keskiviikko 13. elokuuta 2014

Missä mennään?

Meillä onkin ollut melkoisen vauhdikasta menoa viimeiset 2,5 viikkoa. Maanantaisin ollaan käyty pentutottiksessa ja tiistaisin Leia on päässyt pulikoimaan Mairen kanssa. Lisäksi toissa viikolla Leia pääsi pitkästä aikaa bailaamaan lomalta palanneiden Sennan ja Sisun kanssa. Leia on ehtinyt myös treenailla jälkeä muutamaan otteeseen.

Pentutottiksessa 4.8.2014 kuva: Elli Kinnunen/Etoelävä
Aloitin viikko sitten maanantaina uudessa työpaikassa, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että Leia on viettänyt nyt päivisin ensimmäistä kertaa elämässään työpäivän mitan itsekseen kotona. Sampo pääsee onneksi ulkoiluttamaan ja ruokkimaan Leian omilla ruokatunneillaan, joten aivan yhtäjaksoisesti kahdeksaa tuntia pikkuneidin ei tarvitse olla. "Mukavia pieniä askarteluyllätyksiä" onkin löytynyt lähes joka päivä, kun olemme kotiin palanneet. Esimerkiksi tv:n antennijohto on syöty jo kolmesti poikki. Lisäksi Leia on maiskutellut kotiteatterikaiutinten johtoja, nettipiuhaa, nakertanut lattialistaa sekä keittiön tuoleja. Kirsikkana kakun päällä on kuitenkin ehdottomasti viime tiistaina tapahtunut painiottelu eteisen porttia vastaan, jonka seurauksena lista on revennyt seinästä irti ja tehnyt mukavan suuret reiät seinään, joita ei pelkällä listalla peitetä. Tälläiset tilanteet ovat kuulemani perusteella myös niitä koiranomistamisen kruunun jalokiviä (Bepanthen-episodin lisäksi tietysti, josta enemmän täällä mikäli se meni ensimmäisellä kerralla ohi).


Palataanpa kuitenkin tarkemmin vielä toissa viikonloppun tapahtumiin, jolloin teimme kauan odotetun reissun pohjanmaalle serkkuni Hannan perheen luokse. Hanna on se henkilö, jonka ansiosta olen tänä päivänä belgianpaimenkoiran omistaja ja monen monta kokemusta rikkaampi belgi-ihminen. Tällä hetkellä Hannalla on kaksi koiraa, 5-vuotias lapinporokoira Sisu sekä Piian F-pentueesta pian 2,5-vuotias uros BH Ketunpolun For You "Ruuti". Kyseessä ei siis ollut vain minun ja Hannan serkkutapaaminen vaan Leian ja Ruutin myös, molempien äidinäiti on Piian kantanarttu Viira (Mustantuiskun Wanilla Twist).

Viikonlopun aikana ehdimme mökkeilyn lisäksi ajamaan myös jälkeä (johon sainkin loistavia vinkkejä Hannalta, kiitos vielä niistä, käytäntöön on jo otettu!) sekä ottamaan poseerauskuvia Leiasta ja Ruutista. Taas saimme huokailla sitä, miten helppoa olisi elämä, kun asuntomme yhteydessä olisi oma piha, jonne koiran voisi päästää takaovelta. Onneksi mökille pääsee kuitenki alle puolessa tunnissa, jossa neiti voi riekkua vapaana. Mutta annetaan reissukuvien puhua puolestaan, kun niitä kerrankin taas on!




Ketunpolun For You & Inspired by Wanilla

It's been super busy during the past weeks, after I started in a new job. Leia is alone during the days when we are at work and she has been very efficient decorating our apartment on her own. There has been "nice" surprises almost every day.. That's why I've tried to do as much as I just can with her in the evenings. We've been going to puppy obedience and also done some tracking. She has been swimming a lot too. Two weeks ago, we spent the weekend with my cousin and her family. She also has a Ketunpolun dog and she is the one to be thanked for me being an owner of a belgian shepherd now. We had a totally relaxing weekend together and Leia got to spend some time with her "cousin" too. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti