Lauantaina oli vuorossa meidän toinen rally-tokokilpailu. Luonnollisesti onnistuin hankkimaan kunnon flunssan alkuviikosta, joka kypsytteli itsensä täyteen iskuun sopivasti viikonlopulle. Olo ei siis todellakaan ollut hyvä, mutta pakkohan se oli kisaamaan päästä, kun paikka kerran oli. Onneksi Heinolaan on suhteellisen lähellä ja alokasluokka oli vieläpä päivän viimeisenä, joten lähtökin oli vasta aamulla 11 aikaan.
Lauantain alokasluokkaan oli ilmoittautunut 21 koirakkoa. Kisan tuomarina toimi Minna Hillebrand, joka tuomaroi myös Pieksämäen kilpailun. Nyt mukana oli lisäksi harjoitustuomari, joten odotettavissa oli tiukkaa arviointia.
Kisarata oli sopivan haasteellisen näköinen. Jälleen osana Minnan rataa oli temmon vaihto, joka Pieksämäellä oli istumisesta juoksu ja nyt hidas kävely. Luonnollisestikaan hidasta kävelyä en ole juuri harjoitellut Leian kanssa, joten vasta vähän ennen omaa vuoroamme testailin kuinka se luonnistuu. Kohtuullisestihan se. Oma kävelyni tuntuu vain todella tönköltä, kun hidastan vauhtia normaalista kävelyvauhdistani ja videolta katsottuna se myös näyttää juuri siltä miltä se tuntuukin - oudolta.
Kisasuorituksemme voi katsoa jälleen kokonaisuudessaan Vimeosta!
Kisapaikkana toimi suuri teollisuushalli, jonka perällä oli tekonurmella varustettu kenttä. Ennen vuoroamme pelkäsin miten käy vireen, kun tuon koiran halliin, joka on täynnä häiriötä enkä pysty leikittämään enää sen kummemmin. Kaikki huoleni olivat kuitenkin täysin turhia! Leia oli paljon paremmassa vireessä nyt, kuin Pieksämäellä.
Ennen vuoroamme oloni oli kohtuullisen rento, liekö flunssalääkityksellä vaikutusta asiaan tai sillä, että pää oli kirjaimellisesti täynnä räkää.. Olimme viides suorittava koirakko, joten heti kun ensimmäinen koirakko oli suorittanut radan, lähdin hakemaan Leiaa autosta. Leikitin aluksi patukalla, jotta sain virettä nostatettua mukavasti. Sen jälkeen tein hiukan lyhyitä seuruita ja kontaktia nakilla.
Leia söi lauantaiaamuna pitkästä aikaa huonosti aamuruokaansa, joten nakit nähdessään Leia oli valmis tekemään suunnilleen mitä vain, jotta palkka matkasi hänen suuhunsa. Nakkia sai syöttää kentän portille asti, joten meitä edeltävän koirakon tullessa pois suorittamasta otin vielä viimeiset perusasennot sekä kontaktit ja palkkasin reilusti. Ja koirahan todella kuunteli sen jälkeen!
Rata meni kokonaisuudessaan hyvin. Pieksämäellä ongelmia aiheutti kiristyvä remmi, joten tällä kertaa ongelmia aiheutti liian löysä remmi. Kuinkas muutenkaan. Selvisimme radasta kuitenkin kunnialla loppuun asti. Maaliin päästyämme minulla ei ollut kuitenkaan minkäänlaista käsitystä pisteistä. Yllätys oli suuri, kun tuloslistoille iskettiin lukemat 89! Paransimme Pieksämäen kilpailusta 9 pisteellä ja tekeminen oli muutenkin paljon parempaa fiiliksen osalta.
Saatuamme arvostelulomakkeet kilpailun päätteeksi meinasin kuitenkin lyödä pääni seinään. Olin omalla huolimattomuudellani vienyt meiltä 10 pistettä, laskemalla väärin askeleet peruutustehtävässä. Tarkoituksena kun on peruuttaa ensin yksi, sitten kaksi ja lopuksi kolme askelta, niin itse peruutin kaavalla yksi, yksi, kolme. Kotimatkalla ärsytti. Mutta ei se auta kuin jäädä odottelemaan seuraavaa kisaa, jos siellä saisimme kunnon onnistumisen. Liekö kolmas kerta toden sanoisi.. Loppusijoituksissa olimme 89 pisteellä kuitenkin varsin mukavasti sijalla 6/21. Rata oli siis aiheuttanut haasteita muillekin. Nyt siis vain metsästämään uutta kisapaikkaa ja sitä puuttuvaa tulosta RTK1-koulariin!
Lauantain alokasluokkaan oli ilmoittautunut 21 koirakkoa. Kisan tuomarina toimi Minna Hillebrand, joka tuomaroi myös Pieksämäen kilpailun. Nyt mukana oli lisäksi harjoitustuomari, joten odotettavissa oli tiukkaa arviointia.
Kisarata oli sopivan haasteellisen näköinen. Jälleen osana Minnan rataa oli temmon vaihto, joka Pieksämäellä oli istumisesta juoksu ja nyt hidas kävely. Luonnollisestikaan hidasta kävelyä en ole juuri harjoitellut Leian kanssa, joten vasta vähän ennen omaa vuoroamme testailin kuinka se luonnistuu. Kohtuullisestihan se. Oma kävelyni tuntuu vain todella tönköltä, kun hidastan vauhtia normaalista kävelyvauhdistani ja videolta katsottuna se myös näyttää juuri siltä miltä se tuntuukin - oudolta.
Kisasuorituksemme voi katsoa jälleen kokonaisuudessaan Vimeosta!
Kisapaikkana toimi suuri teollisuushalli, jonka perällä oli tekonurmella varustettu kenttä. Ennen vuoroamme pelkäsin miten käy vireen, kun tuon koiran halliin, joka on täynnä häiriötä enkä pysty leikittämään enää sen kummemmin. Kaikki huoleni olivat kuitenkin täysin turhia! Leia oli paljon paremmassa vireessä nyt, kuin Pieksämäellä.
Ennen vuoroamme oloni oli kohtuullisen rento, liekö flunssalääkityksellä vaikutusta asiaan tai sillä, että pää oli kirjaimellisesti täynnä räkää.. Olimme viides suorittava koirakko, joten heti kun ensimmäinen koirakko oli suorittanut radan, lähdin hakemaan Leiaa autosta. Leikitin aluksi patukalla, jotta sain virettä nostatettua mukavasti. Sen jälkeen tein hiukan lyhyitä seuruita ja kontaktia nakilla.
Leia söi lauantaiaamuna pitkästä aikaa huonosti aamuruokaansa, joten nakit nähdessään Leia oli valmis tekemään suunnilleen mitä vain, jotta palkka matkasi hänen suuhunsa. Nakkia sai syöttää kentän portille asti, joten meitä edeltävän koirakon tullessa pois suorittamasta otin vielä viimeiset perusasennot sekä kontaktit ja palkkasin reilusti. Ja koirahan todella kuunteli sen jälkeen!
Rata meni kokonaisuudessaan hyvin. Pieksämäellä ongelmia aiheutti kiristyvä remmi, joten tällä kertaa ongelmia aiheutti liian löysä remmi. Kuinkas muutenkaan. Selvisimme radasta kuitenkin kunnialla loppuun asti. Maaliin päästyämme minulla ei ollut kuitenkaan minkäänlaista käsitystä pisteistä. Yllätys oli suuri, kun tuloslistoille iskettiin lukemat 89! Paransimme Pieksämäen kilpailusta 9 pisteellä ja tekeminen oli muutenkin paljon parempaa fiiliksen osalta.
Saatuamme arvostelulomakkeet kilpailun päätteeksi meinasin kuitenkin lyödä pääni seinään. Olin omalla huolimattomuudellani vienyt meiltä 10 pistettä, laskemalla väärin askeleet peruutustehtävässä. Tarkoituksena kun on peruuttaa ensin yksi, sitten kaksi ja lopuksi kolme askelta, niin itse peruutin kaavalla yksi, yksi, kolme. Kotimatkalla ärsytti. Mutta ei se auta kuin jäädä odottelemaan seuraavaa kisaa, jos siellä saisimme kunnon onnistumisen. Liekö kolmas kerta toden sanoisi.. Loppusijoituksissa olimme 89 pisteellä kuitenkin varsin mukavasti sijalla 6/21. Rata oli siis aiheuttanut haasteita muillekin. Nyt siis vain metsästämään uutta kisapaikkaa ja sitä puuttuvaa tulosta RTK1-koulariin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti