25 päivää laskettuun aikaan…
Kyllä ne päivät vain menee. Vaikka tällä hetkellä tuntuukin, että pentujen
syntymään on vielä pieni ikuisuus. Kaikkea ihanaa tekisi jo mieli ostaa pennun
varalle, hamstrata suorastaan, mutta ainakin vielä olen mieleni malttanut sen
suhteen. Lupasin kyllä jo itselleni, että huhtikuun lopulla Lahden KV
näyttelyssä saan tehdä ostoksia. Siihen mennessä pennut ovat jo syntyneet,
joten tiedän melko varmaksi tuleeko meille pentua vai ei. Juuri eilen puhuin
Sampon kanssa miten ikävältä tuntuu ajatus siitä, ettei pentua tulisikaan, kun
siitä nyt on niin innoissaan.. Voin
rehellisesti sanoa odottavani pentujen syntymää tällä hetkellä yhtä paljon,
kuin pienenä odotin koko joulukuun jouluaattoa. Päivien määräkin täsmää lähes!
Tiedän myös Sampon odottavan pennun tuloa kovasti. Optimistisia tietysti ollaan
ja kuten ensimmäisessä postauksessakin kirjoitin, nyt ovat tilastot jo meidän
puolella, että pentu saadaan. Koskaan ei kuitenkaan voi tietää miten synnytys
menee ja mitä sieltä tulee. Juttelin eilen Piian kanssa ja kysyessäni
äitikoiran vointia, kuului vain vastaus, että rouva voi erittäin paksusti! Piia
tuumasikin, että pienoinen ihme on, mikäli
siellä vatsassa vain kolme pentua olisi kasvamassa. Sen takia olen kyllä
erittäin toiveikas, että edes yksi tyttö syntyisi.
Onneksi tässä on ollut koiramaista menoa kerrakseen viime
päivinä harhauttamassa ajatuksia varsinaisesta odotuksesta. Lauantaina juhlimme
porukalla Ketunpolun Golden Queen ”Sennan” 1-v synttäreitä! Käytännössä tämä
tarkoitti kakun syöntiä, Sennan ja sen äidin Sisun (Marmara Spice Ice) kanssa
bailaamista ja odottavien äitien Näpsän ja Ellun (Ketunpolun Elizabeth)
halailua. Meidän syönnin päälle koirat pääsi juoksemaan porukalla ja voi sitä
vauhdin määrää. Senna tietysti bailasi, kuten asiaan kuuluu. Tässä muutamia
kuvia lauantailta
|
Myös tuleva äiti Ellu |
|
Näpsä ja Ellu |
|
Hela hund karusellen! |
|
Näpsä sanoo kukkuu |
Sunnuntaina saimmekin jo aamusta mieluisan yökyläilijän
taas, kun Ketunpolun Foxy Atunka ”Inka” saapui kaupunkilomailemaan meille
pariksi päiväksi. Inkan kanssa käytiinkin sunnuntaina mökillä, jossa
hovikuvaajan virkaa toimittava poikaystäväni intoutui ottamaan enemmänkin
kuvia. Tuolloin ei sää ollut paras mahdollinen kuvaamiseen, mutta tietysti
kuvat jäivät ottamatta kahdelta seuraavalta päivältä, kun aurinko paistoi
siniseltä taivaalta päivät läpensä. Onneksi kuitenkin jotain todisteita Inkan
vierailusta jäi.
|
Mitäs me |
|
Inkasta oli ihanaa juosta |
|
Väillä täytyi tietysti vähän halia |
|
jotta jaksoi taas kirmailla! |
|
me taas :) |
Olemme parhaillaan ajamassa Sampon kanssa kohti Ukkohallaa,
jossa meitä on vastassa omistajiensa lisäksi noin puolivuotias tolleri-uros
Luka. Ainakin tammikuulla Luka jaksoi sekä ihastuttaa että vihastuttaa, katsotaan
mikä on tilanne nyt.
I’m soooo looking foreward to the puppies birth. Still 25
days to go. I would want to buy already all kinds of things for the puppy, but
told myself that I needed to wait till the birth, so that we know for sure if a
puppy is coming to us or not. Luckily we’ve had a lot dog activities within the past
week to keep me distracted. On Saturday we celebrated Senna’s first birthday
and Piia came with her pack too. On Sunday a nice and sweet guest called Inka came to spend a few days with us, while her owners were out of town.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti