perjantai 4. heinäkuuta 2014

Tuoholaisterrori, ikää 10 viikkoa

Kuten otsikkokin antaa jo vähän vihjeitä, niin meiltä löytyy kotoa kymmenviikkoinen tuholaisterrori. Tällä viikolla Leia on harjoitellut yksinoloa pidempiä aikoja (3-4h per päivä) ja sen seurauksena on aina löytynyt pieniä yllätyksiä, kun olen kotiin palannut. Ei onneksi vielä mitään sen suurempaa (koputan puuta ja lujaa!), mutta antennijohtoa on muotoiltu uuteen uskoon, samoin kuin yöpöydän jalkoja, verhoja revitty jne. Ilmeisesti neitikoira kuitenkin puuhastelee ääneti eli ei pidä haukkukonserttia yksinään. Sen sijaan haukkumista on alkanut ilmenemään enenevissä määrin meille ihmisille, kun asiat eivät mene hänen kuninkaallisen korkeutensa mielen mukaan. Siitä sisuuntuneina olemmekin viimeisen parin päivän ajan jo harjoitelleet sitä, että ulkona remutaan ja rellestetään, mutta sisällä ollaan rauhallisesti ja Leia saa leikkiä vain yksikseen. Toivotaan, että sillä saadaan kitkettyä äänenkäyttö sisätiloissa pois.



Tällä viikolla ollaan ulkoiltu reippaasti, yllä olevat kuvat ovatkin tämän aamun kuralenkiltä. Hurraa Suomen kesä ja tuo jatkuva sadesää! Yhtenä aamuna kävimme mm. juna-asemalla ja bussipysäkeillä katselemassa ihmishulinaa. Olen todella tyytyväinen siihen, miten reippaasti Leia menee uusissakin paikoissa eikä arkaile erilaisia lattiamateriaaleja ym. Hissillä Leia menee jo kuin vanha tekijä ja muutenkin seuraa oikein nätisti sinne minne minäkin menen. Leiasta on kuoritunut tällä viikolla aivan uusia juttuja esiin, kuten esimerkiksi se haukkuminen ja täytyy myöntää, että itse olen katsellut huvittuneena sekä äimistyneenä vierestä, että tämäkö on todella se sama pentu, joka kolme viikkoa sitten pentutestissä ei antanut itsestään oikein mitään irti. Pikkuneidistä todella löytyy luonnetta ja näin on ilmeisesti myös velipoikienkin kohdalla. Mikään turha pentue ei todellakaan ole kyseessä ja mielipiteet ilmaistaan vähintäänkin selkeästi. Noh, harrastuskoiraa toivoin ja kuten Piiakin minua onneksi muistutti, niin nyt minulla on varsin potentiaalisen oloinen koiranalku kaikenlaiseen harrastamiseen käsissäni.


Kaikenlaisesta treenaamisesta innostuneena ilmoitinkin meidät kisaamaan tähtäävien pentukurssille, joka alkaa ensi maanantaina! Ensimmäinen kerta on puhtaasti teoriaa meille ohjaajille ja koirat pääsevät tositoimiin siitä seuraavalla kerralla. Odotan kurssia todella kovasti ja toivon, että itse saan siitä paljon irti ohjaajana. Mielummin teen pohjatyön Leia kanssa kunnolla, oikein ja perusteellisesti, valvovan silmän alla, ettei tarvitsisi myöhemmin alkaa korjailemaan omia virheitään.


Leia is already ten weeks old. This week she has been alone at home for longer periods of time (3-4 hours per day). She is luckily quiet, when she's home alone, but she has been entertaining herself by chewing all kinds of things. Nothing too bad though and I'm keeping my fingers crossed that it will stay this way. On the other hand she has started barking to us, if we don't play with her when she would like to. So we've been also training that it is totally fine to have a party and play outside, whereas inside she needs to be calm and just play by herself. Hopefully that we'll keep her quiet when she is inside. Leia has a lot more temperament that I could've ever imagined three weeks ago, when all the puppies were tested. Leia is brave and confident in new places, for example when we went to see the local train station. She is truly a potential puppy for all kinds of sports and that is why we are going to take part to a puppy obedience class, which starts next Monday. I'm really looking forward to that course and hopefully I'll get a lot of good and usable tips how to train with her correctly. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti