Viime sunnuntaina se tapahtui - meidän ensimmäinen virallinen kisa ja lajina todellakin rally-toko. Edellisenä iltana ja aamulla jännitti. Ei pahasti, mutta kyllä sen tunsi. Sunnuntaiaamuna pysähdyimme menomatkalla Leian kanssa ulkoilemaan yhteen meidän vakiolenkkipaikoista. Ajattelin puolen tunnin lenkin olevan ihan hyvä ratkaisu, kun meidän vuoromme oli heti aamusta. Kello 10 oli aikataulutettu rataan tutustuminen ja kello 10.15 ensimmäinen koirakko.
Pieksämäellä olimme tasan yhdeksältä, juuri sopivasti ilmoittautumiseen ja tuomarin mittaukseen. En edes tiennyt, että rally-tokossakin tuomari ottaa virallisen mitan koirasta. Leialle kuitenkin luonnollisesti tulos yli 50 cm ja ruksi oikealle paikalle kilpailukirjaan.
Virallisten asioiden jälkeen oli hetki aikaa katsella päivän rataa. Rata koostui 13 kyltistä ja vaikutti mielestäni ihan mukavalta. Ainoana täysin uutena asiana meille tulisi kuitenkin juosten seuraaminen. Ei siis muuta kuin nopeasti parkkipaikalle katsomaan pysyykö koira mukana menossa, kun liikkeessä onkin enemmän vauhtia.
Olimme Leian kanssa koirakko nro. 7, joten meidän vuoromme tulikin varsin nopeasti. Meidät kutsuttiin lähtöalueelle, kun edellinen koirakko oli suorittanut kaksi ensimmäistä tehtäväkylttiä. Lähtöalueella sai antaa koiralle kyllä nakkeja, mutta leikittäminen ei ollut mahdollista. Olin saanut Leian hallin ulkopuolella hyvään vireeseen patukan avulla ja ajattelin sen kantavan radalle asti. Meitä ennen tehnyt koirakko kuitenkin uusi tehtäväkylttiä numero 3 moneen kertaan, eikä päässyt etenemään. Näin ollen meidän odotusaikamme lähtöalueella vain venyi ja venyi. Kun vihdoin tuli meidän vuoromme siirtyä radalle, Leia jo katseli ympäri hallia ja oli selvästi hiukan muissa maailmoissa.
Rataa en spekuloi sen suuremmin, voitte katsoa sen kokonaisuudessaan Vimeosta. Alussa Leia selvästi haahuili, eikä seuraaminen ollut tiivistä. Jouduin myös antamaan useita lisäkäskyjä, jotka eivät onneksi rally-tokossa tarkoita pistevähennyksiä. Radan edetessä homma kuitenkin parani huomattavasti ja maaliin päästyämme olin tyytyväinen tekemiseemme. Eikä edes jännittänyt kovasti vaan yllättävän rennosti pystyin menemään.
Myöhemmin illalla alkoi kyllä ärsyttämään kohtuullisen paljon viimeinen tehtäväkyltti, jossa ohjasin koiraa todella huonosti ja kiirehdin vain maaliin pääsyä. Nyt muutaman päivän jälkeen olen kuitenkin vain vilpittömän iloinen, että saimme ensimmäisestä kisastamme hyväksytyn tuloksen pistein 80/100! Parannettavaa jäi, joten taidamme tavoitella kisapaikkoja vielä loppu vuodelle..
Leian 6,5-vuotias eno Urho oli myös paikalla kisaamassa ensimmäistä kertaa rally-tokossa. Urho ja Sari saivatkin upean tuloksen 94 pistettä, joten molemmat Ketunpolun ketut saivat ensimmäiset rally-toko tuloksensa. Kisaurakkansa jälkeen Leia ja Urho pääsivät vielä yhdessä rallattelemaan metsään, mikä taisi olla se paras palkka!
Pieksämäellä olimme tasan yhdeksältä, juuri sopivasti ilmoittautumiseen ja tuomarin mittaukseen. En edes tiennyt, että rally-tokossakin tuomari ottaa virallisen mitan koirasta. Leialle kuitenkin luonnollisesti tulos yli 50 cm ja ruksi oikealle paikalle kilpailukirjaan.
Virallisten asioiden jälkeen oli hetki aikaa katsella päivän rataa. Rata koostui 13 kyltistä ja vaikutti mielestäni ihan mukavalta. Ainoana täysin uutena asiana meille tulisi kuitenkin juosten seuraaminen. Ei siis muuta kuin nopeasti parkkipaikalle katsomaan pysyykö koira mukana menossa, kun liikkeessä onkin enemmän vauhtia.
Olimme Leian kanssa koirakko nro. 7, joten meidän vuoromme tulikin varsin nopeasti. Meidät kutsuttiin lähtöalueelle, kun edellinen koirakko oli suorittanut kaksi ensimmäistä tehtäväkylttiä. Lähtöalueella sai antaa koiralle kyllä nakkeja, mutta leikittäminen ei ollut mahdollista. Olin saanut Leian hallin ulkopuolella hyvään vireeseen patukan avulla ja ajattelin sen kantavan radalle asti. Meitä ennen tehnyt koirakko kuitenkin uusi tehtäväkylttiä numero 3 moneen kertaan, eikä päässyt etenemään. Näin ollen meidän odotusaikamme lähtöalueella vain venyi ja venyi. Kun vihdoin tuli meidän vuoromme siirtyä radalle, Leia jo katseli ympäri hallia ja oli selvästi hiukan muissa maailmoissa.
Rataa en spekuloi sen suuremmin, voitte katsoa sen kokonaisuudessaan Vimeosta. Alussa Leia selvästi haahuili, eikä seuraaminen ollut tiivistä. Jouduin myös antamaan useita lisäkäskyjä, jotka eivät onneksi rally-tokossa tarkoita pistevähennyksiä. Radan edetessä homma kuitenkin parani huomattavasti ja maaliin päästyämme olin tyytyväinen tekemiseemme. Eikä edes jännittänyt kovasti vaan yllättävän rennosti pystyin menemään.
Myöhemmin illalla alkoi kyllä ärsyttämään kohtuullisen paljon viimeinen tehtäväkyltti, jossa ohjasin koiraa todella huonosti ja kiirehdin vain maaliin pääsyä. Nyt muutaman päivän jälkeen olen kuitenkin vain vilpittömän iloinen, että saimme ensimmäisestä kisastamme hyväksytyn tuloksen pistein 80/100! Parannettavaa jäi, joten taidamme tavoitella kisapaikkoja vielä loppu vuodelle..
Leian 6,5-vuotias eno Urho oli myös paikalla kisaamassa ensimmäistä kertaa rally-tokossa. Urho ja Sari saivatkin upean tuloksen 94 pistettä, joten molemmat Ketunpolun ketut saivat ensimmäiset rally-toko tuloksensa. Kisaurakkansa jälkeen Leia ja Urho pääsivät vielä yhdessä rallattelemaan metsään, mikä taisi olla se paras palkka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti