Leia 9 kuukautta

Voi miten aika menee vauhdilla. Muistan sen vielä kuin eilisen, kuinka yhdenksän kuukautta sitten vietimme hyvin pitkän yön Piian kanssa saattaen Ketunpolun I-lapsia maailmaan. Kuinka ensin syntyi kolme poikaa ja jota seurasi ikuisuudelta tuntunut kahden tunnin tauko, jonka jälkeen hyvin tuhti tyttöpentu tupsahti maailmaan. Pieni itkukin siinä taisi päästä, sillä vihdoin odottamani tyttö oli olemassa. Ja nyt se pentueen ainoa tyttö, kuuden veljen keskellä kasvanut ahnettakin ahneempi pulleropallero on jo yhdeksän kuukauden ikäinen eli virallisesti junnu! 

Hyvästi pikkupentuaika, tervetuloa murrosikä! Onneksi mitään ihmeellisiä murkkuiän merkkejä ei ole ollut, yhtä ainoaa 15 minuutin rappukäytäväepisodia lukuunottamatta. Leia on edelleen erittäin avoin, reipas ja itsevarma pikkutervu, josta on kuoriutunut varsin motivoitunut työskentelijä.

Leian kanssa on todella ilo harrastaa, kun itse ohjaaja vain olisi osaavampi. Onnekseni olemme saaneet treenata osaavassa seurassa koko talven ajan, joten ohjaajakin on oppinut pikkuhiljaa erinäisiä asioita kouluttamisesta. Olenkin huomannut, että onni on hyvät treenikaverit, jotka ruoskivat ja piiskaavat ohjaajaa toimimaan oikein. Eihän se koira muuten voi osata ellei ohjaaja osaa ohjata!

Treeneissä olemme keskittyneet perusasentojen ja seuraamisen pohjatyön tekemiseen. Rauhassa tehty työ tuottaa tulosta, mutta vielä on hyvin pitkä matka mihinkään valmiiseen. Onneksi me molemmat nautimme yhdessätekemisestä, vaikka allekirjoittanut joutuukin sättimään itseään hyvin usein treenien aikana omista aivotoimintansa oikosuluista. Opettele opettamaan koiraa, siinä hyvin kiteytettynä tämänkin päivän teema treeneissä. Koira osaisi vaikka mitä - ohjaaja ei. Onneksi meillä ei ole kiire mihinkään, vaan opettelemme rauhassa ja toivottavasti sen ansiosta olemmekin kiipeämässä puuhun muulla tavoin kuin perä edellä.

Kuva: Emma Tuominen

Treenaamisen ja kaveritreffien lisäksi emme ole tehneet mitään ihmeellisyyksiä. Yllä olevat jääkuvat otin eilisellä ulkoilureissullamme. Pilvinen sää ei tarjonnut ihmeellisiä kuvausolosuhteita, joten kuvat ovat mitä ovat. Valitettavasti myös viralliset 9kk poseerauskuvat jäivät tänään ottamatta pimeän treenihallin ja ulkona vallinneen kauhen lumipyryn seurauksena. Tässä kuitenkin tuorein poseerauskuva Leiasta Lahden ryhmänäyttelyssä, ikää 8,5 kuukautta.

I can't believe how the time flies! It's already nine months since the I-litter was born. The night felt like it lasted forever, but I was so happy when finally a girl puppy was born, as puppy number four, and I couldn't believe she was here. Now she is a teenager, but still a very happy, open and confident dog. We have been training obedience during the past few months and slowly but steadily we are getting somewhere. Still very far away from anything complete, but hopefully this will pay of one day. It is awesome to train with her, I just wish I was better. Yet I'm so grateful that we can learn together!