullut vastaan ensimmäisestä päivästä lähtien.

Lauantaina kävimme katsomassa aamulla agilitykisoja JAT:in hallilla ja pikkukoiralle tuli niin kova hinku päästä radalle myös rälläämään, että katselu täytyi kieltää lopuksi kokonaan. Onneksi hallilla oli reilusti tuttuja ja pentubailut saatiinkin pystyyn Mairen ja Kalle-malin kanssa. Lapsilla oli ratkiriemukasta, kun Kallen vetolelu otettiin käyttöön. Alla olevat kuvat ovat Maria Böhmin ottamia. Ainoastaan laekenois-pentu uupui näistä juhlista!

We haven't been doing anything special within the past week. Well, we did start in a new obedience training group and from now on we'll have obedience training at least once a week. We also went to the local agility hall to see a competition on Saturday morning. Leia saw some friends there and of course it turned out into a great puppy party. Only a laekenois puppy was missing from the gang!

Peltobileet

Keljon Musti&Mirri -mätsärin jälkeen oli hyvä lähteä rallattelemaan koko porukan voimin läheiselle pellolle. Koko belgijengi kirmaili antaumuksella. Leia ennätti Veikan johdattamana kahlailemaan myös pellon viereisessä rapaojassa, luonnollisesti. Oli taas mukavan tuoksuinen pikkukoira kotimatkalla auton takakontissa. Se alkaa olla jo valitettavan tuttu tilanne..

Kun mukana on kolme aikuista belgiä, kolme pentua ja galgo lienee sanomattakin selvää, että siinä on hyvien bileiden ainekset. Illan sainkin viettää melko rauhallisissa tunnelmissa Leian nukkuessa. Meidän pitää ehtiä käymään Mäntässä vielä ennen Nallen lähtöä omistajansa luokse Puolaan, jotta "sisko ja veli" pääsevät rallattelemaan ja painimaan vielä viimeisen kerran yhdessä. Leian tempperamenttia tuntien tulevaisuudessa eivät urokset noin vain lähesty itsetietoista neitikoiraa.

Kyllä belgibileet on omaa luokkaansa verrattuna muun rotuisten kanssa leikkimiseen. Leia tapasi juuri 11-viikkoisen rhodesian ridgeback uroksen. Leikki kyllä sujui pentujen välillä oikein hyvin, sillä kovin radikaalia kokoeroa ei ollut, mutta kyllä sen huomaa, että leikki ja hauskuus nousee seuraavalle tasolle kun mukana menossa on "oman rotuiset kaverit". Jos Leialta kysyttäisiin, se haluaisi varmasti leikkiä vaikka joka päivä parhaan kaverinsa, gronttu-tyttö Mairen, kanssa.

After the last unofficial dog show we took the whole gang to party on a field. We had three adults, three puppies and a spanish galgo with us, so no wonder it turned out to a great party! It is funny how belgians obviously prefer the company of other belgians. For example Leia can play with puppies of other breeds, but she clearly has the most fun when she gets to run and play with her best friend groenendael girl Maire. When belgians are playing together it rises the amount of fun to a whole other level.