Keljon Musti&Mirri -mätsärin jälkeen oli hyvä lähteä rallattelemaan koko porukan voimin läheiselle pellolle. Koko belgijengi kirmaili antaumuksella. Leia ennätti Veikan johdattamana kahlailemaan myös pellon viereisessä rapaojassa, luonnollisesti. Oli taas mukavan tuoksuinen pikkukoira kotimatkalla auton takakontissa. Se alkaa olla jo valitettavan tuttu tilanne..
Kun mukana on kolme aikuista belgiä, kolme pentua ja galgo lienee sanomattakin selvää, että siinä on hyvien bileiden ainekset. Illan sainkin viettää melko rauhallisissa tunnelmissa Leian nukkuessa. Meidän pitää ehtiä käymään Mäntässä vielä ennen Nallen lähtöä omistajansa luokse Puolaan, jotta "sisko ja veli" pääsevät rallattelemaan ja painimaan vielä viimeisen kerran yhdessä. Leian tempperamenttia tuntien tulevaisuudessa eivät urokset noin vain lähesty itsetietoista neitikoiraa.
Kyllä belgibileet on omaa luokkaansa verrattuna muun rotuisten kanssa leikkimiseen. Leia tapasi juuri 11-viikkoisen rhodesian ridgeback uroksen. Leikki kyllä sujui pentujen välillä oikein hyvin, sillä kovin radikaalia kokoeroa ei ollut, mutta kyllä sen huomaa, että leikki ja hauskuus nousee seuraavalle tasolle kun mukana menossa on "oman rotuiset kaverit". Jos Leialta kysyttäisiin, se haluaisi varmasti leikkiä vaikka joka päivä parhaan kaverinsa, gronttu-tyttö Mairen, kanssa.
After the last unofficial dog show we took the whole gang to party on a field. We had three adults, three puppies and a spanish galgo with us, so no wonder it turned out to a great party! It is funny how belgians obviously prefer the company of other belgians. For example Leia can play with puppies of other breeds, but she clearly has the most fun when she gets to run and play with her best friend groenendael girl Maire. When belgians are playing together it rises the amount of fun to a whole other level.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti