Misseilyä, treeniä ja riekkumista

Niistä on meidän viime aikojen tapahtumat koostuneet. Mitään kovin ihmeellistä ei olla tehty, mutta kyllä täytyy myöntää, että tykkään kovasti kun on vihdoin se oma pentu, jonka kanssa voi kiertää viimein esimerkiksi niitä mätsäreitä! Leialta jos kysytään, niin misseilyhommat ei varmasti ole kaikista mukavinta ajanvietettä, sitä on jälki- ja tottistreenailu sekä riekkuminen koirakavereiden kanssa.

Sunnuntaina oltiin tosiaan Palokassa mätsärissä, ilman mitään sen suurempia odotuksia. Itse toivoin vain koiralta hyvää esintymistä ja sitä myös todella sain. Sini vei Leian tuttuun tapaan kehään. Kilpakumppanina kehässä oli selvästi Leiaa vanhempi nahkacollienarttu ja ehdinkin jo tuumata, että noinkohan tulee sininen nauha taas, kun toinen on paljon valmiimpi. Mutta mitäpä vielä! Tuomari, joka kasvattaa suomen lapinkoiria, ihastui Leian esiintymiseen, olemukseen ja erityisesti pikkukoiran erinomaiseen liikkeeseen. Leia sai siis punaisen ja pääsi näin ollen kisaamaan punaisten kilpailukehään. Siellä Leia nappasikin koko potin olemalla punaisten voittaja! Pikkuneiti esiintyi kuin isot koirat konsanaan ja poseerasi varsin ryhdikkäänä, nyt jo jaksaen seistäkin huomattavasti pidempiä aikoja. Sini ja Leia saivat jatkaa suoraan Bis-kehään, josta pari pokasi itselleen mahtavan BIS4-sijoituksen. En voisi olla tyytyväisempi. Väsymys alkoi selvästi jo vähän painamaan tassuissa, mutta upeasti Leia jaksoi loppuun asti.

Meidän pentutreenit päättyivät myös maanantaina ja nyt vähän tuumaillaan, että pidetäänkö hetken tauko vai mitä tehdään. Hyviä vinkkejä saatiin tekemiseen ja treenien jatkumiseen. Leia on oikein pätevä palveluskoiran alku, jolta on lupa odottaa jo nyt tiettyä osaamistasoa, vaikka ikää onkin vasta vajaa viisi kuukautta. Marraskuulta lähtien päästään ainakin treenailemaan taas, kun K-S Belgien hallivuorot alkavat. Tarvisi treenata jälkeä nyt vielä aktiivisesti ennen lumien tuloa.

Loppuun vielä Leian viralliset 4kk kuvat. Hyvissä ajoin tulevat näytille, kun ensi viikolla täytyykin jo mennä ottamaan vuorostaan viralliset 5kk kuvat. Toivon mukaan ne saadaan hiukan nopeammin näytille!

We haven't been doing anything special within the last week and a half. Last Sunday we took part yet to another unofficial show, where Leia was super and got placed Bis4 in the end. She stood in the ring like she would be all grown up and the judge fell in love with her movement. Overall she said that she was very pleased with her performing, character and movement especially when knowing her age. I only hoped that she would perform nicely, so everything that came with that nice performance was just a huge plus! Last Monday was our last puppy obedience class and now we are still thinking what to do next. Luckily we'll have the possibility to continue obedience training in November again. Should probably train tracking while it's still possible before winter comes.  

Mätsäristartti

Tällä viikolla Leia sai luvan aloittaa misseilyharrastuksensa. Aloitus olikin varsin vauhdikas, sillä mätsäreitä oli kolmena eri päivänä tarjolla! Sehän sopi enemmän kuin hyvin meille, sillä mikäs sen parempaa, kuin tehdä homman nimi kerrasta selväksi neitikoiralle.

Tiistaina suuntasimmekin Leian kanssa mätsäriin nro 1. Se, että tuomareina kyseisessä mätsärissä toimivat pätevöityneet ulkomuototuomarit oli selvästi iso houkutin ja kilpailijoita oli paljon. Pennut olivat kahdessa eri luokassa, isoissa (säkä aikuisena yli 45cm) ja pienissä (säkä aikuisena alle 45cm). Tuomarina meillä oli ainakin FCI 5 -ryhmän oikeudet omaava vanhempi mies, joka oli ilmeisen hukassa mätsärituomaroinnin ja -sääntöjen kanssa. Setä ei juurikaan koiria kopeloinut, ainoastaan juoksutti ympäri ja edes-takaisin. Sini vei Leiaa oikein mallikkaasti ja Leia saikin punaisen nauhan. Sen jälkeen saimmekin odotella punaisten kilpailukehää melko hyvän tovin. Kehässä oli punaisen nauhan saaneita melkein parikymmentä. Leia poseerasi kuin vanha tekijä, mutta tuomari pudotti pikkuneidin perustellen sitä sillä, ettei Leia ollut yhtä valmiin näköinen kehään jääneisiin pentuihin verrattuna. Siitähän saimmekin naurun aihetta kerrakseen, sillä Leia oli vain viikkoa aiemmin täyttänyt 4 kuukautta ja kisasi nyt lähes vuoden ikäisiä koiria vastaan. Ei siis ihme, että Leia oli vielä pieni ja kehittymätön yli puoli vuotta vanhempiin verrattuna.

Keskiviikkona oli vuorossa mätsäri nro 2. Tällä kertaa Piia&Nalle ja Tiina&Yatsi (Ketunpolun Joyful Mirai) saapuivat täydentämään tervujengiä. Piia vei Leian tällä kertaa yksilöarvosteluun. Onneksi tuomari kopeloi tällä kertaa koko rahan edestä ja Leia pönötti paikoillaan kuin kehäkonkari konsanaan. Kaikki kolme pikkukettua saivat punaisen nauhan, joten koko kolmikko oli punaisten kilpailukehässä edustamassa. Harmillisesti tuomari valitsi jälleen selkeästi vanhempia pentuja neljän parhaan joukkoon ja kettujengi jäi ilman sijoituksia. Varsin mallikasta esiintymistä silti koko kolmikolta!

Tänään, sunnuntaina, oli jälleen mätsäripäivä. Kyseessä mätsäri nro 3 tälle viikolle. Meitä oli taas kunnon tervujengi edustamassa, sillä paikalla oli Leian, Nallen ja Yatsin lisäksi myös Roni. Leia meni ensimmäisenä ja kehäpäällekkäisyyksien takia jouduin menemään itse sen kanssa kehään. Homma oli täysi floppi! Koira ei esiintynyt ja tuomari oli aivan liian varovainen liikkeissään, joten lopputulemana ei kovinkaan yllättävästi ensimmäistä kertaa sininen nauha. Nalle ja Yatsi saivat punaiset nauhat, mikä oli osaltaan helpotus, sillä nyt Piia pystyisi viemään Leian sinisten kilpailukehään. Ensin oli punaisten kilpailukehä, jossa pojat eivät sijoittuneet hienosta esiintymisestä huolimatta. Olimme jo vakuuttuneita, että kyseinen tuomari on belgi-inhoaja, joten en odottanut mitään sinisten kilpailukehältä. Piian kanssa Leia esiintyi jälleen huikean ryhdikkäänä. Ja se juokseminen! Pikkukoira ravasi pitkällä askeleella, kuin aikuinen koira konsanaan ja olin pakahtua ylpeydestä. Onneksi tämä kaikki palkittiin ja tuomari taipui sijoittamaan Leian kahdenkymmenen pennun joukosta kolmanneksi!! Palkinnoksi saimme repun täynnä tavaraa, mikä kelpasi meille oikein hyvin. Vaikka esiintyminen minun kanssani oli täysi fiasko, niin päivästä jäi silti hyvä mieli, sillä kilpailukehän esiintyminen oli jotain uskomattoman hienoa.

Misseilyjen jälkeen pääsi onneksi riekkumaan kavereiden kanssa. Leian mielestä se oli selkeästi hauskempaa hommaa, kuin paikallaan pönöttäminen. Nyt jaloissa makaa melkoisen väsynyt, mutta niin hieno pikkukoira.

Leia took part to her first unofficial shows this week. To be precise, to three different shows. She performed really nicely in every show and today it finally paid off and she was placed third in puppy class (all breeds together). It was quite clear that she'd rather prefer playing with her friends a lot more than the whole show thing, but luckily her opinion is not being asked at this point. 

Kaupunkikoira

Viikko sitten vietimme viikonlopun Helsingissä sukuloimassa meidän ihmisten sekä tietysti myös Leian osalta. Viikonloppu oli kokonaisuudessaan varsin tapahtumarikas, joten kootaan tähän nyt vain ne tärkeimmät riennot.

Perjantaina Leia kohtasi ensimmäistä kertaa elämässään kissoja. Tarkemmin sanottuna kaksi kissaa: Armin ja Dänin. Siinä missä tutustuminen oli varovaisen ihaileva ja houkutteleva Leian osalta, kissat eivät todellakaan hyppineet riemusta saatuaan karvaisen ja haukkuvan nelijalkaisen vieraakseen. Sen sijaan vierailu meni varsin jäätävissä tunnelmissa, vaikka Leia yrittikin kaikin tavoin houkutella kissat leikkimään. Kun ei niin ei -ajatus ei selvästikään sopinut neitikoiran pääkoppaan, vaan viimeiseen asti oli yritettävä tehdä tuttavuutta kynsistä ja sähinöistä huolimatta.

Lauantaina kyläilimme Jannin ja Tikin (Invictus) luona Tuusulassa. Velipojasta oli kasvanut oikein komea miehen alku, jossa on kyllä minun silmääni kaikista eniten samaa näköä Leian kanssa, kun kuuteen velipoikaan vertaa. Lapset pistivätkin painit heti pystyyn ja sitä riekkumista jatkui useiden tuntien ajan niin sisällä kuin ulkonakin. Mikäs sen mukavampaa kuin kirmata sateen kastelemalla nurmikolla. Pahoittelut, että kuvissa on näin ollen näkyvissä vain märkiä koiria. Oli myös suhteellisen haasteellista kuvata kahta kakaraa kahden ihmisen voimin, mutta onneksi saimme Jannin kanssa jotain käyttökelpoista aikaiseksi. Tiki näyttää kuvissa pienemmältä kuin Leia, mutta todellisuudessa velipojalla oli säkä muutaman sentin korkeammalla kuin meidän neidillä. Ei anneta kuvien hämätä, vaikka pikkuveli onkin kyseessä!

kuva: Janni Luotomaa

kuva: Janni Luotomaa

kuva: Janni Luotomaa

Hyvin väsytetyn pikkuneidin kanssa siirryimme seuraavaan kyläilypaikkaan Jennin ja Viljan (Heinäaron Anima Mia) luo. Vilja on rodultaan bracco italiano ja täysin uuden näköinen ilmestys Leian silmissä. Hiukan pitikin aluksi katsella oudoksuen, onko Vilja todella koira, mutta pienen korttelilenkin jälkeen tytöt kulkivat jo sujuvasti peräkanaa. Olin erittäin tyytyväinen miten Leia peilasi Viljan käyttäytymistä sisätiloissa ja kulutti suurimman osan ajastaan pötköttelyyn ja nukkumiseen. Yökin meni oikein rauhallisesti, vaikka Vilja nukkuikin kanssamme olohuoneessa.

Sunnuntaina kävimme vielä juoksuttamassa tyttöjä Sipoossa koirametsässä. Vilja paineli omia menojaan ja Leia tyytyikin ottamaan vain spurtteja ja palaamaan takaisin meidän luoksemme huomattuaan jäävänsä pois Viljan vauhdeista. Hauskaa molemmilla näytti silti olevan ja kotimatkalla takaisin Keski-Suomeen meillä olikin varsin väsynyt pikkuneiti takakonttimatkustajana. Kotiin tultaessa Leia näytti huokaisevan, että onpa hyvä olla kotona niin pääsee vihdoin lepäämään. Paljon tekemistä ja uusia ihmisiä mahtui jälleen yhteen viikonloppuun, mutta Leia oli mahtavan reipas koko reissun ajan!

A week ago we spent the weekend in Helsinki visiting our relatives and Leia's family too. On the first evening Leia met two cats for the first time ever. She was very curious, but kept her distance. Which was more than fine by the cats who disliked her from the minute we walked in. Luckily all went well and no animals were hurt during our visit! ;) On Saturday it was time to visit Leia's brother Tiki (Invictus) and his folks. The pups had a blast! The played for three hours inside and outside. It was obvious they enjoyed it from the bottom of their hearts. We spent the night at my friends place and she owns a 5-year-old bracco italiano girl. Leia had to take a close look at first if she really was a dog, but after a short walk they were totally fine with each others. Vilja didn't really play with Leia, but she was so exhausted from the play date with Tiki that she didn't even mind. We had a really nice weekend packed with activities, so no wonder we had a very tired passenger in the trunk on the way back home.