Viikko sitten vietimme viikonlopun Helsingissä sukuloimassa meidän ihmisten sekä tietysti myös Leian osalta. Viikonloppu oli kokonaisuudessaan varsin tapahtumarikas, joten kootaan tähän nyt vain ne tärkeimmät riennot.
Perjantaina Leia kohtasi ensimmäistä kertaa elämässään kissoja. Tarkemmin sanottuna kaksi kissaa: Armin ja Dänin. Siinä missä tutustuminen oli varovaisen ihaileva ja houkutteleva Leian osalta, kissat eivät todellakaan hyppineet riemusta saatuaan karvaisen ja haukkuvan nelijalkaisen vieraakseen. Sen sijaan vierailu meni varsin jäätävissä tunnelmissa, vaikka Leia yrittikin kaikin tavoin houkutella kissat leikkimään. Kun ei niin ei -ajatus ei selvästikään sopinut neitikoiran pääkoppaan, vaan viimeiseen asti oli yritettävä tehdä tuttavuutta kynsistä ja sähinöistä huolimatta.
Lauantaina kyläilimme Jannin ja Tikin (Invictus) luona Tuusulassa. Velipojasta oli kasvanut oikein komea miehen alku, jossa on kyllä minun silmääni kaikista eniten samaa näköä Leian kanssa, kun kuuteen velipoikaan vertaa. Lapset pistivätkin painit heti pystyyn ja sitä riekkumista jatkui useiden tuntien ajan niin sisällä kuin ulkonakin. Mikäs sen mukavampaa kuin kirmata sateen kastelemalla nurmikolla. Pahoittelut, että kuvissa on näin ollen näkyvissä vain märkiä koiria. Oli myös suhteellisen haasteellista kuvata kahta kakaraa kahden ihmisen voimin, mutta onneksi saimme Jannin kanssa jotain käyttökelpoista aikaiseksi. Tiki näyttää kuvissa pienemmältä kuin Leia, mutta todellisuudessa velipojalla oli säkä muutaman sentin korkeammalla kuin meidän neidillä. Ei anneta kuvien hämätä, vaikka pikkuveli onkin kyseessä!
 |
| kuva: Janni Luotomaa |
 |
| kuva: Janni Luotomaa |
 |
| kuva: Janni Luotomaa |
Hyvin väsytetyn pikkuneidin kanssa siirryimme seuraavaan kyläilypaikkaan Jennin ja Viljan (Heinäaron Anima Mia) luo. Vilja on rodultaan bracco italiano ja täysin uuden näköinen ilmestys Leian silmissä. Hiukan pitikin aluksi katsella oudoksuen, onko Vilja todella koira, mutta pienen korttelilenkin jälkeen tytöt kulkivat jo sujuvasti peräkanaa. Olin erittäin tyytyväinen miten Leia peilasi Viljan käyttäytymistä sisätiloissa ja kulutti suurimman osan ajastaan pötköttelyyn ja nukkumiseen. Yökin meni oikein rauhallisesti, vaikka Vilja nukkuikin kanssamme olohuoneessa.
Sunnuntaina kävimme vielä juoksuttamassa tyttöjä Sipoossa koirametsässä. Vilja paineli omia menojaan ja Leia tyytyikin ottamaan vain spurtteja ja palaamaan takaisin meidän luoksemme huomattuaan jäävänsä pois Viljan vauhdeista. Hauskaa molemmilla näytti silti olevan ja kotimatkalla takaisin Keski-Suomeen meillä olikin varsin väsynyt pikkuneiti takakonttimatkustajana. Kotiin tultaessa Leia näytti huokaisevan, että onpa hyvä olla kotona niin pääsee vihdoin lepäämään. Paljon tekemistä ja uusia ihmisiä mahtui jälleen yhteen viikonloppuun, mutta Leia oli mahtavan reipas koko reissun ajan!
A week ago we spent the weekend in Helsinki visiting our relatives and Leia's family too. On the first evening Leia met two cats for the first time ever. She was very curious, but kept her distance. Which was more than fine by the cats who disliked her from the minute we walked in. Luckily all went well and no animals were hurt during our visit! ;) On Saturday it was time to visit Leia's brother Tiki (Invictus) and his folks. The pups had a blast! The played for three hours inside and outside. It was obvious they enjoyed it from the bottom of their hearts. We spent the night at my friends place and she owns a 5-year-old bracco italiano girl. Leia had to take a close look at first if she really was a dog, but after a short walk they were totally fine with each others. Vilja didn't really play with Leia, but she was so exhausted from the play date with Tiki that she didn't even mind. We had a really nice weekend packed with activities, so no wonder we had a very tired passenger in the trunk on the way back home.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti