lauantai 22. maaliskuuta 2014

Tästä se alkaa..

Pitkän tuumailun jälkeen, tein päätöksen palata takaisin blogikirjoittelun pariin. Tähän mennessä ensimmäinen ja viimeinen blogini pysyi hengissä viiden kuukauden ajan keväällä 2011, kun opiskelin ja asuin Sveitsissä. Huomasin tuolloin, että kun oli ns. erityinen tilanne mistä kirjoittaa, kirjoittelin mielelläni kuulumisiani ja kokemuksiani ylös. Kotiin palattuani koin, ettei minusta ollut pitämään blogia, kun mitään ihmeellistä aihetta ei ollut. Blogihiljaisuutta kestikin lähes kolme vuotta, odotellessani riittävän mielenkiintoisen ja mielekkään aiheen löytymistä. Tästä pääsemmekin viime syyskuuhun, jolloin vihdoin tein päätöksen ja uusi aihe blogillekin löytyi. 

Kuten blogin kuvauksessakin lukee, olen pitkän linjan koiraton koiraharrastaja. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että ystävieni ja tuttavieni eri rotuiset koirat ovat olleet aina todella merkittävässä osassa elämässäni, mutta omaa koiraa minulla ei ole koskaan ollut. Näin ollen kaikki koirakokemukseni ovat tulleet kodin ulkopuolelta. Ensimmäinen belgi tassutteli elämääni kesällä -99. Koiranäyttelyitä olen kiertänyt aktiivisesti jo vuodesta 2002 ja useille belgi-ihmiselle olenkin tuttu naama näyttelykehistä, mutta mennään siihen aiheeseen tarkemmin tulevissa postauksissa. Kerron kuitenkin nyt lyhyesti millainen on pentutilanteeni tällä hetkellä ja miten tähän on tultu..

Viime kesänä aloin viimein vakavissani kypsytellä ajatusta koiran omistamisesta. Elämäntilanne oli menossa kovaa kyytiä siihen suuntaan, että aikaa ja muita resursseja todella olisi pennun ottamiselle. Poikaystävä näytti myös vihreää valoa asialle välittömästi, joten niin päätös tehtiin: koira tulisi taloon, kunhan sopiva pentu vain löytyy! Kiinnostava ja itselleni myös merkityksellisessä asemassa oleva yhdistelmä oli tiedossa alusta asti, ja se olikin iso myötävaikuttaja päätöksen teolle. Tällä hetkellä tilanne on se, että narttu on astutettu helmikuussa ja perjantaina 21.3. ultrattu kantavaksi. Vatsassa näkyi varmasti ainakin kolme pentua, mutta mahdollisuus on jopa viiteen pentuun. Voi sitä ilon ja riemunkiljahdusten määrää, kun varmuus raskaudesta tuli. Poikaystävälle kuitenkin totesin, että ei tässä vielä mitään voi täysin varmaksi sanoa, mutta nyt ovat tilastot jo meidän puolellamme, että kesäkuussa meidän talouteen saapuu pieni punainen neitikoira. Peukut pystyssä pentujen syntymää odotellessa..

Kuvassa allekirjoittanut ja tuleva äitikoira Ranskan erikoisnäyttelyssä elokuussa 2012
Blogia on tarkoitus kirjoitella tästä eteenpäin aktiivisen epäaktiivisesti eli toisin sanoen päivityksiä tulee, kunhan inspiraatio iskee ja kirjoitettavaa on. Pääasiallisena aiheena on ja tulee myös olemaan, uskokaa tai älkää, belgianpaimenkoirat ja pennun odotus. Ulkoasu on täysin alkutekijöissään, se toivottavasti muotoutuu muuksi, kunhan keksin ensin itse mitä siltä haluan. Älkää siis ihmetelkö, mikäli blogi muuttaa muotoaan useamman kerran tulevien viikkojen aikana, kunnes mieluinen ulkoasu löytyy. 

Loppuun vielä kuva tältä päivältä. Pääsin tänään kuukauden tauon jälkeen halailemaan tulevaa äitikoiraa. Yritin kovasti kertoa sille, että yksi sellainen ihana tyttöpentu meille, kiitos. Huhtikuussa nähdään, ottiko Näpsä asista koppia vai ei!

Minä&Näpsä

This blog tells about Belgian shepherds and my life, as I am currently waiting for my Belgian Tervueren puppy to be born and to become our family member. I hope to include a short summary to every blog post in English, so that my foreign friends can also be part of this. The first Tervueren came into my life in 1999 and ever since I've been a passionate Belgian shepherd person, but I've never had a dog of my own. Last autumn, in 2013, I finally made the decision that a puppy would be more than welcome to be part of my life. Yesterday the ultra confirmed the pregnancy and showed that there will be at least three pups, possibly even more. Hopefully, in April a beautiful girl puppy will be born and in June I will get my first dog, after fifteen years of dreaming. So far, it has been very exciting, but we'll just have to wait and see how it goes! In the pictures you'll find me and the mom-to-be Näpsä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti