Niin vain tuli ja meni ensimmäinen viikko elämää Leian kanssa yhdessä hujauksessa. Alkuviikko meni opeteltaessa talon tapoja ja tutustuessa lähiympäristöön eli puistoihin ja naapurimetsikköön. Aloitin myös heti käyttämään naksutinta Leian ruokailun yhteydessä, joten ruokailut ovatkin meillä koulutustuokioita. Pieni eläin oli melkoisen väsynyt päivisin, eikä ihme, kun kaikki oli uutta. Hienosti neitokainen kuitenkin kulkee puistoissa jo häntä tötteröllä rohkeasti uusiin asioihin totuttautuen. Ohi meneviin ihmisiin ja koiriin emme tutustu, sillä haluan tehdä lenkkeilystä sujuvaa puuhaa. Vieraisiin koiriin tutustumiseen liittyy aina toki myös tautiriski, joten Leia pääseekin leikkimään vain tiettyjen koirakavereiden kanssa.
Maanantai-iltana Leia tapasi ensimmäistä kertaa Sinin ja Sennan. Leia ja Senna leikkivät ensin sisällä, minkä jälkeen kaksikko pääsi kirmailemaan vielä toviksi ulos. Voi sitä lystin määrää! Senna oli tosi hienosti Leian kanssa ja lähinnä vain iloitsi uudesta bailukaverista, jonka kanssa sai remuta ja rellestää. Leia jaksoi Sennan menossa mukana tunnin verran, minkä jälkeen neitikoira olikin aivan raato. Oli mahtava katsoa miten pikkukoiran naama kirkastui, kun se pääsi leikkimään oikein antaumuksella toisen belgin kanssa.
 |
| Kuva Mari Rissanen |
Keskiviikkona Leia tapasi vanhaherra Vilhon, iäkkään petit basset griffon vendeen uroksen. Hetken kummasteltuaan outoa naamaa Leia alkoi haastamaan Vilhoa leikkiin minkä ehti. Se juoksi ja haukkui Vilhon ympärillä, mutta valitettavasti Vilhon energia ei riittänyt pikkuneidin perässä menemiseen, vaan se tyytyi vain heiluttamaan häntäänsä Leialle ja merkkailemaan pihaa. Teräshermoinen herrasmies tarjosi myös Leialle varsin mukavan uuden koirakokemuksen, joten tästä on oikein hyvä jatkaa uusien koirakavereiden tapaamisia!
Viikon aikana meillä kävi myös useampana päivänä kyläilemässä ihmisiä, joten Leia sai myös varsin kiitettävästi uusia ihmiskontakteja. Uudet ihmiset nuuskitaan ensin ja kun kosketusetäisyydelle päästään, niin onkin jo hyvä hetki heittäytyä selälleen maahan, jotta ihmiset voivat rapsutella vatsaa. Se on Leian mielestä aivan parasta. Melkoisen luottavainen pikkukoira on vieraidenkin ihmisten kanssa. Vallan hieno siis kaikin puolin!
First week with Leia went so fast. We've been going to parks near us, getting to know new dog friends and people. She loved to play with her new friend Senna, a one-year-old tervueren girl. They had a great party together and Leia's face was all smiles. She also met a petit basset griffon male, who liked her a lot, but who was too old to run with her. Instead he just waved his tale to her. If first week went this fast, I can't imagine how fast the upcoming weeks will go. She is super, in every way.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti