Kesäkuun kuulumisia

Taas on ehtinyt kulumaan reilusti aikaa viime postauksesta. Mutta hei, me ollaan ehditty tehdä myös tosi paljon! Tottista ollaan hinkattu ja treenattu ahkeraan, sillä motivaattorina toimii BH-koe. Ei nyt missään välittömässä lähitulevaisuudessa ole aikeita kokeeseen rientää, mutta josko sellaisella aikataululla, että edes ensi kesään mennessä. Katsotaan mihin asti pääsemme tämän kesän aikana, sillä tällä hetkellä luulen paikkamakuun olevan suurin kompastuskivemme. Leiasta olisi niin ihanaa rientää tervehtimään jokaista uutta koiratuttavaa, joka vaan näköpiirissä siintää, joten siinä meillä riittää työsarkaa erityisesti.

Leia & Näpsä, kuva: Piia Salonen

Leia pääsi myös testaamaan olisiko VEPE meille mieluinen harrastus. Ohjaaja kertoi, että hänen oma bordercollienarttunsa ei luonnollisestikaan ole se nopein VEPEn harrastaja, mutta koiran pienehkö koko (painoa noin 17kg) ei myöskään ole este harrastamiselle. Katsotaan mitä tästä kehittyy. Kolme kertaa saamme käydä kokeilemassa ennen varsinaisten päätösten tekoa.

Viikko sitten oli ensimmäinen kerta ja Leia hyppäsi veneeseen, kuin olisi veneillyt monta kertaa aiemminkin. Oli siinä sitten nauraen selittelyä, että veneilykerrathan ovat jääneet tasan yhteen ja siitäkin ainoasta kerrasta on jo lähes vuosi. Liekö siis luonnonlahjakkuus tai verenperintönä isältä, joka kilpailee VEPEssä avoimessa luokassa, saatu taito kenties. Leia myös rohkeasti hyppäsi veneestä ja ui rantaan reippaasti ilman epäröintejä. 1-vuotiaalta koiralta varsin hieno startti, joten katsotaan saammeko mahdutettua myös VEPEn meidän harrastuskirjoon. Uiminen nyt kuuluu joka tapauksessa meidän kesän harrastuskirjoomme.

Senna & Leia, kuva: Piia Salonen

Senna & Leia, kuva: Piia Salonen

Kävimme viime lauantaina myös näyttelyssä, ”yllättäen” ja koira sen kun pudottaa karvaa vaikka muutamankin kerran olen jo huokaissut, että joko se olisi siinä. EI. Ja erkkari on luonnollisesti varsin sopivasti kahden viikon kuluttua. No, sillä mennään mitä on. Eli ei paljolla. Onneksi erikoistuomarit ymmärtävät muunkin, kuin pelkän turkin päälle. Lisäksi erkkari on aina hieno tapahtuma – pärjäsivät koirat tai eivät. Erikoisnäyttely on yksi vuoden kohokohdista ja mikä parasta, tänä vuonna pääsen osallistumaan ensimmäistä kertaa oman koiran kanssa. Joten valehtelisin, jos sanoisin etten odottaisi erkkaria jo. 

Karvaton himouimari, kuva: Piia Salonen

Mutta vielä viime viikonloppuun ja Keiteleen ryhmikseen! Leia oli junioriluokassa kahden muun nartun kanssa. Lopuksi kisa käytiin karvattoman Leian ja hyvin karvaisen kilpakumppanin välillä, jolloin meidän sijoitukseksemme tuli toinen, varsin ymmärrettävästi. Leia sai kuitenkin SA:n sekä paras narttu –kilpailussa sijoittui vielä neljänneksi ja sai vara-sertin. Erinomainen suoritus sporttiturkkiselta tytöltä!

Leian äiti Näpsä oli ROP ja ryhmässä sijoituimme vielä hienosti kolmanneksi. Meillä oli todella hieno kasvattajaryhmä, joka muodostui neljästä eri yhdistelmästä syntyneestä nartusta, ollen samalla kuitenkin hyvin yhtenäinen tyypiltään ja ulkomuodoltaan. Valitettavasti BIS-tuomari ei sen päälle kuitenkaan ymmärtänyt riittävästi, vaikka valitsikin meidät kuuden parhaan joukkoon, ja näin tipuimme sijoituksilta maaliviivalla.

Näpsä, Inka, Leia & Ruska ROP-kasvattjaryhmä, kuva: Piia Salonen

Sunnuntaina suuntaammekin vuorostaan Tuuriin ja erikoistuomari Antti Niemisen arvosteltavaksi. Antin piti arvostella tervu-pennut jo joulukuun messarissa, mutta silloin tuomarimuutoksen seurauksena siirryimme toiselle tuomarille. Onneksi pääsemme nyt kuitenkin Antin arvioitavaksi, mielenkiintoista kuulla mitä mieltä hän on Leiasta. Taitaa vieläpä olla niin, että Leia on ainoa juniori-luokan narttu!