Viikko sitten suuntasimme tämän vuoden viimeiseen ryhmänäyttelyyn Hämenlinnan kupeeseen, Tuulosen kauppakeskukselle. Olin kuullut erilaisia tarinoita kyseisestä paikasta ja sen soveltumattomuudesta näyttelynpitopaikaksi. Aikataulujen tultua kauhua herätti myös ilmoitettujen koirien määrä - 30 tervuerenia yhteensä. Missään muussa näyttelyssä tänä vuonna, erkkaria ja Lahti KV:ta (jossa 31 tervua) lukuunottamatta, ei ole ollut yhtä montaa koiraa ilmoitettuna. Odotukset ja kiinnostus lähteä taas tien päälle näyttelypäivän aamuna olivat jossain hyvin syvissä pohjamudissa.
Niin vain klo 7 starttasi auto kuitenkin kohti Tuulosta. Tuomarina tervuilla toimi Jaana Hartus. Uroksissa Leian isoisä Bono oli ainoa, joka sai SA:n ja oli näin automaattisesti paras uros. Linja oli siis tiukka, toki se oli tiedossa jo ennakkoonkin ja yksi syy, miksi Hartukselle halusimme myös lähteä.
Olin ilmoittanut Leian nuorten luokkaan, sillä arvelin junioreita olevan paikalla. Niinhän niitä olikin kolme kappaletta, kun taas nuortenluokassa koiria oli vain yksi Leian lisäksi. Leia voitti nuorten luokan, sai SA:n ja jäimme odottamaan paras narttu -kilpailua.
Paras narttu kilpailussa oli 7 narttua. Pienen hässäkän jälkeen Leia osoitettiin paras narttu kilpailussa sijalle 4 ja meille ojennettiin kuudes serti! Arvosteluksi Leia sai seuravaa: "Pienehkö, erinomaista tyyppiä oleva, erittäin tasapainoinen, lupaava narttu. Kokoon sopiva luusto. Oikea ryhti ja ylälinja. Hyvä pää, jossa voisi olla aavistus enemmän pituutta. Aavistuksen vaaleat silmät. Tehokkaat, joustavat liikkeet." Oikein mukava arvostelu varsin tiukalta ja tarkalta tuomarilta.
Tuulosen kauppakeskuksen parkkihalli ei mielestäni ollut mitenkään huono näyttelypaikka, se oli vain tavallinen parkkihalli. Leia ei ollut millään tavoin levoton tai reagoinut, vaikka paikassa haukut kaikuivat. Hyvin siellä sai juoksutettuakin, vaikka kehä olikin hiukan pieni ja liukasta lattiaa oli moitittu. Kuvia sieltä ei ole saatavilla, sillä valaistus oli sen verran huono, ettei mahdollisuutta kuvaamiseen ollut.
Nämä kuvat ovat sen sijaan meidän parin viikon takaiselta ulkoilulta, jossa Leia pääsi tutustumaan belgi-mixi Caroon. Tytöt juoksivat sulassa sovussa ja molemmilla näytti olevan hurjan hauskaa. Kyllä belgi toisen tuntee, vaikkei kaveri aivan täysin 100% belgi olisikaan!
Käykääpäs muuten katsomassa meidän esineruututreenien aikaansaannos täältä! Pitkästä aikaa videota tarjolla.
Koko kesän olemme epäsäännöllisen säännöllisesti tehneet ruutuharjoituksia ns. näkölähdöillä. Viikko sitten tein kuitenkin ensimmäisen ruutuun lähetyksen "sokkona", sillä koin, että ruututyöskentelyn ajatus olisi jossain määrin perillä. Videolla näkyvä treenikerta on Leian kolmas kerta, kun se lähtee ruutuun ilman, että näkee esineen vientiä ollenkaan. Itse olen ollut todella tyytyväinen siihen, mitä tämän maastokauden aikana olemme saaneet aikaiseksi. Koiran motivaatio on kohdillaan, sillä on treeneissä aina hauskaa ja pitkäjänteisesti tehty pohjatyö tuottaa oikeasti tulosta. Tästä on hyvä jatkaa! Kylmien kelien perusteella saattaa hyvinkin olla, ettei maastokausi kestä enää pitkään..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti