Aamulla, kun kello herätti 5.10 mietin jälleen hetken, onko näyttelyharrastuksessa mitään järkeä. Tai lähinnä aikaisissa aamuherätyksissä. Ei muuta kuin koira autoon, aamiainen mukaan ja suunnaksi Vaasa, matkaa 280 kilometriä ja arvioitu saapumisaika 9.30. Onneksi saimme Leian kanssa hypätä Keuruulla Piian kyytiin. Matkassa meillä oli kolme koiraa: Leia, Näpsä ja Ellun poika Yatsi.
Vaasaan oli ilmoitettuna yhteensä 18 tervua, 10 urosta ja 8 narttua. Tuomarina toimi Marjo Järventölä. Urosten arvostelun aikana kävi jo selväksi, että linja oli asiallisen tiukka. SA:ta tai laatuarvosanoja ei jaettu ilmaiseksi. Leia kilpaili junioriluokassa toisen nartun kanssa. Leia esiintyi jälleen oikein kauniisti ja juoksi hyvin. Molemmat tytöt saivatkin arvosanaksi eri:n. Kilpailuluokassa tuomari kuitenkin osoitti välittömästi Leian ensimmäiseksi ja kilpakumppanin toiseksi. Lisäksi Leia sai SA:n. Tässä kohtaa serti olikin jo varmuudella meidän, sillä kaikilla vanhemmilla nartuilla oli sertit kasassa!
Paras narttu -kilpailussa oli mukana kaikkiaan 7 koiraa, kaikki muut vanhemmat nartut saivat myös SA:t. Veteraanit ja avoimen luokan kilpailija pudotettiin kuitenkin pois ja näin ollen Leia kilpaili sijoituksissa kolmea valioluokan narttua vastaan, Näpsän ollessa yksi niistä. Näpsä sijoitettiinkin neljänneksi ja Leia kolmanneksi! Lopullinen tulos Leialle toisessa näyttelyssä JUN ERI1 SA PN3 SERT.
Arvostelu oli jälleen myös varsin mukavaa luettavaa: "Tasapainoisesti ja sopusuhtaisesti kehittynyt, hyvärakenteinen juniori-narttu, jolla kaunisilmeinen ja puhdaslinjainen pää. Ryhdikäs kaula ja kaunis ylälinja. Hyvä rintakehän malli. Hyväasentoiset raajat. Erinomainen, sujuva ja vaivaton liikunta. Erinomainen karva. Varma käytös." Lienee siis sanomattakin selvää, että olin enemmän kuin tyytyväinen ja iloinen päivän lopputulokseen. Jälleen kerran pikkukoirasta sai olla niin ylpeä!
Kasvattajaluokkia oli ilmoitettuna kolme. Ketunpolun-ryhmä sai sijoitukseksi 2KP, kera hienon arvostelun. Tuomari sanoi, että mikäli voitto ratkeaisi vain päiden perusteella, me olisimme voittaneet. Kokonaisuus kuitenkin ratkaisi, joten tällä kertaa näin päin. Hienosti kuitenkin meni, vaikka ryhmässä olikin jälleen kolme nuorta koiraa, joista kaksi oli vieläpä varsin vallattomalla ja vitsikkäällä tuulella temppuillessaan kehässä.
Vaikka lähdimme kotia kohti melko pian kehän päättymisen jälkeen, kertyi reissulle mittaa yli 12 tuntia. Niin meitä saapuikin kaksi raatoa kotiin illalla. Toki illalla piti vielä ehtiä ottamaan nopeasti kuvat meidän perheen uudesta serti-koirasta, joka paransi ensimmäisen näyttelynsä vara-sertistä heti toisessa näyttelyssään sertiksi. Tästä on oikein hyvä jatkaa näyttelyvuotta kuukauden päästä Helsingin Palveluskoiratapahtumassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti